Julkisten ja hyvinvointialojen liitto (JHL) unohti tiedottaa ikääntyneille asukkaille myyvänsä heille palvelutalosta vuokraamansa asunnot. Hätääntynyt 86-vuotias, huonokuntoinen nainen sai kuulla kiinteistövälittäjältä, että hänen asuntoaan olivat tulossa katsomaan mahdolliset ostajat parin päivän päästä.
Asuntoasioista vastaava JHL:n talouspäällikkö Jan Saarinen sanoi liiton ostaneen palveluasunnot sijoitusasunnoksi, vaikka hän myönsikin asuntojen myynnin olevan ”yksilötasolla ikävä tilanne”. Siitä huolimatta JHL on myymässä asuntoja.
Asunnot JHL:lle myynyt Vanhusten palvelutaloyhdistys ry eli Mereo kuvitteli, että viime vuonna asunnot ostanut JHL olisi pitkäaikainen ja vakavarainen sijoittaja, jolla ei ole hetkeen tarvetta myydä asuntoja.
JHL osoittautuikin vanhusten palvelutalon asunnoilla voittoja kääriväksi sijoittajaksi. Herää kysymys, eikö liitolla ole sijoittamista koskevia eettisiä periaatteita tai jos on, eikö niitä noudateta?
Varallisuudesta hyötyy ay-eliitti
JHL ei maksa sijoitustuotoistaan veroja, sillä se katsotaan yleishyödylliseksi yhteisöksi. Laissa olevan määritelmän mukaan yleishyödyllinen yhteisö toimii yksinomaan yleiseksi hyväksi. Sen toiminta ei kohdistu vain rajoitettuihin henkilöpiireihin eikä se tuota yhteisöön osallisille taloudellista etua esimerkiksi osinkona tai kohtuullista suurempana palkkana.
Nämä kriteerit eivät näytä täyttyvän JHL:n kohdalla. Vanhusten kotien myynti on hyvä esimerkki siitä, että JHL ei toimi yleiseksi hyväksi, vaan pyrkii kasvattamaan liiton varallisuutta. Liiton varallisuudesta pääsevät nauttimaan liiton johtohenkilöt ja toimitsijat. Varallisuuden kasvattamisen tarkoituksena näyttäisikin olevan ay-eliitin hyvinvointi, ja liiton jäsenet ovat pelkkiä lypsylehmiä.
Nykyajan kapitalisteja ovat ay-johtajat, jotka hyvän palkan lisäksi nauttivat kymmenien tuhansien eurojen palkkioita muun muassa eläkeyhtiöiden hallituksissa ja käyttävät suurinta mahdollista omistajan valtaa Suomessa.
Palkansaajajärjestöt eivät aja työttömien asiaa
Toinen esimerkki JHL:n ja laajemmin ay-liikkeen piittaamattomuudesta muita kohtaan ovat työaikana järjestettävä poliittinen mielenilmaus ja siihen kytkeytyvät lakot. Julkinen liikenne on pysähdyksissä ja esimerkiksi päiväkodeista on hoitajia pois perjantaina.
SAK ja mielenilmausta innokkaasti tukevat demarit oikeuttavat lakkoilun väittämällä ajavansa työttömien asiaa. Perinteisesti palkansaajajärjestöt ovat ajaneet vain jäsentensä, eivät kaikkien työttömien asiaa.
Kun työmarkkinakeskusjärjestöt neuvottelivat työttömyysturvan aktiivimallista Hetemäen työryhmässä, palkansaajajärjestöjen vaatimuksesta työttömyysturvan leikkaukset ulotettiin koskemaan myös peruspäivärahan ja työmarkkinatuen varassa eli heikoimmassa asemassa olevia työttömiä. Muutoin se olisi koskenut vain ansiosidonnaista työttömyysturvaa eli työttömyyskassoihin kuuluvien työttömyysturvaa.
Ay-johtajat tyrmäsivät ansioturvareformin
Heikki Hiilamo, Elina Lepomäki, Tuomas Pöysti, Osmo Soininvaara ja Juhana Vartiainen esittivät muutama vuosi sitten ansiosidonnaisen työttömyysturvan ulottamista kaikille palkansaajille yhtäläisin ehdoin. Näin ollen työttömyyskassan jäsenyys ei olisi enää kriteeri ansiosidonnaisen työttömyysturvan saamiselle.
Ensimmäisenä ansioturvareformin riensivät tyrmäämään ay-johtajat. Vaikka ansioturva rahoitetaan 95-prosenttisesti valtion budjetista ja lakisääteisistä työttömyysvakuutusmaksuista, ay-liike käyttäytyy kuin kyse olisi liittojen jäsenten rahoista.
Jos SAK todella ajaisi kaikkien työttömien asiaa, aktiivimalli ei koskisi perusturvaa ja ansioturva ulotettaisiin kaikkiin palkansaajiin. Jos JHL todella olisi yleishyödyllinen yhteisö, ikääntyneet saisivat asua rauhassa palvelutalon asunnoissaan.
Ay-liike vaati muilta solidaarisuutta lakkopäivänä, mutta missä on ay-liikkeen solidaarisuus muita kohtaan?
