Työmarkkinatalven yksi suuria kiistoja on ollut lakisääteisen vientimallin valmistelu. Hallitusohjelman tavoitteeseen on alusta lähtien sisältynyt paljon ongelmia, joita ei kyetä lainsäädännöllä ratkaisemaan: Miten ja mitkä alat määrittelevät palkankorotuskaton ja yleisen linjan? Miten huomioidaan avoimesti vientialojen kustannusvaikutteiset tekstimuutokset? Millä edellytyksillä poikkeuksia voidaan tehdä? Miten erilaiset sopimuskaudet otetaan huomioon? Miten virkavastuulla toimiva valtakunnansovittelija tulkitsee lakia?
Lainsäädäntöuudistuksen taustalla on kunta-alan ratkaisu vuodelta 2022. Sen seurauksena nyt valmistellaan työriitalakiin muutoksia, joilla sidotaan valtakunnansovittelijan kädet lailla yleiseen linjaan. Hallitus on useaan otteeseen todennut, että lakitie ei ole hyvä vaihtoehto. Hallituksenkin mielestä paras ratkaisu olisi, että työmarkkinaosapuolet neuvottelisivat keskenään työmarkkinamallista, joka huomioisi myös julkisen sektorin ja naisvaltaiset alat, jotta nämä alat eivät jää palkkakuoppaan. Neuvotteluihin työmarkkinamallista on ollut ja on valmiutta kaikilla muilla paitsi SAK:laisilla liitoilla.
Lakisääteinen vientimalli on hankalasti lakiin säädettävä. On selvää, että sitä koskevat säännökset voisivat olla vain yleisluontoisia, jotta ne eivät olisi kansainvälisten sopimusten vastaisia. Olennainen kysymys on kuitenkin lain perustelut, joiden perusteella lainsäädäntöä sovelletaan ja tulkitaan. Valtakunnansovittelija joutuu tulkitsemaan lakia virkavastuulla, mikä todennäköisesti aiheuttaisi merkittäviä tulkintakiistoja neuvotteluosapuolten välille. Valtakunnansovittelija joutuisi myös virkavastuulla avaamaan yleisen linjan perusteita, sen määräytymistä ja kustannusvaikutusten laskentaa.
Palkankorotuskaton kahlitseminen lailla jäykistäisi työmarkkinoita ja rajoittaisi sopimusvapautta. Sopimusneuvotteluissa pitää kyetä tarkastelemaan vastuullisesti paitsi yleistä tilannetta myös ala- ja sektorikohtaisia tarpeita. Se ei tarkoita haitallista palkankorotuskierteen tavoittelua tai sen toteutumista.
Palkankorotuskaton säätäminen lakiin pahentaisi työvoimapulaa erityisesti yhteiskunnan kriittisillä aloilla, kuten opetusalalla, mikäli palkkojen jälkeenjääneisyyttä ei päästäisi myöhemminkään korjaamaan missään vaiheessa.
Keskitettyjen palkkaratkaisujen jälkeisessä ajassa palkoista ja työehdoista neuvotteleminen on liittojen ja neuvottelujärjestöjen keskeisin tehtävä. OAJ on hallitusohjelman julkistamisesta lähtien vastustanut lakisääteistä vientimallia ja esittänyt, että neuvottelut keskeisten liittojen ja neuvottelujärjestöjen kanssa käynnistettäisiin viipymättä. Me haluamme, että palkoista ja työmarkkinamallista neuvotellaan ja sovitaan työ- ja virkaehtosopimusosapuolten kesken, eikä maan hallitus tai eduskunta ohjaa palkkaneuvotteluja lailla yli sopimusosapuolien.
Lakisääteinen vientimalli toisi väistämättä palkat ja palkankorotukset vaalikeskusteluihin. Haluavatko poliittiset päättäjät todella ottaa kantaa jokaisen vaalin yhteydessä oikeudenmukaiseen palkkatasoon ja palkkakehitykseen eri aloilla?
Esimerkiksi luokanopettajan vähimmäispalkka on yksityisellä opetusalalla 2 773 euroa ja kunta-alalla 1.6. lukien 2 925 euroa. Korkea osaaminen ja koulutus ovat kansainvälisen kilpailukykymme tärkeimpiä turvaajia sekä Suomen menestymisen edellytys. Opettajapula on jo nyt paikoitellen kova. Meidän on huolehdittava alan houkuttelevuudesta ja kelpoisten opettajien pysymisestä alalla kilpailukykyisillä palkkaratkaisuilla. Haluavatko poliittiset päättäjät jättää opettajat pysyvästi palkkakuoppaan silläkin uhalla, ettei jatkossa olisi riittävästi kelpoisia opettajia kouluttamaan osaajia kaikille yhteiskunnan aloille?
Hallitus voisi lakisääteisen vientimallin sijaan tukea neuvottelu- ja sopimusjärjestelmän toimivuutta ja työmarkkinoiden vakautta perustamalla esimerkiksi valtakunnansovittelijan toimiston yhteyteen puolueettoman elimen, joka tuottaisi taloustietoa neuvottelujen tueksi ja lisäisi yhteistä ymmärrystä ja tukisi ratkaisujen löytymistä osapuolten kesken.
Vuosi hallitusohjelman julkistamisen jälkeen emme edelleenkään ole päässeet neuvottelupöytään työmarkkinamallista. OAJ ja Tehy ovat puheenjohtajiensa voimin työministerin pyynnöstä pyrkineet yhdessä edistämään neuvottelupöytään pääsyä työmarkkinamallista. Neuvottelutie ei ole valitettavasti vieläkään auennut, vaikka kolmikantaisen työryhmän työ päättyi toukokuun lopussa.
Tässä jumiutuneessa tilanteessa hallitukselta olisi viisas ratkaisu perääntyä edes tässä yhdessä työelämätavoitteessaan, sillä lakitie ei tuo toivottua ratkaisua. Päinvastoin toteutuessaan se lisäisi ongelmia ja johtaisi väistämättä kohti palkkavaaleja, mikä ei ole miltään osin toivottavaa eikä kenenkään etu.
