Ikääntymisen ja hoivan tutkimuksen huippuyksikköä johtava yhteiskuntapolitiikan professori Teppo Kröger sanoo Iltalehdelle, että Suomen vanhuspalveluiden rahoituksessa on 1,26 miljardin euron vajaus verrattuna muihin Pohjoismaihin.
Laskelmassa on verrattu, paljonko maat käyttävät rahaa vanhuspalveluihin suhteessa bruttokansantuotteeseensa.
– Kyllä siinä valitettavasti ihan selvä ero on kielteiseen suuntaan Suomen ja muiden Pohjoismaiden välillä. Suomi on peränpitäjämaa vanhuspalveluiden määrässä ja laadussa, professori Teppo Kröger sanoo IL:lle.
Puolet rahoitusvajauksesta on hänen mukaansa kotihoidon aliresurssointia, toinen puoli laitospuolta eli tehostettua palveluasumista ja ympärivuorokautista laitoshoitoa.
Kröger pitää vaarana sitä, että 0,7-hoitajamitoituksen myötä kotihoito jää ympärivuorokautisen hoidon varjoon. Suurin osa palveluja tarvitsevista vanhuksista on kotihoidon piirissä.
– Pitää muistaa, että kotihoidon tilanteeseen pitää saada parannusta, siellä on todella suuria ongelmia ja sinne ehdottomasti tarvitaan lisäresursseja, Kröger toteaa.
Kotihoidon ongelmat eivät näy julkisuudessa kuten ympärivuorokautisen hoivan ongelmat.
– Se vaara siinä on, että työntekijät ovat hyvin yksin siellä tilanteissa, eikä heillä ole tukenaan samalla tavalla työyhteisöä kuin palveluasumisen puolella. Ongelmallinen tilanne jää hyvin pitkälti yksittäisen työntekijän kannettavaksi ja se on näille työntekijöille myös hyvin rasittavaa. Kaikilla ei ole myöskään omaisia valvomassa tilannetta.
Vanhuspalveluiden rahoitus notkahti professorin mukaan 1990-luvun laman aikaan.
– Vaikka taloudellisia kasvukausia on tässä tullut ja mennyt tässä useampiakin, koskaan ei ole palattu siihen 90-luvun lamaa edeltäneeseen tilanteeseen ja kehityslinjalle. Kyllä rahoitus ja henkilöstömäärä on kasvanut, mutta eivät todellakaan samassa tahdissa kuin mitä väestön ikääntyminen olisi edellyttänyt.
