Ruotsalaisen Sten Ekmanin teos Pohjolan salainen liitto – Ruotsi ja Suomi kylmässä sodassa (Docendo) julkaistaan tänään suomeksi. Kirja sisältää historiaa Ruotsin ja Suomen yhteisestä, salassa pidetystä sotilas- ja turvallisuuspolitiikasta, kun ruotsalaiset valmistautuivat torjumaan neuvostojoukkojen hyökkäyksen jo Suomen alueella.
Kirjassa kuvaillaan Norlannin sissipataljoonia, joiden tuli taistella Suomessa vihollislinjojen takana. Seitsemän pataljoonan yksikköjen tuli kyetä toimimaan 30 vuorokautta ilman tukea ja taistella yhtä aikaa laajalla alueella.
Norlannin sissipataljoonien olisi pitänyt vihollisen hyökkäyksen alkaessa jäädä harjoittamaan tiedustelua ja vihollisen häirintää. Taistelut olisi käyty aluksi viivytystaisteluna. Jo niiden yhteydessä olisi kirjan mukaan viivytetty venäläisten etenemistä Suomen alueella kohti Ruotsin rajaa.
Teoksessa Arvidsjaurin K 4:n päällikkö ja myöhempi Kalixin puolustusalueen komentaja Pelle Mohlin kuvailee suunnitelmia.
– Ruotsalaisten hyökkäys sotilaallisiin kohteisiin Suomen alueella olisi ollut osa viivytystaisteluja, joista sekä Kalixin että Kiirunan puolustusalueet olivat vastuussa. Meidän piti viivyttää venäläisten etenemistä niin paljon kuin mahdollista, jotta meidän pääjoukkomme ehtisivät ryhmittyä asemiinsa Kalix-linjalla tai Kalix-linjan ja Luulajanjoki-linjan välisellä alueella. K 4:n päällikkönä yritin innostaa upseereja ja sotilaita, että meidän tehtävänämme olisi katkaista täydennystarvikkeiden tuonti ja ennen kaikkea häiritä venäläisten maantiekuljetuksia, Pelle Mohlin toteaa.
Mohlinin mukaan yhden sissiryhmän koko oli kahdeksan miestä. Ryhmä oli täysin varustettu muun muassa käsiaseilla, konekivääreillä, miinoilla, kevytsingoilla, panssarinyrkeillä, muonalla – ja ahkioilla.
– Arvioimme, että saisimme 80 tällaista sissiryhmää toimimaan samanaikaisesti Suomen alueella venäläisiä vastaan. Jos jokaisen ryhmän tehtävänä olisi tuhota yksi ajoneuvo päivässä, se tarkoittaisi 80 ajoneuvoa päivässä, 560 viikossa ja niin edelleen. Venäläisten ajoneuvojen tuhoamisjärjestys oli pioneeriajoneuvot, polttoaineajoneuvot, tykistöajoneuvot ja esikunta-ajoneuvot, Mohlin kertoo.
– Kymmenen päivän kuluttua tuhottuna olisi siis saattanut olla 800 venäläistä ajoneuvoa, millä olisi ollut suuri merkitys heidän taistelukyvylleen. Tällaisten sissiryhmien kuukauden kestävien ajoneuvoiskujen jälkeen venäläisillä olisi ollut ilmeisiä ongelmia. Sissien iskut olisivat voineet tällä tavoin vaikeuttaa olennaisesti mekanisoidun prikaatin taistelutoimintaa.
– Suunnitelmamme mukaan ensimmäiseen ajoneuvoon olisi ammuttu vaikutustulta ja sen jälkeen vetäydytty, jotta omat tappiot olisivat pysyneet pieninä. Tarkoitus oli hyvin psykologinen: kuka venäläinen haluaisi istua maantiemarssilla ensimmäisessä ajoneuvossa? Etenemisvauhdin hidastamiseksi olisimme keskittyneet venäläisiin sillanrakentajiin. Heillä olisi ollut pitkä matka korvata tuhottuja ajoneuvoja, joita olisi pitänyt ehkä tuoda Tornionjoelle jopa Kazakstanista asti.
Suomen puolella oli vain viisi tietä, joita pitkin pystyi etenemään Ruotsin rajalle asti. Niiden varrella sissit olisivat siis räjäyttäneet siltoja ja iskeneet pioneereihin ja ajoneuvoihin.
LUE MYÖS:
”100 000 suomalaista sotilasta siirtyy sodassa Ruotsiin”
Ruotsin ilmavoimat valmisteli kylmän sodan iskuja Suomeen
