Viikonloppuna äänestetään EU:n suunnasta. Europarlamenttivaalit ovatkin Suomelle monin tavoin tärkeät.
Minulle EU:n kovan ytimen perusajatukset tavaroiden, palvelujen, pääomien ja työvoiman vapaasta liikkumisesta ovat tärkeitä. Ne ovat etuja pienelle pohjoiselle maallemme. Jos emme olisi osana länsimaista yhteisöä, olisi NATO-jäsenyyskin voinut jäädä viime vuonna saamatta.
Suomalaisten kannatus EU-jäsenyydelle on nykyään onneksi vahvaa. Muistan hyvin, kuinka kampanjoin vuonna 1994 EU:n puolesta neuvoa-antavassa kansanäänestyksessä. Niistä ajoista tulee kohta 30 vuotta. Äänestys herätti kotiseudullani Etelä-Pohjanmaalla voimakkaita tunteita. Taisin saada Seinäjoen torin kulmilla turpaankin EU-myönteisistä puheistani.
Itärajan sulkeuduttua Suomen geopoliittinen asema on muuttunut. Olemme saarimainen maa – ja myös logistisilta kustannuksilta yhä enemmän takamatkalla muuhun Eurooppaan verrattuna. Toisaalta Suomen liityttyä NATOn jäseneksi meille tulee uusia vaatimuksia ja mahdollisuuksia esimerkiksi väylien ylläpitämiseen.
Suhtaudun EU:iin siis erittäin positiivisesti. Nyt päättyvällä kaudella sääntelyä on kuitenkin ajoittain tuputettu liikaa. Komission esitykset ovat usein sellaisia, että ne eivät huomioi Suomen erityispiirteitä. Vaarana on, että se nämä esitykset alkavat rapauttamaan maamme ja koko maanosan kilpailukykyä. Kompromissejakin pitää toki aina tehdä, mutta kilpailukykymme turvaamiseen tarvitaan vahvaa EU-vaikuttamista. Ensi kaudella sääntelyä pitää pystyä myös purkamaan.
Vaikka olisi kuinka EU-myönteinen, ei jokaiseen EU:sta tulevaan esitykseen tarvitse suhtautua myönteisesti. Se ei ole EU-vastaisuutta. Sehän olisi sama, jos täällä kotimaassa kertoisi vastakkaisen mielipiteensä johonkin lainsäädäntöhankkeeseen ja olisi heti Suomi-vastainen. Pidän tympeänä näin mustavalkoista kyllä-ei-politiikkaa.
Valtioneuvoston alkuvuoden periaatepäätös EU-ennakkovaikuttamisesta onkin erittäin hyvä alku. Hallitus nostaa Suomen kansallisen edun edistämisen ja puolustamisen Euroopan unionissa jokaisen ministeriön keskeiseksi prioriteetiksi. Hallitus myös lisää aktiivisuuttaan Euroopan neuvostossa samanmielisten jäsenvaltioiden yhteistyön vahvistamiseksi.
En ala väittämään, etteikö näin olisi ollut, mutta sen kirjaaminen vahvistaa ajatusta siitä, että sääntelyssä huomio on vahvemmin Suomen kilpailukyvyssä. EU:ssa pitää tunnistaa maamme erityispiirteet entistä vahvemmin.
Suomen kilpailukyvyn turvaamiseksi tarvitaan samanaikaisesti jatkuvaa vuoropuhelua Suomen ja Brysselin välillä, selkeiden kansallisten intressien mukaista tavoitteenasettelua ja ennakointia esille tulevista teemoista.
Unionia on edelleen kehitettävä siten, että sen myönteiset tekijät Suomelle korostuvat ja vahva kannatus säilyy. Siksi tämän viikon EU-vaalit ovat Suomelle tärkeät.
