Verkkouutiset

Sote

Lääkäriliiton johtaja TE:lle: Tämä selittää päivystysten ruuhkaa

Lääkärit joutuvat käyttämään runsaasti aikaa ylimääräisiin, varsinaiseen työnkuvaan kuulumattomiin tehtäviin. Näin sanoo Lääkäriliiton politiikka-toimialan johtaja Heikki Pärnänen Talouselämälle. Pärnänen kommentoi liiton tuoretta selvitystä, jonka mukaan terveyskeskusten johtajat eivät usko soteuudistuksen helpottavan lääkärivajeeseen.

Terveyskeskusten lääkäritilanne 2022 -tutkimuksen mukaan Suomessa oli lokakuussa hoitamatta 325 lääkärin tehtävää, joihin oli toistaiseksi tuloksetta haettu tekijää. Tämä vastaa kahdeksaa prosenttia kaikista tehtävistä. Myös tutkimuspäivänä työssä olleiden vakituisten viranhaltijoiden määrä on jatkanut laskuaan.

– Nyt on aikamoinen kriisi, jos hoitoon pääsyä voi joutua odottamaan perustasolla viikkokausia. Samalla tiedämme, että päivystykset ovat ruuhkautuneet osin siksi, että vain yhteispäivystyksen kautta pääsee hoitoon, Pärnänen sanoo TE:lle.

Lääkäriliiton kyselyyn vastanneista terveyskeskusten johtavista lääkäreistä vain 15 prosenttia luotti soteuudistuksen kykyyn turvata ammattitaitoisen työvoiman saanti.

– Tiedon lisääntyessä pessimismi lisääntyi enemmän kuin optimismi. Hyvinvointialueiden täytyy nyt miettiä entistä tarkemmin, miten palvelut järjestetään. Yksi mietittävä asia on lääkäreiden työajan käyttö. Nyt yksi päivä viikossa menee ihan muuhun kuin lääkärin tehtäviin.

– Pahimmillaan se on oman työhuoneen kalustamista, kirjeiden postittamista, odotushuoneen lelujen pesemistä ja sitä, että autetaan potilaita ulkovaatteiden riisumisessa, Pärnänen sanoo.

Hänen mukaansa lääkäriresurssit kasvaisivat 25 prosentilla jos ylimääräisistä tehtävistä luovuttaisiin.

Pärnänen uskoo, että soteuudistus tarjoaa pitkällä aikavälillä mahdollisuudet terveyspalveluiden kehittämiseen. Rahaa tullaan kuitenkin tarvitsemaan.

– Selvityksessä vastaajat arvioivat, että Suomeen tarvitaan 300 vakanssia lisää. Oikeampi määrä olisi 1 000 vakanssia. Se edellyttää lisää rahaa perusterveydenhuoltoon.

Terveydenhuollon kriisi näkyy myös vakuutusyhtiöissä

Sairauskuluvakuutusten myynti on kasvanut, sillä nopea hoitoon pääsy halutaan turvata.

Viime vuonna henkilövakuutuksia otettiin noin viisi prosenttia enemmän kuin vuonna 2021. Eniten kasvua on ollut pienten lasten vakuutuksissa. Aikuisväestöstä sairauskuluvakuutuksia ovat eniten ostaneet 18–30-vuotiaat, kertoo Pohjantähti Keskinäinen Vakuutusyhtiö.

– Oletamme trendin jatkuvan samanlaisena myös vuonna 2023, sanoo Pohjantähden liiketoimintajohtaja Elina Kotilainen.

Vakuutusyhtiöiden korvauspalveluiden näkökulmasta tilanne on haastava. Normaalitilanteessa korvauksenhakumääriä pystytään ennakoimaan vakuutettujen määrän sekä tyypillisten lääkärissäkäyntimäärien perusteella. Hoitovelan, lisääntyneiden infektioiden sekä sairauskuluvakuutusten myynnin kasvun vaikutusta ei ole pystytty täydellisesti ennakoimaan.

Korvauspalveluiden ruuhkautumisen syiksi on tunnistettu muun muassa se, että viime syksynä on hoidatettu vaivoja, joiden hoitoa on lykätty koronaepidemian takia. Koronan aikana syntyi paljon hoitovelkaa. Toiseksi infektiosairaudet jylläävät ihmisten liikkuessa enemmän. Tänä talvena myös influenssakausi on alkanut normaalia aiemmin.

Kolmanneksi julkisen terveydenhuollon kriisin takia vapaaehtoisia sairauskuluvakuutuksia otetaan paljon.

Pohjantähden korvausjohtaja Johanna Taivassalo kertoo, että sairauskuluvakuutusten korvaushakemuksia vastaanotetaan Pohjantähdessä kuukausitasolla lähes tuhat kappaletta aikaisempaa enemmän.

Alueilla kasvava pula hammaslääkäreistä – ”mitä jos otetaan kaikki voimavarat käyttöön?”

Suun terveydenhuollon palvelujen resurssipula näkyy useilla hyvinvointialueilla, kertoo Hammaslääkäriliiton työvoimaselvitys. Terveyskeskusten hammaslääkärivaje kasvoi 9,3 prosenttiin vuonna 2022. Määrä vastaa yhteensä 184:ää hammaslääkärin vakanssia.

Vaje tarkoittaa, että avoinna olevaan työpaikkaan ei ole saatu rekrytoitua vakituista hammaslääkäriä, sijaista tai vuokratyöntekijää.

Täyttämättä jääneiden terveyskeskushammaslääkärin työpaikkojen määrä alkoi kasvaa vuonna 2021, jolloin vaje oli 7,2 prosenttia. Vielä vuosina 2020 ja 2019 vaje oli noin viisi prosenttia. Vaje on ollut suurimmillaan 13,4 prosenttia vuonna 2006.

