Kahden armeijan käyneen tyttären isä kertoo Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksessaan, että hänen tytärtensä häirintään ei ole puututtu asepalveluksessa. Isä kertoo havainneensa, että ”reservissä pitkään palvelemani armeija onkin tunkkaisen äijähenkinen, sisäänlämpiävä kuppikunta”.
”Toinen tyttäreni vei asiansa oikeuteen siviilissä, jolloin ahdistelijat tuomittiin heti. Sitä vastoin palveluspaikan kantahenkilökunta oli vain hymähdellyt ja antanut upseerikokelaiden menon jatkua”, isä kertoo.
”Toinen tyttäreni joutui samanlaiseen rääkkiin toisessa palveluspaikassa, mutta sielläkään kantahenkilökunta ei puuttunut jatkuvaan häirintään. Päinvastoin, armeija osoitti hiljaista kannustusta palkitsemalla kiusaajat.”
Valituksia tehnyt tytär ei isän mukaan saanut ylennystä, vaikka olisi sen ansainnut.
”Prikaatissa vallitsikin vahva miesten ylemmyyden korostaminen, jossa muun muassa hyväksyttiin se, etteivät kaikki varusmiehet suostuneet naisten komenneltaviksi”, hän kertoo.
Isän mukaan toinen hänen tyttäristään sai palvelutodistuksen, joka on ”ankeaa luettavaa”.
”Tietopuolisesti hän oli kurssinsa kärjessä, mutta joukkohengen ylläpitäjänä heikko koska hän valitti epäasiallisesta käytöksestä ja vaikka hän myöhemmin sai alaisiltaan reiluimman kouluttajan palkinnon.”
Isä epäilee, että armeijassa ei olla vielä totuttu naisten läsnäoloon.
”Olen ollut kymmeniä kertoja vapaaehtoisissa reserviläisharjoituksissa, eikä niissä ole koskaan ollut mitään moitittavaa, vaikka naisia on ollut mukana ajoittain runsaastikin. Tämä johtunee siitä, että kaikki osallistujat olivat työelämässä tottuneet eri sukupuolten kanssakäymiseen. Armeijassa kaksikymmentä vuotta ei ole vielä riittänyt tähän kehitykseen”, hän sanoo.
