Suomen suurin työeläkevakuuttaja Keva haluaa, että puolueet ja poliittiset päättäjät nostavat vuonna 2027 alkavalla vaalikaudella työkyvyn ylläpitämisen ja työkykyjohtamisen parhaat käytännöt yhdeksi keskeiseksi keinoksi parantaa julkista taloutta.
Työkyvyttömyydestä aiheutuvat välittömät kustannukset julkisella alalla ovat yli 1,5 miljardia euroa vuodessa, josta kunta-alan ja hyvinvointialueiden osuus on noin 1,25 miljardia euroa, Keva muistuttaa tiedotteessa.
Epäsuorat kustannukset – kuten tuottavuuden menetys, sijaiskulut ja ylityöt – kasvattavat vielä summaa selvästi. Julkisella sektorilla suurin osa työkyvyttömyyden välittömistä kustannuksista noin 1 miljardi euroa aiheutuu sairauspoissaolojen kustannuksista.
Keskimääräiset sairauspoissaolot kunta-alalla ovat 13,2 päivää työntekijää kohti ja hyvinvointialueilla 16,1. Poissaolot ovat yleisimpiä lastenhoitajilla ja lähihoitajilla.
Mielenterveyden häiriöt ovat 2020-luvulla yleisin diagnoosi julkisen alan Kela-korvatuissa sairauspäivärahoissa – sairauspäiviä lähes 4 miljoonaa.
Yli 5000 työntekijää jäi työkyvyttömyyseläkkeelle tai kuntoutustuelle julkiselta alalta vuonna 2025.
Kevan kyselyn mukaan viimeisen 12 kuukauden aikana aikana sairauspoissaoloihin liittyviä työkyvyttömyyskustannuksia on onnistunut vähentämään 55 prosenttia kunnista ja 63 prosenttia hyvinvointialueista.
Keskeiset keinot ovat olleet varhaisen tuen malli ja sen mukainen ennakoiva toiminta, tehokas ja toimiva työterveysyhteistyö, esihenkilöiden osaamisen varmistaminen ja tuki, erilaiset tukikeinot työn tekemiseen sekä työaikajärjestelyt tai työn muokkaaminen.
Kevan mukaan työkykyjohtamisen parhaiden käytäntöjen pitäisi olla valtavirtaa suomalaisilla työpaikoilla. Työkykyjohtamisen parhailla käytännöillä voitaisiin säästää satoja miljoonia euroja.
Sairauspoissaolojen ja työkyvyttömyyden kustannuksia ja tilannekuvaa on Kevan mukaan tarpeen seurata esimerkiksi hallituksen kehysriihessä. Samalla sairauspoissaolojen ja kustannusten vähentämiselle tulee asettaa selkeät poliittiset ja numeeriset tavoitteet. Erityisesti työelämän mielenterveysasiat sekä työkykyyn vaikuttavan kuntoutuksen kokonaisvaltainen kehittäminen tulisi nostaa kehittämistyön kohteeksi.