Suomelle paras ajankohta Nato-jäsenyyden hakemiseen olisi seuraavien parin kuukauden aikana. Näin arvioi eläkkeellä oleva suurlähettiläs ja monissa asevalvontaneuvotteluissa Suomen edustajana toiminut Pasi Patokallio.
Hän muistuttaa, että Natolla on huippukokous Madridissa kesäkuun lopulla.
– Prosessi pitäisi saada siihen malliin, että tuossa kokouksessa olisi mahdollista tehdä jonkinlainen periaatepäätös asiasta. Siihen mennessä Suomessa pitäisi siis kyetä päättämään, haemmeko Nato-jäsenyyttä vai emme, jolloin huippukokous voisi tuoreeltaan ottaa siihen kantaa. Tätä tulisi pohjustaa diplomaattisilla kontakteilla kaikkiin Naton jäsenmaihin. Näkisin, että tässä on juuri nyt mahdollisuuksien ikkuna auki, reilun parin kuukauden ajan, Patokallio arvioi asiaa Verkkouutisille.
Patokallion mielestä Madridin huippukokous olisi luonteva paikka ottaa kantaa Suomen mahdolliseen haluun liittyä jäseneksi. Tätä seuraisivat luonnollisesti vielä jäsenyysneuvottelut sekä hakemuksen käsittely ja hyväksyminen kaikissa Naton 30 jäsenmaan parlamentissa.
Patokallio korostaa, että Suomen kannalta tärkeää olisi saada välivaihe Nato-hakemuksen jättämisestä sen voimaan tuloon mahdollisimman lyhyeksi.
– Vaikka tälle ajalle ei mitään kiveen hakattuja turvallisuustakeita saataisi, joka tapauksessa kaikkien 30 Nato-maan kanssa olisi käytävä keskustelut. Toivottavasti tätä pohjustetaan ja tehdään paraikaa.
– Suomen kannalta olisi todella tärkeää, ettemme joutuisi tilanteeseen, jossa prosessi jotenkin jämähtäisi Natoon.
Eskaloitumisriskiä liioitellaan
Julkisuudessa on esitetty epäilyjä, että kriisin keskellä ei ole oikea hetki hakea jäsenyyttä. Suomen Nato-hakemus voisi eskaloida tilannetta Ukrainassa entisestään ja hakemus saattaisi päätyä myös jonkinlaiseksi ”pelinappulaksi”. Samaan aikaan Natosta on kuitenkin viestitetty, että avoimien ovien politiikka jatkuu.
Patokalliota argumentit siitä, ettei nyt olisi oikea hetki hakea jäsenyyttä, eivät vakuuta:
– Minusta tässä liioittelemme omaa merkitystämme. Se, että tämä jotenkin eskaloisi tilannetta– jos Suomi lähtisi hakemaan Nato-jäsenyyttä – siihen en usko ollenkaan. Venäjän näkökulmasta olemme jo puolemme valinneet. On selvää, että totta kai kuulisimme lisää ärhentelyä, tulisi kyberhyökkäyksiä ja muuta. Jos tästä lähdetään, sitten ei tule koskaan oikeaa tilaisuutta hakea Nato-jäsenyyttä. Se on aina joko liian aikaista tai myöhäistä.
Suomalaisten kannatus Nato-jäsenyydelle on mullistunut täysin Venäjän aloitettua sodan Ukrainassa. Ylen tuoreimman mittauksen mukaan jo 62 prosenttia kansasta katsoo, että Suomen pitäisi liittyä Natoon.
– Asetelmat ovat kääntyneet päälaelleen. Kansa näyttää johtavan keskustelua, mihin poliitikot – mukaan lukien presidentti – joutuvat nyt reagoimaan.
Patokallio arvioi suomalaisten havahtuneen siihen, että Suomi on Valko-Venäjän ja Ukrainan lisäksi ainoa Venäjän läntinen rajanaapuri, joka ei kuulu Natoon.
– Jos meillä on vieressä aggressiivinen suurvalta, joka käyttäytyy arvaamattomasti, niin onhan se uhka. Varmasti tämä on kansalaisillekin nyt selvinnyt.
