23.5.2019 pääministeri Antti Rinne ilmoitti, että hallituksessa on saatu sopu sotesta, jonka olennaiset asiat ovat:
Maakunniksi kutsuttavia itsehallinnollisia alueita on 18. Maakuntien toiminnasta, taloudesta ja hallinnosta säädetään erillisellä lailla. Hallitus selvittää Uudenmaan, pääkaupunkiseudun tai Helsingin alueen erillisratkaisun yhteistyössä alueen kaupunkien ja kuntien kanssa vuoden 2019 loppuun mennessä.
Kuntien omaan tuotantoon liittyvät kysymykset ratkaistaan erillisen selvityksen pohjalta vuoden 2019 loppuun mennessä.
Kahden ratkaisevan selvitystyön on siis kirjattu valmistuvan vuoden loppuun mennessä.
Tavoite on aikataulultaan kunnianhimoinen, mutta hallituksessa on hyvin hahmotettu, että valtakunnallisen sote-ratkaisun onnistumiseksi Uusimaa on ratkaistava ensin. Hallituksella ovat painaneet päälle muun muassa EU-puheenjohtajuusasiat, ministerien kirjastokierrokset ja lomat – joten ehkä ihan ymmärrettävääkin, että selvityksistä ei ole kuulunut vielä pihaustakaan. Eikä neuvottelukutsua ilmeisesti kannata odotella ennen kuin lomat ovat ohi.
Suomessahan lomakauden päättyminen tarkoittaa elokuun alkupuolta, kun koulut alkavat. (Kunnes ehkä joskus löytyy joku poliittinen kokoonpano, joka rohkaistuu siirtämään koulujen lomakautta parilla viikolla eteenpäin.) Koulujen alkaessa eletään viikkoa 32, mikä tarkoittaa, että viikkoja on vuodessa jäljellä enää 20.
Jos taas odotellaan, että eduskuntaryhmät ovat pitäneet kesäkokouksensa ja palaavat sorvin ääreen, ennen kuin selvitykset alkavat, eletään jo viikkoa 36, mikä tarkoittaa, että tehokasta peliaikaa on noin 15 viikkoa – huomioiden, että viikko 52 on jouluviikko.
Sinänsähän ei ole hätää, koska Uudenmaan kunnilla on hallitukselle valmis ratkaisuehdotus. Uudenmaan kuntajohtajien yksituumainen näkemys on kuntapohjainen malli, jonka mukaan Uusimaa jakautuisi viiteen perusterveydenhuollon alueeseen ja taustalla toimisi HUS, kuten nytkin. Haaste mallissa on, että erillisratkaisu tarkoittaa myös eriävää rahoitusmallia, mutta perusteet löytyvät myös tämän kynnyksen ylittämiseen.
Hallitusohjelman kirjauksen kryptinen osa ”Helsingin alue”, lienee tarkoituksellinen epämääräisyys. Virallisestihan käytössä ovat termit pääkaupunkiseutu (Helsinki, Espoo, Vantaa ja Kauniainen) sekä Helsingin seutu (14 kuntaa). Helsingin alue puolestaan antaa selvittäjille mahdollisuuden puntaroida myös sellaista kuntakokoonpanoa, joka ei ole mikään edellisistä. Lähtökohtaisesti pidän kuitenkin onnistumisen edellytyksenä, että neuvottelut käydään kaikkien Uudenmaa kuntien kanssa, eikä vain Helsingin tai suurimpien kuntien kanssa.
Kutsua siis odotellaan – ja jos jotain edellisten hallituskausien työstä voi oppia, kiire ratkaisun syntymiseen on ollut jo tuolloin 23.5., eikä se ole seitsemässä viikossa ainakaan vähentynyt.
P.S. Keski-Uudenmaan sote-kuntayhtymässä painitaan parhaillaan yhtenäisen tietojärjestelmän ratkaisemisen kanssa. Apotoidako vai eikö. Ja sama paini on menossa muuallakin. Järjestelmien osalta puhutaan sadoista miljoonista euroista, mutta saavutettavat hyödyt ovat huikeita. On ollut jo pitkään selvää, että siitä huolimatta, syntyykö soteen valtakunnallista hallintoratkaisua, tietojärjestelmät on saatava yhtenäisiksi. Siksi nostaisin pikaisesti käynnistettävien selvitysten kärkeen hallitusohjelman kirjauksen: ”Sosiaali- ja terveydenhuollon tietopohja yhtenäistetään palveluiden laadun parantamiseksi ja kehittämiseksi”. Vaikka mitään muuta ei tällä hallituskaudella valmistuisikaan, olisi Rinne kirjoittanut nimensä suurin kirjaimin sotesankareiden listaan.
