Niin sanottu kylmän sodan jälkeinen aika päättyi ranskalaistutkija Tara Varman mukaan peruuttamattomasti helmikuussa 2022 Venäjän aloitettua täysimittaisen hyökkäyksensä Ukrainaan.
Nyt Euroopalla on hänen mukaansa edessään uusi strategisen autonomian aika.
– Kun EU lisäsi tukeaan Ukrainalle heräsi kysymys, onko sodan todellisuus maanosassamme tehnyt lopun unionista rauhanprojektina, Brookings-ajatushautomon vierailevana tutkijana toimiva Varma kirjoittaa Washington Quarterly -lehdessä.
– EU miellettiin toisen maailmansodan traumojen jälkeen alun perin taloudelliseksi projektiksi, joka perustui ajatukselle, että entisen vihollisten taloudellinen keskinäisriippuvuus pidättelisi niitä ryhtymästä enää koskaan sotaan, hän muistuttaa.
Nyt ollaan hänen mukaansa tilanteessa, jossa yhtäältä EU:n rooli Ukrainan poliittisena, taloudellisena ja sotilaallisena tukijana ja toisaalta Ukrainan merkitys unionin koko olemassaololle eivät enää ole epäselviä. Myöntäessään heinäkuussa 2022 jäsenkandidaatin statuksen Ukrainalle EU teki selväksi, että unionin tulevaisuus lepää Ukrainan Venäjästä saavuttaman voiton varassa.
Ennen nykyistä tehtäväänsä Tara Varma on työskennellyt muun muassa Ranskan ulkoministeriössä ja European Council on Foreign Relations -ajatushautomossa.
EU:n tähänastinen menestys on Varman mukaan perustunut vapaakauppaan, taloudelliseen yhteistyöhön ja Yhdysvaltain vahvaan panokseen Euroopan turvallisuuden ja puolustuksen hyväksi. Nyt tämän mallin kohtalo on vaakalaudalla.
– Vaikka keskustelu perinteisistä puolustukseen ja turvallisuuteen liittyvistä kysymyksistä on ollut EU:n piirissä vierasta ja strategisen autonomian käsitettä kohtaan esiintyy yhä vastahankaa, eurooppalaisten suorituskykyjen kehittämisen mahdollistaminen on olennaisempaa kuin koskaan, hän sanoo.
– Kyetäkseen toimimaan – saavuttaakseen strategisen autonomian – EU:n on ratkaistava, kuinka solidaarisuuslausekkeesta eli artiklasta 42.7 tehdään toimeenpanokelpoinen. On myös Britannian, Ranskan ja muiden osapuolten kanssa käytävä läpi, millainen olisi Euroopan oma ydinpelote, hän toteaa.
EU:n perussopimuksen artiklaa 42.7 on luonnehdittu muotoilultaan jopa Naton peruskirjan 5. artiklaa velvoittavammaksi, mutta sen tosiasiallista painoarvoa kriisitilanteessa on tähän saakka pidetty melko kevyenä.
Eurooppa voi Varman mukaan ottaa paljon nykyistä enemmän vastuuta turvallisuudestaan yhteisymmärryksessä Yhdysvaltojen kanssa ja ilman, että se heikentäisi Yhdysvaltojen valmiutta osallistua omalla panoksellaan Euroopan puolustukseen. Juuri näin strategista autonomiaa olisi hänen mielestään hedelmällisintä tavoitella.