Suurin vaje oli Etelä-Savossa (25,9 %), Keski-Pohjanmaalla (24,6 %) ja Kymenlaaksossa (18,1 %). Pienimmän vajeen alueita olivat Pohjois-Savo (1,0 %), Vantaa ja Kerava (1,7 %) sekä Itä-Uusimaa (2,7 %).

Samaan aikaan yksityisessä suun terveydenhuollossa voitaisiin monilla alueilla hoitaa jo nykyistä enemmän potilaita. Yksityisen sektorin vapaa kapasiteetti on työvoimaselvityksen mukaan kasvanut yhteensä 145 vakanssiin vuonna 2022

Hammaslääkäriliitto ehdottaa ratkaisuksi suun terveydenhuollon haasteisiin useita keinoja. Liiton tavoitteena on potilaiden, työntekijöiden ja työhyvinvoinnin sekä yhteiskunnan kannalta toimivampi järjestelmä.

– Tärkeintä on saada käyttöön yksityissektorin voimavarat hoitaa enemmän potilaita esimerkiksi korottamalla ja kohdentamalla hammashoidon Kela-korvauksia sekä kehittämällä toimivampia palvelusetelimalleja, Hammaslääkäriliiton toiminnanjohtaja Henna Virtomaa sanoo tiedotteessa.

Kokoomuksen kansanedustaja Sari Sarkomaa kommentoi työvoimaselvityksen tuloksia lyhyesti Twitterissä.

– Mitä jos otetaan kaikki voimavarat käyttöön? Huolehditaan ihmiset jonoista hoitoon.

– Tuplataan suun terveydenhuollon kela-korvaus (olen tehnyt siitä aloitteen TPA120/2022) ja kehitetään hyvinvointialueilla toimivia palvelusetelimalleja, Sarkomaa ehdottaa.

Hoidon laatu ja potilasturvallisuus vaarantunut useissa yksiköissä

Hoidon laatu ja potilasturvallisuus on heikkoa useassa tehostetun palveluasumisen, kotihoidon, vammaispalveluiden ja mielenterveys- sekä päihdetyön palveluasumisen yksikössä.

Asia ilmenee Tehyn lähihoitajille tekemästä kyselystä. Vastausten mukaan asiakkaat joutuvat odottamaan viikoittain tai jopa päivittäin aamupesuja, lääkehoitoa, aamupalaa, ulkoilua, toimintakykyä ylläpitäviä harjoituksia ja kohtuuttoman pitkään wc:hen pääsyä. Lisäksi asiakkaiden toimintakyvyn ylläpitäminen jäi vähäiselle huomiolle.

Potilasturvallisuus (esimerkiksi kaatumiset, lääkepoikkeamat) vaarantui vastaajien mukaan viikoittain tai useammin, koska henkilöstövahvuudessa ei ollut riittävä määrä koulutettuja ammattihenkilöitä ja henkilöstövajetta oli täydennetty esimerkiksi hoiva-avustajilla.

Vastausten mukaan suurin yksittäinen syy ongelmille on pula etenkin lähihoitajista.

Kolmannes (32 prosenttia) vastanneista lähihoitajista totesi, että joutui selviytymään usein työtehtävistään ilman työtovereiden apua. Lähihoitajat (20 prosenttia) arvioivat, että toimivat sairaanhoitajan sijaisena viikoittain tai useammin. Vastaavasti hoiva-avustajat sijaistivat lähihoitajia viikoittain tai useammin vastaajien (24 prosenttia) mukaan.

Suurin osa lähihoitajista ei voi hyvin töissä. Vastaajista vain joka neljäs (27 prosenttia) ilmoitti työhyvinvointinsa hyväksi.

Fyysisen kuormituksen lisäksi hoitajat kokevat eettistä kuormitusta, joka johtuu siitä, että hoitaja joutuu toimimaan eettisten periaatteidesi vastaisesti ja kokee, ettei voi tehdä työtään niin hyvin kuin haluaisi. Kognitiivista kuormitusta aiheutuu tilanteista, joissa hoitaja joutuu keskeyttämään usein työtehtävänsä, suorittamaan useaa työtehtävää yhtäaikaisesti, esimerkiksi samanaikaisesti kirjaamaan, seuraamaan sähköpostia, vastaamaan puhelimeen ja keskustelemaan asiakkaiden tai työtoverin kanssa.

Kognitiivisesti (59 prosenttia), eettisesti (57 prosenttia) ja fyysisesti (52 prosenttia) kuormittuneista vastaajista yli puolet koki olevansa haitallisesti tai vakavasti kuormittunut. Kuormitusta aiheutti kiire, huono johtaminen ja ergonomiaan liittyvät puutteet.

– Nykytilanteessa ei ole varaa yhdenkään hoitajan uupumiseen ja alalta poistumiseen. Työvoimatilannetta on turha yrittää ratkoa kouluttamalla alalle lisää lähihoitajia tai muita sote-ammattilaisia, jos työhyvinvointi ei parane, sanoo selvityksen tehnyt Tehyn koulutuspoliittinen asiantuntija Kirsi Coco tiedotteessa.

Työvuoroista oli puuttunut edellisen kuukauden aikana (75 prosenttia) useimmiten juuri lähihoitajia.

Kyselyyn vastasi 1 399 lähihoitajaa, jotka työskentelivät muun muassa ikäihmisten tehostetussa palveluasumisessa, kotihoidossa, vammaispalveluiden ja mielenterveys- ja päihdetyön palveluasumisen yksiköissä. Kysely on osa laajempaa selvitystä, johon on vastannut kaikkiaan 5 314 tehyläistä sosiaalihuollon ja perusterveydenhuollon ammattihenkilöä.

