– Aktiiviväestön muuttotappio koettelee monia kaupunkeja – ei vain syrjäisiä pikkukaupunkeja tai maaseutua. Vuosina 2010–2016 työllisten muuttotappiota kirjasivat lukumääräisesti eniten Jyväskylä, Tampere ja Joensuu, kokoomuksen Elina Lepomäki kirjoittaa Arvopaperin kolumnissaan.
Hänen mukaansa lista ei kerro koko totuutta.
– Työssäkäyvät ja perheet muuttavat pois kaupungista, mutta jäävät usein sen liepeille kehyskuntiin. Neljä viidesosaa muuttajista on alle 35-vuotiaita. Kun elämäntilanne vakiintuu, muuttohalukkuus vähenee, hän jatkaa.
Elina Lepomäki vaatii tulevalta hallitukselta muuttoliike-ohjelmaa. Siinä ei Lepomäen mukaan ohjattaisi suuntaan eikä toiseen vaan tehtäisiin ihmislähtöinen muuttoliike mahdolliseksi elinkaaren eri vaiheessa. Ohjelmaan kuuluisivat niin maankäyttö, rakennuslaki, verotus, infra kuin työmarkkinat ja sosiaaliturva.
– Varainsiirtovero ehkäisee asuntokauppoja, sillä se kohdistuu koko pääomaan. Erityisesti se kirpaisee, jos joutuu myymään tappiolla. Asuntotarjonnan lisäystä kysynnän perässä tulee tukea siten, että kaavoitus olisi nykyistä joustavampaa. Kaavoja on kyettävä uudistamaan jatkuvasti sen sijaan, että kaava lyödään lukkoon kymmeneksi vuodeksi, Elina Lepomäki toteaa.
Myös rakentamisen lupamenettelyä olisi hänen mielestään yksinkertaistettava ja rakentamisessa otettava huomioon paremmin rakennuksen elinkaari.
– Vanhan rakennuksen korjaaminen, käyttötarkoituksen muuttaminen tai perusparantaminen ei saisi laukaista uudisrakentamisen velvoitteita.
Kokonaisveroasteen laskeminen tukee Elina Lepomäen mukaan palvelutyötä kuten rakentamista ja kodin kunnostamista.
– Rakennusteollisuuden mukaan uuden asunnon myyntihinnasta veroja on lähes puolet. Tilanne on alueiden uusiutumisen kannalta kestämätön.
Lepomäen mukaan asumisen tuet on tulevalla hallituskaudella perattava tarkasti läpi.
– Työmarkkinat ja sosiaaliturva on joustavoitettava niin, että työtä kannattaa tehdä ja teettää nykyistä paremmin ympäri Suomen. Jäykät, yhden koon työehdot ja sosiaaliturvapohjaiset kannustinloukut pitävät työllisyyden heikkona siellä, missä jo valmiiksi on vähemmän kasvun tuomia mahdollisuuksia.
