Työpaikkakohtaisen palkkasopimisen kannatus on Suomessa laajaa, selviää Elinkeinoelämän valtuuskunta EVAn arvo- ja asennetutkimuksesta.
Suomalaisista 49 prosenttia on sitä mieltä, että kaikki hyötyisivät, jos palkoista ja muista työehdoista voitaisiin sopia nykyistä joustavammin työpaikoilla. Päinvastaista mieltä on 27 prosenttia suomalaisista.
Vastaajista 46 prosenttia on sitä mieltä, että työntekijöillä ja työnantajilla pitäisi olla aina oikeus sopia työehdoista paikallisesti ilman ammattiyhdistysliikkeen myötävaikutusta.
Siitä huolimatta vastaajista yli puolet on sitä mieltä, että jos paikallinen sopiminen yleistyy työpaikoilla, sen pitäisi tapahtua aina ammattiyhdistysliikkeen valvonnassa. Eri mieltä on 28 prosenttia.
– Moni suomalainen siis sallisi työntekijöiden sopia työnantajien kanssa työehdoista ilman ammattiyhdistysliikkeen myötävaikutusta, mutta toivoisi kuitenkin ammattiliitoille roolia sopimisen valvonnassa, EVAn ekonomisti Sanna Kurronen tulkitsee EVA artikkelissa Päätetään paikan päällä.
Vasemmistoliiton ja SDP:n kannattajista ja SAK:n jäsenistä lähes kaikki kannattavat ay-liikkeen valvontaa. Kokoomuksen äänestäjistä valvonnan kannalla on vain joka viides.
Heikommat työehdot ja ansiot pelottavat
Toisaalta suomalaiset ovat huolissaan, että paikallinen sopiminen synnyttäisi kahden kerroksen väkeä. Osa työntekijöistä hyötyisi, osa joutuisi tyytymään aiempaa heikompiin työehtoihin ja ansioihin.
Lisäksi suomalaiset pelkäävät laajaa matalapalkkasektorin syntymistä sekä työnantajien painostavan työntekijöitä työehtojen heikennyksiin.
– Tutkimuskirjallisuuden valossa huoli työntekijöiden palkkojen polkemisesta paikallisen sopimisen myötä näyttää olevan vailla perustaa. Suomessa paikallisesti sovittavat erät ovat nostaneet palkankorotuksia ja samansuuntaisia ovat tulokset myös muualta Euroopasta, Kurronen toteaa.
Paikallisen sopimisen vaikutukset palkkahajontaan työntekijöiden välillä ovat sen sijaan ovat epävarmempia, joten eriytyvä ansiokehitys voi Kurrosen mukaan olla osin perusteltu huoli.
Kurrosen mukaan railo työntekijöiden ja työnantajien välillä on suomalaisten näkemyksissä edelleen selvä. Vain vajaan kolmanneksen mielestä työntekijöiden ja työnantajien edut ovat yhteneväiset.
Kurrosen mukaan suomalaisten keskuudessa on laajasti tukea ajatukselle, että työntekijät osallistuisivat nykyistä laajemmin yrityksen päätöksentekoon. Vain johtavassa asemassa olevat suhtautuvat ajatukseen selvästi muita epäilevämmin. Yrittäjät sen sijaan ovat vahvasti työntekijöiden suuremman osallistumisen kannalla.
Suomalaisilta löytyy ymmärrystä irtisanomisille
Kurrosen mukaan suomalaisilta löytyy aiempaa enemmän ymmärrystä irtisanomisille. Vuonna 2013 vastaajista 64 prosenttia oli sitä mieltä, että yrityksillä on velvollisuus pitää työntekijänsä huonompinakin aikoina, niin nyt sitä mieltä on enää 43 prosenttia.
– Huomionarvoista on se, että viime kevään mittaukseen nähdenkin ajatus yritysten velvollisuudesta pitää työntekijät huonoinakin aikoina on vähentynyt seitsemän prosenttiyksikköä. Näin lyhyessä ajassa tapahtuneeseen asennemuutokseen vaikuttaa todennäköisesti suomalaisten huoli taloudesta koronakriisin keskellä, Kurronen arvelee.
Ansiosidonnaisen työttömyysturvan laajentaminen koskemaan myös työttömyyskassoihin kuulumattomia palkansaajia saa suomalaisilta 44 prosentin kannatuksen. Eri mieltä on 39 prosenttia.
Eniten ansiosidonnaisen laajentamista vastustavat STTK:n ja SAK:n jäsenet. Akavassa vastustus ei ole juuri koko väestöä suurempaa.
EVAn arvo- ja asennetutkimuksen tulokset perustuvat 2[nbsp]019 henkilön antamiin vastauksiin. Tulosten virhemarginaali on koko väestön tasolla 2–3 prosenttiyksikköä kumpaankin suuntaan. Tiedot kerättiin 16.10.–28.10.2020.