Terveyskeskusten lääkärivaje on pahentunut

Terveyskeskusten lääkärivaje on kasvanut hieman verrattuna edelliseen vuoteen, ilmenee terveyskeskuksissa tehdystä lääkäritutkimuksesta.

Tutkimuspäivänä 5. lokakuuta 2022 hoitamatta oli 325 lääkärin tehtävää, joihin on haettu tekijää, mutta ei ole saatu. Tämä vastaa kahdeksaa prosenttia kaikista lääkärin tehtävistä. Tutkimuspäivänä hoitamatta oli lisäksi 97,5 tehtävää, joihin ei edes pyritty hakemaan tekijää.

Tutkimuspäivänä työssä olleiden vakituisten viranhaltijoiden määrä on jatkanut laskuaan ja on nyt 48,9 prosenttia. Sijaisten, ostopalveluiden ja ulkoistusten määrässä sen sijaan nähdään lievää kasvua. Vakituisten viranhaltijoiden määrän laskun taustalla vaikuttanevat muun muassa kuormitus- ja työhyvinvointitekijät.

– Tiedämme, että virassa olevien määrän lasku ja sijaisten, ulkoistusten ja ostopalveluiden määrän kasvu ovat hoidon jatkuvuuden ja laadun kannalta huono ilmiö. Tähän tarvitaan kiireesti käänne, sanoo johtaja Heikki Pärnänen Lääkäriliitosta tiedotteessa.

Terveyskeskusten johtavien lääkärien arviot työvoimatilanteesta ovat heikentyneet verrattuna edelliseen vuoteen. Erityisesti ovat heikentyneet arviot avoimien tehtävien täytöstä ja sijaisten saatavuudesta.

Terveyskeskusten lääkäritilanteessa näkyy alueellisia eroja. Vaje oli tutkimuspäivänä yli kymmenen prosenttia Etelä-Pohjanmaan, Vaasan, Etelä-Savon, Kainuun, Keski-Pohjanmaan, Itä-Savon, Etelä-Karjalan ja Pohjois-Karjalan sairaanhoitopiireissä.

– Tämä aineisto on yhden päivän vajetta kuvaavaa dataa, mutta osoittaa selvästi, että perusterveydenhuoltoa on välttämätöntä vahvistaa sekä henkilöstön että talousresurssien osalta. Tämä on Lääkäriliiton selkeä vaatimus ja tavoite, Pärnänen painottaa.

Terveyskeskusten johtavat lääkärit arvioivat, että vakansseja tarvittaisiin lisää noin 300, joka vastaa noin 7–8 prosenttia kokonaisvakanssimäärästä. Edellisenä vuonna tarpeeksi arvioitiin 5,5 prosenttia. Kasvaneen tarpeen syinä mainitaan muun muassa väestön ikääntyminen, hoitoon pääsyn ongelmat, hoitotakuun noudattaminen ja hoidon jatkuvuuden turvaaminen, erillisten koulutusvirkojen tarve ja se aika jonka niin sanotut muut työt vievät potilastyöltä.

Kun terveyskeskusten johtavat lääkärit arvioivat sitä, onnistuuko soteuudistuksen tavoitteiden toteuttaminen, he olivat vuoden 2022 tutkimuspäivänä jonkin verran pessimistisempiä kuin vuonna 2021. Epävarmojen osuus on vähentynyt sekä optimistiseen että pessimistiseen suuntaan, kun hyvinvointialueiden aloittaminen on tullut lähemmäs, mutta suurempi osa vastaa nyt, että luottavat tavoitteiden toteutumiseen melko tai hyvin vähän.

Lääkäriliitto on tutkinut terveyskeskusten lääkäritilannetta vuodesta 1986 lähtien. Kysely koskee vuosittain yhden päivän lääkäritilannetta. Vuonna 2022 tutkittu päivä oli keskiviikko 5. lokakuuta.

Kyselyyn oli mahdollista vastata joko sähköisesti tai postitse. Vastaukset saatiin 125/312 terveyskeskuksesta, ja vastausprosentti oli 95.

Yhä useampi sote-alalla pelkää työmäärän kasvavan liian suureksi

Yhä useampi sote-alan työntekijä on huolissaan työmäärän kasvamisesta yli sietokyvyn. Asia ilmenee työterveyslaitoksen tuoreiden Mitä kuuluu? -työhyvinvointitutkimuksen ja Kunta10 -tutkimuksen tuloksista.

Huolenaiheista huolimatta pitkäjännitteinen kehitystyö näkyy kyselytuloksissa työhyvinvoinnin paranemisena. Viime vuosina saavutettu positiivinen muutos tukee sote-alan työpaikkojen veto- ja pitovoimaa. Työstressi alalla on yleistä, mutta se on hieman vähentynyt. Myös palautuminen on parantunut, epävarmuus vähentynyt ja muutosmyönteisyys lisääntynyt.

Sote-alalla saavutetusta myönteisestä kehityksestä kertoo sekin, että aiempaa useampi suosittelisi työnantajaansa ystävilleen. 68 prosenttia on korkein luku vuoden 2018 jälkeen.

Työnsä aloittaneilla hyvinvointialueilla tarvitaan kuitenkin työtä työhyvinvoinnin parantamiseksi. Liian suuri joukko sote-työntekijöistä palautuu huonosti tai heidän työkykynsä on heikentynyt.