– Olen toiveikas, että nyt on todella nähty tilanteen vakavuus, tässä ryhdytään toimenpiteisiin ja valmistelemaan sitä, että Suomi voi hakea Naton jäsenyyttä tässä ihan lähiaikoina. Tapahtuuko sitten näin – hirveän paljon en vielä vetoa uskaltaisi lyödä.
– Minusta tämä olisi kuitenkin järkevä toimintalinja. Tässä meillä on tilaisuus – nyt on kansan tuki takana, mitä on perään kuulutettu eikä kukaan puhu enää vakavissaan myöskään kansanäänestyksestä. Se on rohkaiseva merkki, koska tätä vartenhan meillä on valittu poliittiset päättäjät.
Ruotsia ei syytä odotella
Johtavat poliitikot eivät ole halunneet toistaiseksi ilmaista selkeästi kantojaan Suomen mahdollisesta Nato-jäsenyydestä. Tähän liittyen on vedottu tulevaan selontekoon ja siihen, että jäsenyyden hyödyt ja riskit on käytävä perinpohjaisesti läpi.
Puolueista Nato-jäsenyyden kannalla ovat selkeästi olleet vain kokoomus ja Rkp.
Pidätkö viisaana, että vielä tässä tilanteessa iso osa puoluejohtajista ja presidentti eivät ilmaise selkeästi, mitä mieltä he ovat Suomen Nato-jäsenyydestä?
– Ei minulla olisi mitään sitä vastaan, että he ilmaisisivat selkeän kantansa vaikka tänään, mutta kysymys on lähiviikoista. Ennen kesää tästä pitäisi saada vähintäänkin selvyys.
Suomen ja Ruotsin yhtäaikaista liittymistä Natoon on pidetty monissa puheenvuoroissa toivottavana. Patokallion mielestä on hyvinkin mahdollista, että Ruotsissa ei ole valmiutta näin nopeaan aikatauluun, jos Suomessa päädyttäisiin keväällä siihen, että Natoon halutaan hakea.
– Varsinkin Ruotsin demareissa tuntuu olevan vahva sitoutuminen tähän puolueettomuusajatteluun. On mahdollista, että nykyhallitus haluaa jatkaa tällä linjalla. Seuraavat vaalithan ovat maassa syyskuussa, mikä voi olla sitten taas ratkaisujen paikka Ruotsinkin kannalta. Luulen, että Ruotsi ei ole välttämättä valmis näin nopeisiin päätöksiin, mihin meidän pitäisi ryhtyä ja mihin meillä on toivon mukaan valmius.
Patokallion mielestä Suomen ei ole tässä tilanteessa perusteltua jäädä odottelemaan Ruotsin päätöksentekoa:
– Sen varaan ei voida jättäytyä. Toki toivottavaa olisi hakea Natoon yhdessä ja jos meidän aktiivisuutemme auttaisi Ruotsia tässä tekemään päätöksen, niin sehän olisi vain hyvä.
Hyökkäyksen laajuus yllätti
Patokallio arvosteli Kanava-lehdessä vuonna 2018 julkaisemassaan esseessä kovin sanoin entisen presidentin Tarja Halosen ja ulkoministeri Erkki Tuomiojan hyväuskoista suhtautumista Venäjään. Hän kirjoitti tuolloin myös näin:
”Viimeistään Krimin valtauksen jälkeen useimmille suomalaisille on toivon mukaan kirkastunut vanha totuus: Venäjä on ainoa maa, joka voi uhata Suomea sotilaallisesti. Venäjän kyky ja vikkelä valmius ajaa etujaan asein ja muin vihamielisen vaikuttamisen keinoin on moneen kertaan todistettu. Olisi hyväuskoista ajatella, että Venäjän politiikka (Vladimir) Putinin aikana muuttuisi olennaisesti erilaiseksi siitä, mitä on jo nähty.”
Patokallio myöntää, että Venäjän laajamittainen hyökkäys Ukrainaan tuli hänellekin silti jonkinasteisena yllätyksenä.
– Se, että Venäjä kohdisti Ukrainaan näin laajamittaisen hyökkäyksen – se kieltämättä yllätti. Olisin voinut kuvitella, että tämä olisi jäänyt ehkä Donetskin ja Luhanskin niin sanottuun tunnustamiseen tai mahdollisesti Mustanmeren rannikon haltuun ottamiseen.
