Hallitus on linjannut hallitusohjelmassaan, että paikallista sopimista lisätään työpaikoilla. Vaihtoehtoina oli tehdä se lainsäädännön tai työehtosopimusten kautta.
Kilpailukykysopimuksen syntymisen ehtona oli, että paikallista sopimista edistetään työehtosopimusten kautta. Tätä vaativat erityisesti SAK ja Akava, ja hallitus suostui tähän.
Paikalliseen sopimiseen joka tapauksessa liittyviä lakimuutoksia valmistellaan parhaillaan työ- ja elinkeinoministeriön kolmikantaisessa työryhmässä, jota johtaa ylijohtaja Pekka Timonen.
Työryhmässä työmarkkinaosapuolet, Elinkeinoelämän keskusliitto, SAK, STTK ja Akava, ovat tulkinneet, järjestäytymättömissä yrityksissä luottamusmiehen on oltava paikallisen sopimisen osapuolena silloin, kun työehtosopimus niin määrää. Työryhmässä niin ikään edustettuna oleva Suomen yrittäjät vastustaa tätä tulkintaa.
Liittoon kuulumattomilla kielto tehdä paikallisia sopimuksia
Kyse on siitä, että paikallinen sopiminen aiotaan tehdä mahdolliseksi myös järjestäytymättömissä eli työnantajaliittoon kuulumattomissa yrityksissä, jotka noudattavat yleissitovaa työehtosopimusta. Tästä tavoitteesta vallitsee sopu, ja se on kirjattu kilpailukykysopimukseen. Kilpailukykysopimuksen mukaan järjestäytymättömiä yrityksiä koskeva kielto tehdä paikallisia sopimuksia poistetaan.
Sellaisia yrityksiä, jotka noudattavat yleissitovaa työehtosopimusta ja joita kielto tehdä paikallisia sopimuksia koskee, on 45 000–50 000. Kaiken kaikkiaan Suomessa on 90 000 työnantajayritystä, joista 20 000 kuuluu työnantajaliittoon ja noudattaa työehtosopimuksia normaalisitovuuden perusteella. Lisäksi on 20 000–25 000 yritystä, jotka eivät noudata työehtosopimuksia.
Nykyisin työehtosopimuksissa olevia paikallisen sopimisen mahdollisuuksia saavat käyttää vain järjestäytyneet, liittoon kuuluvat työnantajat. Nyt tarkoituksena on laajentaa paikallisen sopimisen oikeutta myös yleissitovuuden piirissä olevaan 45 000–50 000 yritykseen. Näitä yrityksiä koskevat alan työehtosopimuksessa olevat määräykset, mutta ne eivät ole voineet hyödyntää työehtosopimuksessa olevia joustoja paikallisesti.
Joustoilla tarkoitetaan poikkeamista työehtosopimuksen vähimmäisehdoista, eli työpaikalla työnantaja ja työntekijä voivat sopia määrätyistä asioista toisin kuin työehtosopimuksessa on sovittu.
Kilpailukykysopimuksen mukaan paikallisesti voidaan sopia selviytymislausekkeesta ja työaikapankkijärjestelmästä. Selviytymislauseke tarkoittaa sitä, että työehtoja voidaan sopeuttaa työpaikkojen turvaamiseksi, kun työnantaja joutuu taloudellisiin vaikeuksiin. Näiden asioiden viemisestä työehtosopimuksiin neuvotellaan parhaillaan.
Sopimusosapuolena oltava luottamusmies
Työehtojen lisäksi työehtosopimuksissa on sovittu siitä, kuka voi edustaa työntekijöitä heidän neuvotellessaan työnantajan kanssa. Usein työehtosopimuksissa on määritelty, että työntekijöitä edustaa luottamusmies tai muu vastaava henkilöstön edustaja.
Jos työehtosopimus edellyttää, että sopimusosapuolena on luottamusmies, mutta yrityksessä ei ole luottamusmiestä, niin silloin paikallinen sopiminen ei ole mahdollista.
Tässä on kiistan ydin. Suomen yrittäjät haluaisi, että sopimusosapuolena voisi olla myös luottamusvaltuutettu, koska järjestäytymättömässä eli liittoon kuulumattomassa yrityksessä ei voi olla työehtosopimuksen mukaista luottamusmiestä.
Liittoon kuulumattomalla yrityksellä ei ole velvollisuutta noudattaa luottamusmiesjärjestelmää. Suomen yrittäjien mukaan työnantajan olisi järjestäydyttävä eli liityttävä liittoon tai sovittava ammattiliiton kanssa siitä, että se sitoutuu noudattamaan luottamusmiesjärjestelmää. Tällaisen edellyttäminen, jotta paikallinen sopiminen olisi mahdollista, on Suomen yrittäjien tulkinnan mukaan järjestäytymisvapauden vastaista.
Järjestäytymisvapaus tarkoittaa sitä, että työntekijällä ja yrityksellä on oikeus valita, mihin järjestöihin kuuluu tai kuuluuko mihinkään.
Kaikki työntekijät ja työnantajat liittoihin
Työ- ja sosiaalioikeuden professorin Jaana Paanetojan mukaan on mahdollista valita luottamusmies yritykseen, joka ei kuulu työnantajaliittoon, mutta se ei ole yleistä ja se edellyttää työnantajan hyväksyntää. Sen vuoksi lakiin on säädetty luottamusmiehelle verrannollinen luottamusvaltuutettu niitä työpaikkoja varten, joilla ei ole luottamusmiestä.
Akava on julkisesti ilmoittanut, ettei luottamusvaltuutettu käy, koska luottamusvaltuutettu on usein työnantajan valitsema henkilö, eikä luottamusvaltuutetulla ole mahdollisuutta neuvotella työnantajan kanssa ilman painostusta. Liittoon kuulumattomille yrityksille ei myöskään haluta suoda parempia ehtoja kuin Elinkeinoelämän keskusliiton jäsenyrityksille.
Paanetoja epäilee, että luottamusvaltuutettu ei kelpaa palkansaajajärjestöille, koska niiden mielestä työntekijöiden edustajana toimivan henkilön pitäisi kuulua ammattiliittoon.
Työmarkkinaosapuolten yhteisenä tavoitteena näyttäisikin olevan, että kaikki työnantajat ja työntekijät järjestäytyisivät ja liittyisivät liittoihin.
Mikäli paikallinen sopiminen toteutetaan, niin kuin työmarkkinaosapuolet ovat sopineet, tarkoittaa se sitä, että yleissitovuuden piirissä olevat yritykset eivät voi hyödyntää paikallista sopimista, elleivät ne sitoudu luottamusmiesjärjestelmään.
Kun tarkoituksena oli laajentaa paikallista sopimista vajaaseen 50 000 yritykseen, jotka eivät kuulu liittoon, voikin käydä niin, että valtaosa niistä ei voikaan hyödyntää paikallista sopimista, elleivät ne pelaa liittojen ehdoilla.
Näissä 50 000 yrityksessä on keskimäärin viisi työntekijää.