– Alan pito- ja vetovoiman parantamiseksi täytyy työhyvinvoinnin kehittämiseen panostaa aiempaa määrätietoisemmin. Työhyvinvointi on tärkeää sisällyttää näkökulmaksi, kun pureudutaan käytännön työjärjestelyihin tai hoitotyön johtamiseen ja sen kehittämiseen, toteaa tutkimusprofessori Jaana Laitinen työterveyslaitokselta tiedotteessa.

Nuoret tarvitsevat lisää tukea

Nuoret hoitoalan ammattilaiset pitäisi saada nykyistä paremmin mukaan työhyvinvoinnin kehittämiseen. Mitä kuuluu? -kyselytuloksissa nuorten tulokset ovat kehittyneet parempaan suuntaan, mutta ovat monelta osin yhä heikompia kuin muissa ikäryhmissä.

Vastausten mukaan toivomisen varaa on työn palkitsevuudessa ja palautumisessa. Huolestuttavaa tuloksissa on, että moni nuori kokee asiakasväkivaltaa tai syrjintää ja monen nuoren työkyky on alentunut tai hän kokee psyykkistä rasittuneisuutta.

Alle 30-vuotiaiden jaksamisongelmat korostuvat myös kunta-alan kattavassa Kunta10-tutkimuksessa.

– Huolta herättävät nuorten masennus- ja ahdistuneisuusoireilu sekä työkykynsä alentuneeksi arvioivien osuuden kasvu ja vastaavasti työpäivästään hyvin palautuvien osuuden lasku, Kunta10-tutkimuksen johtaja Jenni Ervasti kertoo.

Vuonna 2022 masennus- tai ahdistuneisuusoireita oli 15 prosentilla alle 30-vuotiaista Kunta10-vastaajista, kun vastaava luku muissa ikäryhmissä oli 8–11 prosenttia. Vuonna 2022 alle 30-vuotiaista vastaajista 29 prosenttia arvioi työkykynsä heikentyneeksi, kun vastaava luku vuonna 2020 oli 24 prosenttia.

– Selkeistä jaksamisongelmista huolimatta nuoret arvioivat jopa vanhempia myönteisemmin työpaikan ilmapiiriä ja esihenkilön toimintaa. Muutostarve lienee siis työn kuormittavuudessa, työkyvyn ja paremman palautumisen edistämisessä, eikä niinkään työyhteisössä tai esihenkilöiden toiminnassa, Ervasti pohtii.

Eniten huolta hoito- ja opetushenkilöstön jaksamisesta

Työstressiä kokivat Kunta10-tutkimuksen mukaan edelleen eniten lähihoitajat (41 prosenttia), terveydenhoitajat ja sairaanhoitajat (34 prosenttia) sekä lastenhoitajat ja koulunkäyntiavustajat (33 prosenttia).

Terveyden- ja sairaanhoitajien stressi oli kuitenkin vähentynyt koronavuoden 2020 mittauksesta. Vastaavana ajanjaksona opettajien kokema työstressi oli lisääntynyt 2–3 prosenttiyksikköä.

Palautuminen työpäivän aiheuttamasta rasituksesta oli heikentynyt koko kunta-alan vastaajajoukossa verrattuna kahden vuoden takaiseen. Hyvin palautuvien osuus laski 41 prosentista 38 prosenttiin.

Suurimpia pudotuksia oli alakoulujen ja lastentarhan opettajilla sekä lastenhoitajilla ja koulunkäyntiavustajilla.

Myös Mitä kuuluu? -työhyvinvointitutkimuksessa on merkkejä kuormitustekijöiden kasautumisesta ammattiryhmittäin. Sairaanhoitajien ja lähihoitajien työ on yhä kuormittavampaa kuin muilla, vaikka juuri näissä ammattiryhmissä on saavutettu positiivista kehitystä.

Saman tutkimuksen mukaan useamman kuin joka kolmannen sote-alalla työskentelevän työkyky on alentunut. Huolestuttavaa kehitystä on erityisesti lääkäreiden palautumisessa. Lisäksi pitkät työpäivät ovat lisääntyneet johtajilla, erityisasiantuntijoilla ja lääkäreillä.

Työterveyslaitoksen tekemä Mitä kuuluu? -työhyvinvointitutkimus pureutuu muun muassa sotealan veto- ja pitovoimatekijöihin. Kunta10-tutkimus avaa kuormitusta ja voimavaratekijöitä sekä sote-alalla että muissa kunta-alan tehtävissä.

IL: Sote-lisärahoitus jäämässä huomattavasti alle 700 miljoonan euron

Iltalehden mukaan hallituksen neuvottelut uudesta lisätalousarviosta ja sähkötukimallin yksityiskohdista ovat edelleen pahasti kesken. Lisäbudjetti olisi saatava valmiiksi torstaiksi.

Ministeriöt ovat esittäneet 700 miljoonan euron lisärahoitusta hyvinvointialueille, 120 miljoonaa euroa maataloudelle ja 49 miljoonaa euroa nuorisoväkivallan ehkäisyyn. Hallitus sopi aiemmin 400 miljoonan euron sähkötukipaketista.

Hallituslähteet arvioivat, että sote-rahoitus tulee jäämään kauas 700 miljoonasta eurosta. Lopulliseksi luvuksi ennakoidaan 200–300 miljoonaa euroa.

Helsingin Sanomien mukaan sote-lisärahoitusta ovat ajaneet SDP:n lisäksi erityisesti vasemmistoliitto ja vihreät.

Valtiovarainministeriön budjettipäällikkö Mika Niemelä sanoi aiemmin Ylelle, että sosiaali- ja terveysministeriön esittämät perustelut lisärahoitukselle eivät ole riittäviä. Hänen mukaansa näkemysero oli lähemmäs 700 miljoonaa euroa.

