Yhdysvaltain, Britannian ja Ranskan 14. huhtikuuta Syyriaan tekemien ohjusiskujen vaikutuksesta on esitetty ristiriitaisia arvioita. Jotkut ovat pitäneet niitä onnistuneina, toiset taas kyseenalaistaneet niiden merkityksen, koska ne eivät ratkaisseet Syyrian tilannetta tai muuttaneet sodan kulkua.
Iskujen on myös väitetty olleen helpotus Venäjälle, sillä ne olivat tarkoin rajattuja eikä venäläistappioita syntynyt.
Nimekäs suomalaisasiantuntija tyrmää kriittiset arviot ja katsoo Venäjän liikkumatilan päinvastoin kaventuneen iskujen myötä.
– Venäjän, joka haluaa hallita muita maita, on otettava huomioon, että se voi yhä useammin saada vastustajakseen liittouman. Sellaisen asetelman muodostuminen niin nopeasti Syyriassa on aivan varmasti huolestuttanut Kremliä, professori Stefan Forss sanoo Ruotsin kuninkaallisen sotatieteellisen akatemian julkaisemassa artikkelissaan.
Venäjän kannalta iskut olivat hänen mukaansa epämieluisa ja odottamaton poikkeus vallitsevaan trendiin.
– Kremlin horisontista katsoen asioiden pitäisi tapahtua juuri päinvastoin: Venäjä vastaa yllätyksistä. Valmistautumaton ja vailla suojausta oleva länsi reagoi etanan vauhdilla, jos ollenkaan, Forss toteaa.
Kova kolaus Venäjän aseuholle
Kolmen länsivallan Syyriaan tekemät ohjusiskut olivat Forssin mukaan myös erittäin huonoa mainosta Venäjän aktiivisesti rummuttamille asejärjestelmille.
– Venäläisestä näkökulmasta venäläisaseiden vaikutus oli kiusallisen vähäinen, ellei jopa olematon. Vaikka kuvan kirkastamiseksi on ponnisteltu kovasti, valheiden latelu saattaisikin harhauttaa jonkin aikaa omaa kansaa, mutta tuskin muita eikä ainakaan vakavamielisiä venäläisten sotatarvikkeiden potentiaalisia ostajia, Forss sanoo.
Venäjän puolustusministeriö on väittänyt, että venäläisaseisiin nojaava Syyrian ilmapuolustus olisi toiminut lännen ohjusiskuja vastaan suorastaan ilmiömäisen hyvin. Kenraalimajuri Igor Konošenkovin mukaan Syyria olisi ampunut 25 Pantsir-S1-torjuntaohjusta, joista 23 olisi osunut maaleihinsa. Hän ylisti myös Buk-järjestelmän tehokkuutta.
Stefan Forssin mukaan Venäjän väitteet ovat täyttä hölynpölyä.
– Vallitseva läntinen käsitys on, että nämä venäläisselvitykset ovat puhtaasti satua. Suomalaiset diplomaatitkin ovat virallisesti todenneet, että syyrialaiset tai venäläiset eivät kyenneet ampumaan risteilyohjuksia ylipäätään. Tavanomaisessa tilanteessa venäläiset olisivat oitis näyttäneet kuvia alasammuttujen ohjusten jäännöksistä, hän sanoo.
– Amerikkalaistaholta on sen sijaan kuvailtu, kuinka syyrialaiset laukaisivat 40 ilmatorjuntaohjusta, mutta ei kohteisiinsa jo osuneita hyökkääviä ohjuksia kohti, vaan olemattomiin maaleihin vasta hyökkäyksen jälkeen.
Havainnot Syyriasta antavat Forssin mielestä aihetta tarkastella suhtautumista Venäjän väitettyyn taistelualueen eristämiskykyyn (A2/AD). Ajatuksena on ollut, että Venäjä pystyisi pitkälti juuri ilmapuolustusjärjestelmiensä avulla olennaisesti vaikeuttamaan tai jopa estämään vastustajan sotilaallista toimintaa tietyllä alueella – esimerkiksi Itämerellä.
– Hyökkäykset Syyriaan 14. huhtikuuta antavat kenties aiheen miettiä uudelleen. Merkittäviä läntisiä suorituskykyjä jäi sitä paitsi täysin käyttämättä. Venäjä voi tietenkin yhtä lailla väittää, että tehokkaimpia asejärjestelmiä ei pantu peliin, mutta se olisi ristiriidassa kenraali Konošenkovin mahtipontisten selostusten kanssa, Forss huomauttaa.
