Arkkipiispa Kari Mäkisen mukaan turvapaikkalinjausten kiristymisen taustalla näkyy poliittinen ohjaus.
– Se on vaikuttanut sekä lainsäädäntöön että viranomaistoimintaan. Sen inhimilliset seuraukset näkyvät kirkkojen arjessa. Ne ovat kipeitä ja monin osin kohtuuttomia, Mäkinen sanoi maanantaina kirkon EU-neuvottelukunnan kokouksessa.
– Vastaavaa on tapahtunut myös muissa eurooppalaisissa maissa. Karkeimmat esimerkit löytyvät Unkarista ja Puolasta.
Mäkisen mukaan suhtautuminen turvapaikanhakijoihin asettaa yhteiskunnan eettisen kunnon koetukselle. Julkisen vallan instituutioiden, oikeuslaitoksen ja hallinnon tulisi kestää myös poliittiset muutokset.
– Pakolais- ja turvapaikkapoliittisilla muutoksilla, jotka saattavat näyttää itsessään pieniltä, on suuri inhimillinen hinta. Niillä on myös viesti. Euroopassa julkisen vallan viestissä on jäänyt tilaa sellaiselle asenteelle, jossa ihmisiin suhtaudutaan lähtökohtaisesti uhkana tai epäluuloisesti heidän taustansa takia, Mäkinen totesi.
– Sellaisesta maaperästä kasvaa vierasta torjuva populismi. Tässä tilanteessa kansalaisyhteiskunnan ja kirkkojen rooli on noussut esiin.
Mäkisen mukaan 1930- ja 1940-luvuilta löytyy ”eurooppalaisen historian likaisin takapiha”, jolloin osalta ihmisiä poistettiin vaiheittain julkisen vallan suoja.
– Se tapahtui poliittisista tarkoituksenmukaisuussyistä ja aatteellisin perustein. Se on peili, jota vasten nykyisen tilanteen vakavuus näkyy. Julkisen vallan instituutioiden antama suoja ihmisille on ohentunut kansainvälisen suojelun tarpeessa olevien ihmisten osalta. Paperittomien osalta se on erityisen heikko, Mäkinen sanoi.