– Emme nähneet sieltä täysin välttämättömiä kustannuksia juuri tässä hetkessä sisällyttää lisätalousarvioon, Niemelä sanoi.

Lasse Lehtonen: Sote-uudistuksen on turha odottaa parantavan hoitoon pääsyä

HUS-yhtymän diagnostiikkajohtajan Lasse Lehtosen (kok.) mukaan on turha odottaa, että sote-uudistus parantaisi hoitoon pääsyä tai vanhusväestön palveluja.

Lehtosen mukaan uudistuksen keskeisenä ongelmana on kannustimien puute.

– Tämä ongelma tuotiin useaan kertaan esiin taloustieteen asiantuntijoiden toimesta, kun (Sanna) Marinin (sd.) hallituksen sote-uudistusta eduskunnassa käsiteltiin. Kannustimien puute ilmenee selvimmin siinä, että uudet hyvinvointialueet saavat rahoituksensa väestön sairastavuuden ja väestömäärän perusteella. Niiden palvelutuotannon määrä tai laatu ei vaikuta millään tavoin rahoitukseen, Lehtonen kirjoittaa Uuden Suomen Puheenvuoro-blogissaan.

Hänen mukaansa päinvastoin palvelutuotanto aiheuttaa hyvinvointialueille vain kustannuksia.

– Parhaan taloudellisen tuloksen hyvinvointialue saa nyt aikaiseksi, kun se ottaa rahoituslain lupaamat rahat valtiovarainministeriöstä, mutta tuottaa mahdollisimman vähän palveluja väestölleen.

Lehtonen huomauttaa, että sote-uudistuksen on tarkoitus integroida sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja. Uusien valtavien työnantajien pitäisi antaa niin sanotusti ”leveämmät hartiat” palvelujen tuottamiseen.

– Valitettavasti isot organisaatiot jakautuvat aina osiin, ja kun rahoituksesta ja resursseista on pulaa, käy helposti niin, että organisaation eri osat haluavat työntää kuluja ja vastuita toisilleen. Ainakaan tällä hetkellä ei hyvinvointialueiden sisällä ole toimivia malleja sille, millä organisaation osia tai yksittäisiä työntekijöitä palkittaisiin tuottavuuden paranemisesta, hyvistä hoitotuloksista taikka asiakastyytyväisyyden paranemisesta.

Nämä ovat kaikki Lehtosen mukaan niitä asioita, joilla yksityinen palvelutuotanto ylläpitää ja parantaa toimintaansa.

– Itse asiassa sote-uudistukseen liittyvä palkkaharmonisaatio toimii negatiivisena kannustimena työn tuottavuuden lisäämiseen. Lähtökohtana palkkaharmonisaatiossa kun on, että hyvinvointialueen kaikille samassa tehtävässä toimiville työntekijöille maksetaan samantasoista peruspalkkaa. Jos työnantaja on erehtynyt korottamaan tehokkaan työntekijän palkkaa yli yleissitovan työehtosopimuksen tason, ovat vähemmänkin tehokkaat työntekijät nyt oikeutettuja samaan palkkatasoon. Muutoin työnantajaa voidaan syyttää työsyrjinnästä. Hyvän työntekijän mahdollisuudet tässä järjestelmässä lisäpalkan saamiseen ovat valitettavan vähäiset, mikä entisestään heikentää työn tekemisen kannustavuutta.

Kirjoituksessaan Lehtonen vertaa tilannetta klassiseen Pekka-korttipeliin, jossa pelaajat yrittävät välttää kyseisen kortin jäämistä pelin päättyessä itselleen.

Kun rahoituksesta ja resursseista on pulaa ja kannustimet puuttuvat, voi hyvinvointialueiden johtamisesta muodostua hänen mukaansa pelin kaltainen näytelmä, jossa hyvinvointialueiden eri palvelulinjojen johtajat pyrkivät työntämään vastuuta toisilleen.

– Uudenmaan erillisratkaisu tarjoaa tällaiseen peliin erityisen hyvät mahdollisuudet, kun Uudenmaan eri hyvinvointialueiden, Helsingin ja HUSin pitäisi laatia yhteinen palvelujen järjestämissopimus ja myös kohdentaa investointien rahoitus kullekin toimijalle.

Suurimpia häviäjiä Lehtosen mukaan tässä ”pelissä” ovat todennäköisesti lopulta yhtä lailla niin veronmaksajat, potilaat, vanhukset kuin sosiaalihuollon asiakkaat.

”Luulin, että maata johtaisi hallitus eikä oppositio”

Kokoomuksen kansanedustaja Atte Kaleva ihmettelee Twitter-viestissään hallituspuolueiden edustajien kokoomukseen kohdistuvaa syyttelyä.

Kaleva vastaa vihreiden kansanedustaja Mari Holopaiselle. Holopainen arvosteli kokoomuksen Sipilän hallituksen aikana tekemää sote-esitystä sen jälkeen, kun toimittaja Susanne Päivärinta oli ilmoittanut lähtevänsä kokoomuksen eduskuntavaaliehdokkaaksi.

Susanne Päivärinta kertoi päättäneensä lähteä eduskuntavaaliehdokkaaksi, kun hänen syövästä kärsinyt isänsä ei ollut saanut tarvittavaa hoitoa, vaan oli jäänyt kotihoidon varaan.

Atte Kalevan mukaan on erikoista, miten hallituspuolueiden edustajien mielestä lähes kaikki ongelmat sosiaali- ja terveyshuollon kriisistä hoitajamitoitukseen vaikuttavat olevan ”kokoomuksen vika”.

– Punavihreillä hallituspuolueilla näyttää pahasti jääneen niin sanotusti levy päälle. Holtiton velkaantuminen, onneton sote, hoitojonot, hoitajamitoitus. Kaikki on aina kokoomuksen vika, Kaleva ihmettelee.

