USA:n presidenttien tiedusteluneuvonantajien vuonna 1990 laatiman The Soviet War Scare -raportin mukaan Neuvostoliiton johto pelkäsi tosissaan USA:n ja Naton ensi-iskua ydinasein. Yksi Neuvostoliiton sotilas- ja tiedustelujärjestelyissä sen vuoksi tehty muutos oli KGB:n erityisyksikkö, joka hoiti VRYANia.
VRYAN ”kykeni objektiivisesti mittaamaan voimasuhteet ja varoittamaan, kun Neuvostoliiton suhteellinen voima oli vähentynyt pisteeseen, jolloin ennaltaehkäisevä Neuvostoliiton isku olisi oikeutettu”.
VRYANista tai RYANista on kerrottu aiemminkin, mutta se on jäänyt epäselväksi. Esimerkiksi Christopher Andrewin ja Oleg Gordievskin KGB. The Inside Story (1990) kertoi sen olleen tiedusteluoperaatio, jossa esimerkiksi Helsingin residenssin piti marraskuussa 1981 seurata ja raportoida USA:n lähetystön evakuointia, USA:n yritysten poistumista Suomesta ja muita vastaavia kriisin merkkejä.
Raportista ilmenee nyt, että VRYAN oli tietokoneohjelma. Sen tietokone käynnistettiin 1979 ja operaatiota jatkettiin ainakin 1990-luvulle.
Kyseessä oli valtava tiedonkeruuprojekti, jota maan tiedusteluoperaatiot ruokkivat koko voimallaan.
Tietokoneen analyysin piti varoittaa neuvostojohtoa, kun USA olisi saavuttanut ratkaisevan sotilaallisen yliotteen.
Ensimmäinen isku
VRYANista tai RYANista (Raketno-Yadernoe Napadenie, ”äkillinen hyökkäys ydinaseilla”) saatiin tietää keväällä 1987 ja sen merkitys alettiin tajuta 1988. Projektin sen tärkeyttä Moskovalle ei kuitenkaan tiedetty.
”Eräs keskeinen tekijä vaikuttamassa neuvostojohtajien vaikutelmiin USA:n yllätysiskusta todennäköisesti oli heidän riippuvuutensa eräästä oudosta tiedusteluanalyysin muodosta”, nyt julki tullut raportti toteaa VRYANista. Sen kerrotaan tulleen KGB:lle yhä tärkeämmäksi analyysityökaluksi.
Raportin mukaan VRYANIN oli määrä päätellä ”mitattavissa olevilla keinoilla”, milloin USA laukaisisi ydinhyökkäyksen Neuvostoliittoon. Amerikkalaisten mukaan analyysit saivat KGB:n uskomaan välittömään USA:n iskuun. USA:n tiedustelussa tämä hautautui tai tietoja ei osattu ottaa vakavasti, myös siksi, että ajatusta pidettiin niin järjettömänä.
VRYAnin kerrotaan koostuneen 40 000 ”painotetun elementin” tietokannasta. Siihen syötettiin jatkuvasti 200 työntekijän voimin maailmalta uusia taloudellisia ja sotilaallisia tietoja, joita ohjelma arvioi.
Tietokoneohjelma lähti siitä, että USA:n yhdistetty taloudellis-sotilaallis-poliittinen vertailuluku oli 100. Neuvostoliiton uskottiin olevan turvassa USA:n iskulta niin kauan, kuin Neuvostoliiton vastaava luku oli yli 60 (siis 60 prosenttia USA:n voimasta). Haluttu luku oli 70.
NKP:n politbyroo sai uuden luvun tietoonsa kerran kuukaudessa.
VRYAN alkoi kuitenkin antaa ikäviä lukuja. Vuonna 1984 ohjelma laski Neuvostoliiton luvuksi 45. Kriittiseksi luvuksi oli katsottu 40: jos pudottaisiin sen alle, KGB ja sotilasjohto informoisivat neuvostojohtoa, ettei maan turvallisuutta voida enää taata. Tällöin ensi-isku laukaistaisiin muutaman viikon kuluessa.
Amerikkalaisten arvion mukaan VRYAN laski, että jos USA tekee ensi-iskun, vain neljäsosaa Neuvostoliiton 6 100 ydinkärjestä voidaan käyttää vastaiskuihin.
Itseään ruokkiva kierre
Amerikkalaisraportin mukaan tietokoneohjelmaan luottaminen voi vaikuttaa absurdilta, mutta sen uskotaan olleen hyvin houkutteleva neuvostojohdolle. Lähes kaikki heistä olivat insinöörejä. Tieteelliseltä vaikuttava ja monimutkaista tasapainoa laskemaan pystyvä kone vaikutti luotettavalta johdolle, joka oli aidosti ja kasvavasti huolissaan ydinhyökkäyksestä.
VRYANin vaatimukset olivatkin 1980-luvun alussa Neuvostoliiton tiedustelun ykkösasia. Ympäri maailman residenssit määrättiin keräämään tietoja, suunnitelmia ja arvioita USA:n, Nato-maiden, Japanin ja Kiinan kaikista mahdollisista sotasuunnitelmista.
Erityisesti kesällä 1983 KGB ja GRU keräsivät tietoja ahkerasti. Tämä herätti ihmetystä myös eräissä Neuvostoliiton virkailijoissa, jotka todellisuudessa eivät voineet uskoa USA:n yllätyshyökkäykseen.
Naton Able Archer 83 -harjoituksen aikaan VRYANiin liittyvät vaarat olivat johtaa ydinsotaan. Neuvostoliitto ryhtyi massiivisiin vastatoimiin kuten 36 tiedustelulentoon, 24/7-valmiuteen 30 minuutin varoitusajalla ja jäädytti kaikki ylimääräiset lennot.
Toimet lopetettiin vasta 11. marraskuuta 1983, kun Moskovassa alettiin viimein uskoa, ettei länsi ollutkaan tekemässä Able Archerin varjolla yllätyshyökkäystä.
”USA:n ja Neuvostoliiton suhteet tuolloin olivat todennäköisesti laskeneet tuolloin matalammalle 20 vuoteen”, raportti arvelee.
VRYANista oli kuitenkin tullut noidankehä. Sitä jatkettiin täydellä teholla vuoden 1984 puolelle entistäkin vaarallisemmin. Esimerkiksi maaliskuussa 1984 KGB:n Lontoon kertomus lisääntyvästä verenluovutuksesta todettiin erityisen kiinnostavaksi.
”Näyttää tulleen eloon itseään ruokkiva kierre, jossa johdon huolet ruokkivat lisää raportointia VRYANille ja VRYANin uusi data puolestaan ruokkii johdon huolia”, amerikkalaisraportissa todetaan.
Vasta kesällä 1984 alkoi Moskovassakin saada valtaa näkemys, että VRYANista oli tullut rituaali eikä huoli ollutkaan niin suuri.
