Verkkouutiset

Arvostettu brittiasiantuntija: Erkki Tuomiojan Baltia-rinnastus hyödyttää Venäjää

Entisen ulkoministeri Erkki Tuomiojan (sd.) näkemykset informaatiosodankäynnistä ovat saaneet ristiriitaisen vastaanoton.
MAINOS (artikkeli jatkuu alla)

Kansanedustaja Erkki Tuomioja kritisoi sunnuntaisessa blogikirjoituksessaan sotatieteen tohtori Saara Jantusen tapaa käsitellä infosotaan liittyviä kysymyksiä poikkeuksellisen rajuin sanakääntein.

Tuomiojan esittämä arvostelu kohdistui sekä informaatiosodankäynnin asiantuntijana Puolustusvoimien tutkimuslaitoksella toimivan Jantusen perjantaiseen kirjoitukseen. että tämän kirjoittaman Infosota-tietokirjan (Otava 2015) sisältöön.

Blogissaan Tuomioja kertoo todenneensa, että Jantusen kirja ei ole tasapainoinen, ”koska se käsittelee vain Venäjän infosotaa Suomessa eikä mainitse mitään siitä, että länsimailla ja Baltian mailla voi olla yhtä lailla pyrkimyksiä vaikuttaa mielipiteisiin Suomessa”.

Tuomioja ilmoitti, ettei ole kritisoimaansa Jantusen kirjaa itse lukenut, sitä koskevia kommentteja ja arvioita kylläkin.

Aiheesta käydyssä Facebook-keskustelussa Tuomioja tarkensi vielä, mitä hän Baltian maiden yhtäläisillä vaikuttamispyrkimyksillä tarkoittaa.

”Olen ollut lukuisia kertoja paikalla, kun balttipoliitikot ovat halunneet neuvoa suomalaisia liittymään Natoon. Tähän olen aina vastannut, että me emme koittaneet vaikuttaa Baltian maiden valintoihin vaan puolustimme heidän oikeuttaa omaan valintaansa, ja toivoisimme että hekin kunnioittaisivat meidän”, Tuomioja kirjoitti.

”Kyse on whataboutismista”

Sosiaalisen median kommenteissa Tuomiojan ajatukset ovat saaneet osakseen sekä kiitosta että vastalauseita.

Brittiläinen eturivin Venäjä-asiantuntija Keir Giles ei hyväksy ajatusta, että Venäjän infosodan tasapainoinen käsittely edellyttäisi myös Baltian suunnalta esitettyjen toiveiden käsittelemistä.

– Saara Jantunen on jo todennut, että herra Tuomioja lankeaa tässä whataboutismiin, ja hän on siinä aivan oikeassa, hän sanoo Verkkouutisille.

Giles johtaa Oxfordissa sijaitsevaa Conflict Studies Research Centre -keskusta ja toimii tutkijana vuonna 1920 perustetussa Chatham Housessa.

Whataboutismia Giles kuvaa klassiseksi taktiikaksi, jossa Venäjän vahingolliset toimintamallit rinnastetaan perusteettomasti toisten toimijoiden täysin viattomiin toimintoihin. Näin pyritään joko suuntaamaan huomiota pois Venäjän toimista tai oikeuttamaan niitä esittämällä, että kaikki muut käyttäytyvät samoin.

– Britanniassa tietyt tahot ovat pyrkineet säännöllisesti rinnastamaan Venäjään liittämistä edeltäneen Krimin kansanäänestyksen Britanniassa äskettäin järjestettyihin kansanäänestyksiin Brexitistä ja Skotlannin itsenäistymisestä. Venäjä on selittänyt, että jos Britannian kansanäänestykset hyväksytään kansainvälisesti ja katsotaan päteviksi, saman tulisi koskea myös Krimin kansanäänestystä.