Kaleva muistuttaa, että kokoomus on oppositiopuolue eikä ole vastuussa nykyhallituksen päätöksistä.

– Minä kun luulin, että maata johtaisi hallitus eikä oppositio.

Konsulttijohtaja IL:lle: Edessä voi olla hyvinvointialueiden vero

Mikäli hyvinvointialueiden rahoituspohjaa ei saada kuntoon, edessä voi olla hyvinvointialueveron käyttöönotto, kommentoi konsulttiyritys FCG:n johtaja Eero Laesterä Iltalehdelle.

Laesterän mukaan valtiovarainministeriön rahoitusmallissa alueiden rahoitus kasvaa neljällä prosentilla joka vuosi. Se on katettava joko talouskasvulla, sopeutuksilla tai uusilla veroilla.

– Jos alueet eivät pysty sopeuttamaan, hyvinvointialueiden vero alkaa kajastaa. Jos menoja ei saada puristettua pienemmäksi, en voi uskoa, että on kohdentamisperuste, jolla valtio voi antaa jollekin hyvinvointialueelle enemmän rahaa, Laesterä tiivistää.

Hyvinvointialueiden budjetit ovat tänä vuonna noin 900 miljoonaa euroa alijäämäiset. Tilannetta pahentaa muun muassa hyvinvointialueiden suuri määrä ja pieni koko. Jotta pienille alueille on saatu osaajia, on palkkoja pitänyt pitää korkealla. Jos alueita aletaan kustannussyistä yhdistämään, pitää uudella alueella ottaa palkkaharmonisaation vuoksi käyttöön pienemmän alueen korkeammat palkat.

Uuden rahoitusmallin hyödyt jakautuvat myös epätasaisesti. Suurimpia hyötyjiä ovat FCG:n selvityksen ne hyvinvointialueet, joissa suurin puolue on keskusta tai RKP. Suurimpiin häviäjiin kuuluvat taas ne hyvinvointialueet, joissa suurin puolue on kokoomus tai SDP.

Kaikista hyvinvointialueista uuden rahoitusmallin suurin hyötyjä on Pohjois-Karjala, jossa rahoitus kasvaa 526 eurolla asukasta kohti vuoteen 2030 mennessä. Muihin suuriin hyötyjiin lukeutuvat Keski-Pohjanmaa, Lappi, Itä-Uusimaa ja Päijät-Häme. Näillä kaikilla alueilla Päijät-Hämettä lukuunottamatta suurin puolue on keskusta tai RKP.

Suurimpiin häviäjiin lukeutuvat Helsinki, Kainuu ja Etelä-Savo. Kahden jälkimmäisen hyvinvointialueen tilannetta hankaloittaa ikääntyminen ja kutistuva väestöpohja, jonka lisäksi Etelä-Savossa on sen pienestä koosta huolimatta kaksi sairaalaa: Yksi Savonlinnassa ja toinen Mikkelissä.

Tästä huolimatta Kainuussa ja Etelä-Savossa tullaan käyttämään eniten rahaa asukasta kohti. Kainuussa asukasta kohden on budjetoitu 5 300 euroa vuodessa, Etelä-Savossa taas 5 200 euroa. Sen sijaan kokoomusjohtoisilla Uudenmaan hyvinvointialueilla luvut ovat huomattavasti pienempiä. Vantaan ja Keravan hyvinvointialueella ja Länsi-Uudellamaalla rahoitusta on budjetoitua asukasta kohti vain 3 400 euroa.

Erot repeävät entistäkin suuremmiksi vuoteen 2030 mennessä, jolloin Vantaa-Keravalla on budjetoitu asukasta kohden 4 200 euroa, kun taas Kainuussa luku nousee 6 800 euroon. Se, miten kasvavat sote-kulut rahoitetaan on kuitenkin epäselvää.

Sosiaali- ja terveysministeriö on ehtinyt jo vaatimaan 700 miljoonan euron lisärahoitusta, jolla voitaisiin rahoittaa muun muassa hyvinvointialueiden palkankorotukset, kokouspalkkiot ja kuntien kiinteistöjen vuokrat. Valtiovarainministeriö on kuitenkin suhtautunut asiaan penseämmin ja todennut, että vaaditulle summalle ei ole perusteita.

 

Satojen miljoonien eurojen lisämenot – Alibudjetoiko hallitus tietoisesti?

Vuodenvaihteessa toimintansa aloittaneiden hyvinvointialueiden lisärahoituksen tarve on herättänyt kysymyksiä niiden budjetoinnista. Asiaan kiinnittää Twitterissä huomiota EK:n työelämäasioista vastaava johtaja Ilkka Oksala.

Hän huomauttaa, että alueille kaavaillaan satojen miljoonien eurojen lisärahoitusta, vaikka ne ovat toimineet vasta kolmisen viikkoa.

– Niiden rahoituksesta päätettiin maan hallituksen esityksestä viime syksynä. Alibudjetoiko hallitus tuolloin tietoisesti hyvinvointialueet?, Oksala kysyy.

Hän viittaa Helsingin Sanomien tästä löytyvään pääkirjoitukseen. Siinä kysytään, maksaako valtio lopulta alueiden viulut.

Kuilu päätetyn rahoituksen ja sosiaali- ja terveysministeriön nykyisen näkemyksen välillä on valtava. Ministeriö on esittänyt hyvinvointialueille 700 miljoonan euron lisärahaa tammikuun lisäbudjetissa. HS toteaa, että näin ”ongelmat kolattaisiin vaalien yli”.

