Ensimmäisestä seurantajaksosta on kulunut jo kolmannes, mutta työvoimatoimistoilla ei ole vielä ohjeita sen soveltamisesta. Malli tuo toimistoille lisää työtä, mutta resurssit ovat neljänneksen pienemmät kuin kymmenen vuotta sitten samalla, kun työttömiä on neljänneksen enemmän.
Malli vaikuttaa eri tavoin erilaisen koulutuksen saaneille ja eri paikoissa asuville. Tarkastelen tässä blogissa lähinnä korkeakoulutetun tekniikan tai kaupan asiantuntijan näkökulmaa.
Ensinnäkin korkeakoulutettu työtön ei ole erityisen aktivoinnin tarpeessa. Ansiosidonnainen työttömyyskorvaus on tyypillisesti 40 prosenttia tai vähemmän työttömyyttä edeltävästä tasosta, jolloin se yksin luo voimakkaan kannusteen löytää kaiken mittaisia töitä mahdollisimman nopeasti. Työttömyysturvan leikkausuhka ei muuta miksikään sitä, että korkeakoulutettujen on hyvin vaikeaa löytää edes löyhästi ammattitaitoonsa liittyviä pätkätöitä. Viime vuonna vain noin viisi prosenttia asiantuntijoita laajasti edustavan IAET-kassan työttömistä jäsenistä onnistui löytämään niitä.
Aina työnhaku ei ole helppoa, esimerkiksi siksi, että erilaisten osaamisten kysyntä vaihtelee. Tekniikan ja kaupan asiantuntijatehtäville on ominaista, että koulussa opittu tieto ja sen mukana osaaminen vanhenevat melko vauhdikkaasti. Työllistymisen kannalta eniten hyötyä olisi viimeisimmän tiedon mukaisesta koulutuksesta.
TE-palveluiden nykyinen kurssitarjonta soveltuu tähän tarkoitukseen huonosti, eikä sen olisi edes mahdollista sopeutua riittävän nopeasti muun muassa digitalisaation aiheuttamaan muutokseen. TE-palveluilta puuttuu myös asiantuntemusta arvioida korkeakoulutettujen kehittymistarpeita ja keinoja, joilla niitä ratkaistaan.
Tästä tietoisena koulutettuja palkansaajia edustavat ammattiliitot – suurimpina Insinööriliitto, TEK, Ekonomit, Tradenomiliitto, YTY ja Akavan Erityisalat – ovat perustaneet suurimmille paikkakunnille korkeakoulutetuille tarkoitettuja niin sanottuja omaehtoisen työllistymisen yhdistyksiä, jotka omalta osaltaan paikkaavat TE-palveluiden osaamista ja resursseja. Yhdistykset järjestävät esimerkiksi työnhakuun, yritysidean kehittämiseen ja itsensä kehittämiseen valmentavia kursseja ja organisoivat vertaistukiryhmiä, joissa työttömät voivat sparrata toisiaan. Tähän toimintaan osallistuminen uhkaa jäädä aktiivimallin ulkopuolelle.
Aktiivimallissa hyväksyttävien aktiivisuusmuotojen lista on suppea, eikä tekniikan ja kaupan ammattilaisen työllistymisen edistämisen kannalta edes tarkoituksenmukainen. Esimerkiksi edellisen työnantajan järjestämään outplacement- tai muuhun työllistymistä edistävään toimintaan osallistumista ei todennäköisesti tulla lukemaan aktiivisuudeksi.
Työttömäksi jäävä asiantuntija voi usein kaikista parhaiten parantaa työllistymismahdollisuuksiaan päivittämällä osaamisensa johonkin sellaiseen, jolla on muuttuneessa tilanteessa kysyntää. Siksi tulisikin laajasti luottaa työttömän itsensä ymmärrykseen siitä, mikä ja minkälainen koulutus edistää juuri hänen työllistymistään. Lisäksi työllistymisyhdistyksen, ammattiliiton tai irtisanovan työnantajan järjestämä työnhaku- ja uravalmennus olisi luettava aktiivimallin edellyttämäksi aktiivisuuden osoitukseksi.
Hallitus tuskin taipuu hylkäämään aktiivimallia, mutta sitä pitäisi pikaisesti korjata siten, että se taipuisi ottamaan huomioon työttömien työmarkkinatilanteiden koko kirjon. Parasta olisi, jos jokaiselle laadittaisiin henkilökohtainen työllistymissuunnitelma, jonka säntillinen noudattaminen riittäisi työttömyysturvan pitämiseen.
