Tilanteessa, jossa koko maailma kamppailee koronaviruspandemian ja sen aiheuttaman taloustaantuman kourissa, voi amerikkalaistutkija Eugene Rumerin mukaan olla houkuttelevaa kuvitella Venäjän ja lännen välisten jännitteiden lientyvän.
– Logiikassa on paljon järkeä: Öljyn hinta on pudonnut alimmalle tasolleen vuosikymmeniin, minkä seurauksena Venäjän talous ajautui ahdinkoon käytännössä yhdessä yössä. Myös Venäjän muiden tärkeiden vientituotteiden kysyntä laskee maailman edetessä syvään lamaan. Kyllä presidentti Vladimir Putin nyt hylkää huonosti harkitut sotilaalliset seikkailunsa Ukrainassa ja Syyriassa ja keskittyy huolehtimaan Venäjän taloudesta ja sen kansalaisten hyvinvoinnista, eikö vain, Carnegie-ajatushautomon Venäjä ja Euraasia -tutkimusohjelmaa johtava Rumer kirjoittaa.
Sellainen ajatus perustuu hänen mukaansa kuitenkin olennaisesti virheelliseen käsitykseen Venäjän ulkopolitiikasta ja sen vaikuttimista.
– Venäjän näkökulmasta sota Ukrainaa vastaan – tai Ukrainasta – on välttämättömyys, ei valinta. Putinin ja hänen turvallisuusjohtonsa maailmankuva on kylmän sodan ja Venäjän kylmän sodan jälkeisen ”vaikeuksien ajan” muovaama. He katsovat lännen käyttäneen hyväkseen Venäjän heikkoutta ja käynnistäneen etupiirinsä leppymättömän laajentamisen aina Venäjän rajoille saakka, Rumer toteaa.
Tätä taustaa vasten Kreml ei halunnut missään nimessä sallia Venäjän keisarikunnan ja Neuvostoliiton sydänalueisiin luetun Ukrainan irrottautumista Moskovan ohjauksesta ja liukumista osaksi länttä.
Ennen nykyistä tehtäväänsä Eugene Rumer on toiminut muun muassa tiedustelu-upseerina seuranta-alueinaan Venäjä ja Euraasia.
Etupiiripolitiikalle ei näy loppua
Se, että edes Venäjän talouden romahdus saisi presidentti Putinin lopettamaan sodan Ukrainassa, on Rumerin mukaan silkkaa toiveajattelua, vaikka länsi voisi siinä tapauksessa purkaa osan Venäjälle asettamistaan pakotteista.
– Sellainen diili merkitsisi nöyryyttävää tappiota. Putinin olisi käytännössä hyväksyttävä Ukrainan irtautuminen hänen itse määrittelemästään etupiiristä vapaana seuraamaan omaa polkuaan integraatiossa kohti EU:ta ja Natoa, Rumer sanoo.
Presidentille, joka ylpeilee nostaneensa Venäjän takaisin jaloilleen, sellaista vaihtoehtoa ei hänen mielestään yksinkertaisesti ole olemassa.
– Putinin ulkopolitiikka on uskaliasta, mutta tuskin yltiöpäistä. Siihen sisältyy laskelmoituja riskejä. Ukrainan tapauksessa Yhdysvallat ja sen liittolaiset tekivät selväksi, että ne eivät lähde suoraan yhteenoton osapuoliksi. Venäjän joukkojen lähettäminen Syyriaan pelastamaan presidentti Bashar al-Assadin hallintoa oli rohkea liike, jonka tuotto oli riskinoton arvoinen. Keskeinen riski eli sotilaallinen yhteenotto USA:n kanssa oli minimaalinen, sillä Washington ilmaisi hyvin selvästi, ettei se ryhtyisi sotilaalliseen interventioon al-Assadin kaatamiseksi, Rumer toteaa.
Viime vuosien toimillaan Ukrainassa, Syyriassa, Libyassa ja Keski-Afrikassa sekä sekaantumisellaan USA:n ja Euroopan politiikkaan Kreml on hänen mukaansa ottanut vain siedettäviä riskejä, mutta kyennyt luomaan mielikuvan Venäjästä globaalisti vaikuttavana suurvaltana.
Perääntymistä ei näköpiirissä
Jotta Kreml edes harkitsisi perääntymistä aggressiivisesta ulkopolitiikastaan, Venäjän taloudellisessa ja poliittisessa menestyksessä pitäisi Rumerin mukaan tapahtua erittäin merkittävä käänne huonompaan.
– Lähitulevaisuudessa Kreml saattaa rajoittaa sotilasoperaatioita Syyriassa vähentääkseen joukkojensa riskiä altistua virukselle. Niiden sijasta voidaan käyttää yksityisiä sotilasyhtiöitä, hän sanoo.
Venäjän asevoimat suhtautuu Rumerin mukaan yksityisen sotilasyhtiöiden henkilöstöön uhrattavissa olevana resurssina. Kun työttömyys Venäjällä lisääntyy, on todennäköistä, että maan rajojen ulkopuolella toteutettaviin korkean riskin operaatioihin hakeutuu entistä runsaammin vapaaehtoisia. Hän ennustaakin Venäjän lähiaikoina vain kiihdyttävän ulkomaisia interventioitaan, disinformaatiokampanjoitaan ja sekaantumistaan läntisiin vaaleihin.
– Televisioidussa tapaamisessa 8. huhtikuuta Putin itse asiassa antoi kansakunnalle lupauksen voitosta ja vertasi koronavirusta Venäjälle keskiajalla hyökänneisiin ryösteleviin valloittajiin. Hän ei kuulosta johtajalta, joka olisi vetäytymässä ulkopoliittisista lippulaivasaavutuksistaan. Kun Putin on nyt varmistanut ikuisen presidenttiytensä, hän voi turvallisesti keskittyä perustuslain hänelle suomaan rooliin – kansakunnan ylimmäksi johtajaksi, joka rauhoittelee kansaansa, läksyttää kuvernöörejä ja soittelee maailman muille johtajille. Putin on nyt kaiken yläpuolella eikä ole vastuussa enää mistään, Rumer toteaa.