STM:n osastopäällikkö Kari Hakari perusteli Ylen haastattelussa rahan tarvetta muun muassa patoutuneella palveluntarpeella ja sillä, että hyvinvointialueiden käynnistäminen vaatii enemmän rahaa kuin osattiin ennakoida. Hänen mukaansa rahaa tarvitaan palkankorotuksiin, kuntien kiinteistöjen vuokriin ja esimerkiksi kokouspalkkioihin.

Valtiovarainministeriössä on oltu taas eri linjalla. Budjettipäällikkö Mika Niemelä sanoi Ylelle, ettei varsinkaan koko vaaditulle summalle nähdä perusteluja. Kysyttäessä Niemelä estti käytännössä pyöreää nollaa.

– Kyllä me puhutaan hyvin pienestä tasosta, eli kyllä se näkemysero on lähemmäs 700 miljoonaa tällä hetkellä. Emme nähneet sieltä täysin välttämättömiä kustannuksia juuri tässä hetkessä sisällyttää lisätalousarvioon, Niemelä sanoi.

HS: HUSin työntekijöitä jäänyt ilman palkkaansa

Osa HUS-yhtymän työntekijöistä on jäänyt maanantaina ilman palkkaansa, kertoo Helsingin Sanomat.

Vika koskee tiettävästi Danske Bankin asiakkaita, joiden tileille palkkoja ei ole pystytty maksamaan. HUSista kerrotaan HS:lle, että tilanne on suurelta osin korjaantunut ja palkat ovat työntekijöiden tilillä vielä maanantain aikana.

– Ongelmat eivät olleet laajoja, ja ne olivat Danske Bankin päässä, HUSin palvelussuhdejohtaja Kati Virtanen sanoo.

Vuoden alussa voimaan tulleen sote-uudistuksen myötä palkanmaksuongelmia on ilmennyt sekä uusilla hyvinvointialueilla että Helsingissä. HUS-yhtymä perustettiin vuoden alussa Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) seuraajaksi.

Virtasen mukaan HUS-yhtymässä ei ole ollut vastaavanlaisia muutoksia kuin muissa organisaatioissa, sillä palkanmaksujärjestelmä ja henkilöstö ovat pysyneet samoina.

Professori ennustaa: Hoivakriisi vaikeutuu edelleen

Jyväskylän yliopiston yhteiskuntapolitiikan professori, sekä Ikääntymisen ja hoivan tutkimuksen huippuyksikön johtaja Teppo Kröger kirjoittaa Keskisuomalaisen mielipidekirjoituksessa hoivakriisin olevan yhä ajankohtainen ongelma. Hän määrittelee hoivakriisin etenkin yksityisten hoivajättien hoivakodeissa paljastuneina lukuisina vakavina laiminlyönteinä.

SDP lupasi vuoden 2019 eduskuntavaaleissa nostaa hoivakotien henkilöstömitoitusta 0,7 työntekijään asukasta kohden ja tehdä siitä lakisääteistä. Lupauksen toimeenpano jää kuitenkin tällä vaalikaudella kesken.

Viimevuosina hoiva-ala on kohdannut monenlaisia kriisejä. Ikäihmiset muodostavat sekä hoiva-, että terveyspalvelujen pääkäyttäjäryhmän.

– Koronapandemia iski erityisen kovasti juuri vanhuksiin ja moniin hoivakoteihin ja vaikeutti merkittävästi myös kotihoidon toteuttamista. Työntekijöiden rekrytointi alalle on ollut monin paikoin vaikeuksissa, millä on perusteltu jopa hoivakotien paikkojen sulkemista huolimatta niiden jatkuvasti kasvavasta tarpeesta, Kröger kirjoittaa mielipidekirjoituksessa.

Toiseksi hoiva-alaa horjuttavaksi kriisiksi hän nostaa terveydenhuollon päivystykset. Keskeinen syy päivystysten ruuhkautumiselle on puute ympärivuorokautisista hoivapaikoista, jonne potilaita voisi lähettää eteenpäin hoitoon.

– Näissä ongelmissa ei ole tutkijoille mitään uutta. Jo pitkään on tutkimuksessa korostettu sitä, että koko hoiva- ja terveyspalvelujärjestelmää pitäisi tarkastella yhtenä kokonaisuutena eikä pyrkiä ratkomaan suppeita osaongelmia erikseen, Kröger sanoo.

Ympärivuorokautisen hoidon määrää on pyritty Suomesa minimoimaan. Kotihoidon tehtäväksi onkin jäänyt yrittää vastata ympärivuorokautista hoitoa tarvitsevien asiakkaiden tarpeisiin. Työntekijät eivät pysty tekemään työtään eettisesti kestävällä tavalla, sillä työolosuhteet eivät ole kunnossa, resurssit ovat riittämättömät ja kotihoidon olosuhteet eivät sovellu intensiiviseen hoitoon.

– Samalla omaiset ovat joutuneet monesti kohtuuttomiin tilanteisiin, kun heidän perheenjäsenensä ovat ajautuneet hoivaköyhyyteen eli ovat jääneet vaille tarvitsemaansa apua. Palvelujärjestelmän tulisi tukea omaisten jaksamista eikä työntää heille kohtuutonta vastuuta iäkkäiden ihmisten perustarpeista, Kröger kirjoittaa.

Krögerillä onkin selkeä viesti kevään eduskuntavaaleja suunnitteleville puolueille.

– Mikäli tulevallakaan vaalikaudella ei pystytä ratkomaan alan syvää resurssi- ja henkilökuntapulaa, ongelmat kyllä löytyvät Suomen ja sen päätöksentekijöiden edestä. Väestön ikääntyminen ja palvelutarpeiden nopea kasvu jatkuvat vielä ainakin 20–30 vuotta eikä silmien sulkeminen ratkaise hoivan edelleen vaikeutuvaa kriisiä, hän kirjoittaa.