– Rinnastus olisi tietysti mahdollinen, mutta vain sillä edellytyksellä, että Britannian kansanäänestykset olisi järjestetty vastoin maan perustuslakia ja kansainvälistä oikeutta informaatiomotissa ja vieraiden joukkojen – vaikkapa ranskalaisten – miehityksen alla. Mutta koska yksikään näistä edellytyksistä ei täyty, rinnastus on täydellisen typerä.

Gilesin mukaan ei ole epäilystäkään siitä, etteikö Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyys vahvistaisi Baltian maiden turvallisuutta. Hän ei näe syytä, miksi esimerkiksi virolaiset eivät voisi tätä myös ääneen sanoa.

– Lähestymistavat tähän kysymykseen olisi perusteltua rinnastaa vain siinä tapauksessa, että Viro ilmaisi kantansa Venäjän tavoin esittämällä suoria ja epäsuoria uhkauksia ja toteuttaisi vihamielisiä kumouksellisia kampanjoita niitä maita kohtaan, joiden politiikkaan se pyrkii vaikuttamaan – tai käyttämällä hyväkseen mahdollisesti viattomia, mutta silti harhaanjohdettuja vanhan sukupolven poliitikkoja, kuten herra Tuomiojaa.

– Parhaiden tietojemme mukaan Viro ei kuitenkaan toteuta mitään mainitsemistani toimista, joten rinnastus on täysin hyödytön eikä edistä Suomen laajempia turvallisuusintressejä millään tavoin.

Aggressiivisia otteita vain Venäjällä

Ulkoministeriössä käytetään informaatiosodan asemesta käsitettä informaatiovaikuttaminen.

– Itse en rinnastaisi Venäjän harjoittamaa informaatiovaikuttamista normaaliin valtioiden väliseen vuoropuheluun, UM:n ajankohtaisviestinnän yksikön päällikkö Vesa Häkkinen sanoo.

– Suomeen ei ole havaittu kohdistuvan aggressiivista informaatiovaikuttamista muiden kuin Venäjän taholta. Puhutaan refleksiivisestä kontrollista, jonka tavoitteena on, että valtiojohto tekisi Suomen edun vastaisia ratkaisuja itse sitä tiedostamatta.

Häkkinen pitää myönteisenä ja tärkeänä, että valtioiden välillä käydään keskustelua, jossa kukin voi tuoda esille omia näkökohtiaan ja toiveitaan.

– Baltiassa on varmasti sellaista ajattelua, että olisi hyvä, jos myös Suomi ja Ruotsi olisivat Naton jäseniä. Se on meille avoimesti kerrottu, mutta samalla todettu, että mahdollinen päätös liittoutumisesta on tietenkin täysin omissa käsissämme. En osaa nähdä tällaisissa puheenvuoroissa minkäänlaista ongelmaa.

Saara Jantunen ei pidä tarpeellisena enää jatkaa keskustelua Tuomiojan blogissaan esittämistä näkemyksistä.

– Olen kirjoittanut perustellun analyysin Tuomiojan kommenteista omaan blogiini, eikä minulla ole niihin lisättävää. Jos hän ei ole lukenut kirjaani ja siitä huolimatta sitä jo ulkomaisillekin medioille arvostelee, on keskustelu nähdäkseni puolin ja toisin turhaa.

Lue myös:

Tuomioja infosotatutkijalle: ”Vastakkainasettelun loppu edellyttää sekä Venäjän että lännen arviointia”

Infosota-asiantuntija: ”Venäjää ei pidä kohdella kuin mielenterveyskuntoutujaa

Toimittaja: HEIKKI HAKALA.

MAINOS (sisältö jatkuu alla)
MAINOS (sisältö jatkuu alla)
Uusimmat
MAINOS (sisältö jatkuu alla)
MAINOS

Hyvä Verkkouutisten lukija,

Kehitämme palveluamme ja testaamme uusia sisältöformaatteja erityisesti mobiililaitteille. Haluaisitko osallistua testiin tässä ja nyt? Se vie vain muutaman minuutin.

(Uusi sisältö aukeaa painiketta klikkaamalla)