Jos Venäjä toteuttaa uuden hyökkäyksensä Ukrainaan, se voi kahden entisen brittiläisen huippudiplomaatin Sir Roderic Lynen ja Sir David Manningin mukaan saavuttaa korkeintaan lyhytkestoisen voiton. Pitkällä aikavälillä sodasta ja ukrainalaisten alistamisesta koituisi kuitenkin Venäjälle valtava vahinko, he varoittavat.
– Venäjälle lankeava hinta ei rajoittuisi vain Ukrainaan ja uusiin pakotteisiin, joita hyökkäyksen johdosta varmasti asetettaisiin, Lyne ja Manning kirjoittavat Chatham Housen julkaisemassa artikkelissa.
– Vaikka Kreml pyrkii kaikin voimin perustelemaan konfliktia Naton pysäyttämisellä, Venäjälle koituvat tappiot ja ukrainalaisten tappaminen olisivat venäläisten keskuudessa silti syvästi epäsuosittuja. Venäjän johto syventäisi lisäksi kuilua, joka erottaa maan Keski- ja Länsi-Euroopasta ja jota monet venäläiset jo nyt pahoittelevat, he toteavat.
Toisin kuin presidentti Vladimir Putinin hallinto uskottelee, hyökkäys Ukrainaan olisi heidän mukaansa omiaan vain vahvistamaan Naton jalansijaa Itä-Euroopassa ja jättäisi Venäjän entistäkin eristäytyneemmäksi ja riippuvaisemmaksi Kiinasta, mitä venäläiset jo nyt kavahtavat.
Sir Roderic Lyne on Britannian entinen Moskovan-suurlähettiläs. Sir David Manning on toiminut puolustus- ja tiedusteluasiain alivaltiosihteerinä sekä edustuston päällikkönä muun muassa Washingtonissa ja Natossa.
Näistä olisi neuvoteltava
Vladimir Putin on Lynen ja Manningin mukaan turhautunut siihen, että pian kahdeksan vuotta kestänyt konflikti ei ole saanut Ukrainaa lankeamaan Venäjän syliin eikä edes pysäyttänyt maan etenemistä lähemmäs Euroopan unionia. Yhdysvallat ja Nato puolestaan korostavat Ukrainan – kuten muidenkin YK:n jäsenvaltioiden – suvereniteettia ja oikeutta valita itse omat liittolaisensa.
Jotta sovittamattomalta vaikuttava ristiriita olisi ratkaistavissa ilman uutta verenvuodatusta, olisi heidän mukaansa kyettävä neuvottelemaan samanaikaisesti kolmesta laajasta osakokonaisuudesta.
– Ensimmäinen niistä on vakauden ja turvallisuuden palauttaminen Keski- ja Itä-Eurooppaan Venäjän rajan molemmin puolin. Venäjän edustajat ovat sivuuttaneet tämän ”toissijaisena kysymyksenä”, koska he haluavat keskittyä Ukrainaan, he sanovat.
– Toinen neuvoteltava kysymys – ja luultavasti vaikein – on Venäjän suhde Ukrainaan. Konflikti Ukrainan itärajalla olisi ratkaistava rauhanomaisesti, mutta Naton on pidettävä kivenkovaa kiinni Ukrainan suvereenista itsenäisyydestä. Se ei voi suostua mihinkään ehtoon, joka antaisi Venäjälle mahdollisuuden rajoittaa tätä suvereniteettia, eikä se voi neuvotella ukrainalaisten pään yli, he toteavat.
Sekä Venäjän että Ukrainan pitäisi heidän mielestään vetää joukkonsa pois rajavyöhykkeeltä, joka jäisi YK:n rauhanturvaajien valvontaan. Donetskin ja Luhanskin miehitetyt alueet palautettaisiin Kiovan hallintaa ja niille myönnettäisiin nykyistä suurempi autonomia, mutta ehdottomasti ilman Venäjän tai minkään muunkaan ulkovallan veto-oikeutta.
Tuleeko Putin järkiinsä?
Neuvottelujen kolmas osakokonaisuus olisi Lynen ja Manningin mukaan Venäjän suhde Natoon.
– Venäläisten täytyy tietää, että heidän vaatimuksensa Naton joukkojen palauttamisesta 27. toukokuuta 1997 vallinneeseen tilanteeseen ei käy neuvottelujen pohjaksi. Naton on ollut vahvistettava jäsenmaidensa puolustusta Keski- ja Itä-Euroopassa vastauksena Venäjän itsensä aiheuttamaan lisääntyneeseen uhkaan. Jos tämä uhka vähenee, Nato voi tulla vastaan oikeassa suhteessa, he sanovat.
Mikäli Itä-Ukrainan sota päättyisi ja Venäjä lakkaisi uhkaamasta Ukrainan itsenäisyyttä, maa voisi heidän mukaansa myös jättää Nato-hakemuksensa toistaiseksi pöydälle ilman, että puolustusliitto tinkisi avointen ovien politiikastaan.
– Asia, jonka suhteen yhteisymmärrystä ei tällä hetkellä ole näköpiirissä, on Krim. Ukraina ja laajempi kansainvälinen yhteisö eivät voi tunnustaa Krimin laitonta liittämistä Venäjään. Kysymys Krim olisi siis jätettävä ratkaistava tulevaisuudessa tilanteessa, jossa kaikki osapuolet pitävät nyt kiinni kannoistaan, he toteavat.
Lyne ja Manning arvioivat Putinin laskelmoineen, että lännen heikko johtajuus ja sisäiset erimielisyydet luovat otollisen tilaisuuden testata Naton päättäväisyyttä.
– Putin on kuitenkin kahdeksan vuoden ajan kaivanut itseään kuoppaan Ukrainan takia. Nähtäväksi jää, kaivautuuko hän nyt vielä syvemmälle vai ymmärtääkö hän sittenkin, että viisainta olisi tehdä sopimus ja esittää se voittona.
