Lauantaisessa blogikirjoituksessaan kokoomuksen kansanedustaja Juhana Vartiainen käsittelee niitä megatrendejä, joita ilman alkavaa 2020-lukua on vaikea ymmärtää. Tällaisiksi trendeiksi Vartiainen laskee demografian, ilmaston ja digitalisaation.
– Ensinnäkin, on vaikea ymmärtää Suomen mennyttä vuosikymmentä ja ennustaa seuraavaa, ilman että tiedostetaan demografisen muutoksen välillistä vaikutusta talouteen ja politiikkaan. Suomen finanssikriisin jälkeinen vuosikymmen 2008-2018 oli teknisesti matalasuhdannetta, eli kokonaistuotanto alitti potentiaalisen tasonsa ja työttömyys ylitti rakenteellisen työttömyyden. Kasvu oli surkeaa aina vuosiin 2017-2018 jolloin nähtiin elpymispyrähdys. Nyt olemme jokseenkin suhdannetasapainossa. Kasvun hidastuminen ei siis ole merkki matalasuhdanteesta, vaan siitä, että kasvui normalisoituu trendikasvuksi, Vartiainen kirjoittaa.
Hän muistuttaa Suomen julkistalouden heikkenevän joka vuosi noin 500 miljoonaa euroa demografian vuoksi. Julkistalouden vahvistuminen katkesi Vartiaisen mukaan kevään 2019 eduskuntavaalitulokseen, eikä nykyinen hallitus hänen mukaansa näytä kykenevän vastaamaan tähän haasteeseen.
Toinen merkittävä megatrendi on ilmastonmuutos. Ilmastokriisi vaikuttaa meihin jo nyt ”enemmän kuin arvataankaan”, Vartiainen kirjoittaa. Kuivuuden, konfliktien ja muuttoliikkeiden välinen mahdollinen yhteys kannattaa kansanedustajan mukaan ottaa vakavasti.
– Ja jos ilmastonmuutos todella tekee osasta Afrikkaa ja Etelä-Eurooppaa asuinkelvotonta, emme tietysti osaa vielä kuvitellakaan niitä muuttoliikkeitä, jotka voivat olla edessä. Luonnon ja ilmaston muutos ei sinänsä tapa ketään, kertovat minulle parhaat ilmastotutkijat. Emme tukehdu, ja merenpintakin nousee hitaasti. Mutta jos ilmastonmuutos tappaa, se tappaa siksi, että ihminen tappaa toisen ihmisen – esimerkiksi siksi, että poliittinen järjestelmä ei sulata ihmisten massaliikkuvuutta, Vartiainen kirjoittaa.
Kolmas trendi on digitalisaatio. Vartiainen pui Euroopan asemaa maailmassa, jossa ihmisten yksilödata on keskeinen raaka-aine.
– Yhdysvallat ja Kiina ovat jakamassa keskenään digitaalisen globaalitalouden hallinnan. Miten Eurooppa sopeutuu tähän? Ja miten demokratia ja oikeusvaltiot kestävät digitaalisen sosiaalisen median myrkyn ja mahdollisuuksien yhdistelmän?