Järjestöillä huoli sotesta – TS: ”Hallinnollisen työn määrä on valtava”

Järjestöt ja yhdistykset ovat huolissaan asemastaan uusilla hyvinvointialueilla, kertovat Turun Sanomat ja Lännen media.

Sote-palvelut tuotetaan Suomessa pääosin verovaroin. Suomessa toimii kuitenkin myös lukuisia kolmannen sektorin toimijoita, jotka haluavat olla mukana hallinnollisessa muutoksessa.

Suomen sosiaali ja terveys ry:n Soste ry:n johtaja ja varapääsihteeri Anne Knaapi toivoo, että järjestöt otetaan mukaan hyvinvointialueilla tehtävään työhön. Huolena on, ettei sisällölliseen uudistamiseen välttämättä riitä voimavaroja heti aluksi.

– Asenne alueilla on ollut hyvä, mutta totuus ja realismia on se, että hallinnollisen työn määrä on valtavan suuri, Knaapi sanoo.

Kolmas sektori toivoo pääsevänsä mukaan suunnittelu-, ja kehitystyöhön jo heti alkuvaiheessa. Heidän huolensa liittyy erityisesti siihen, onko alueilla mahdollisuus uudistamiseen, vai siirretäänkö vanha toiminta vain uudelle hallinnon tasolle. Järjestöillä ja yhdistyksillä voikin olla paljon annettavaa hyvinvointialueille.

– Erityisesti, kun sote-uudistuksessa on paljon puhuttu asiakaslähtöisyydestä. Mitä enemmän siitä puhutaan, sitä lähemmäksi tullaan sitä lisäarvoa, mitä järjestöillä on annettavana. Järjestötoimijat ovat kaikki erikoistuneet oman erikoisryhmänsä asioihin, Anne Knaapi kuvaa.

– Kolmannen sektorin erityisosaamista on ennaltaehkäisy ja terveyden edistämisen työ. Nämä ovat argumentit sille työlle, jota kolmannella sektorilla tehdään. Kun kerran sote-uudistuksella halutaan siirtää painopiste hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen, jotta voidaan hallita kustannuksia, niin järjestöjen toimintaa ei kannata unohtaa, Knaapi jatkaa.

Hyvinvointiala Hali ry:n sote-palveiden johtaja Eveliina Vigelius toivoo, että kolmannen sektorin toiminta integroitasiin osaksi soten palveluita.

– Että järjestölähtöinen toiminta ymmärrettäisiin osaksi sote-toimintaa silloinkin, jos ne eivät tuota kovaa varsinaista sote-palvelua. Että ymmärrettäisiin kaiken vertaistoiminnan ja ennaltaehkäisevän toiminnan tukevan sote-toimintaa, Vigelius sanoo.

”Sentti pois vyötäröltä voisi olla prosentti pois veroasteesta”

Helsingin Jätkäsaaressa sijaitsevat Suomen ainoat maan tasolle asennetut sädetyslaiteet. Perinteisesti sädehoitolaitteet on rakennettu sairaaloissa maan alle. Kun toimitusjohtaja Ilpo Tolonen esittelee laitteen säteilyltä suojaavaa massiivista betonikuorta, selviää myös yksi syy laitteen sijoitteluun. Hoitovuoroaan odottaessa syöpäsairaalla potilaalla on näin mahdollisuus nähdä pilkahdus luonnonvaloa ikkunoista, ehkä palasen sinistä taivastakin. Valo antaa voimaa, sillä syöpäsairaalassa asiakkaalla on yksi toive yli muiden, toive elämän jatkumisesta, Tolonen sanoo.

Tolonen on paitsi yksityisen syöpäsairaalan Docratesin toimitusjohtaja, myös Lääkäripalveluyritysten yhdistyksen LPY:n hallituksen puheenjohtaja. Sote-uudistusta valmisteltaessa LPY on rummuttanut muun muassa monituottajamallin ja Kela-korvausten säilymisen puolesta.

Kun hyvinvointialueiden toiminta käynnistyy nyt tammikuun alussa, mitä muutos tarkoittaa kaltaisillenne terveyspalveluyrityksille, Ilpo Tolonen?

– En näe hyvinvointialueiden toiminnan käynnistymisen vähentävän – ikävä kyllä – meidän potilasmääräämme syöpien hoidossa yksityisellä rahoituksella. Myös muilla yksityistoimijoilla lääkäriajat ovat melko lailla täynnä sekä perusterveydenhuollossa että erikoislääkäreillä.

Isossa kuvassahan soteuudistuksessa ollaan vahvistamassa perusterveydenhuoltoa. Nyt pelätään, että se raha on pois erikoissairaanhoidosta ja tutkimuksesta.

Julkinen puoli ostaa tällä hetkellä ainoastaan 6–7 prosenttia perusterveydenhuollon tai erikoissairaanhoidon volyymistä yksityiseltä sektorilta. Usein kuitenkin unohtuu, että perusterveydenhuollon palveluista yksityinen sektori tuottaa nyt lähes puolet kun ottaa huomioon työterveyshuollon sekä vakuutus- ja omarahoitteiset palvelut. Meillähän on hyvin monikanavainen tämä rahoitusmalli. Omista suomalaisista asiakkaistamme 99,5 prosenttia maksaa hoitonsa itse tai vakuutuksen kautta.

Soten järjestämislaissa puhutaan riittävästä omasta palvelutuotannosta, mutta mikä on riittävää, se jää hyvinvointialueiden itsensä määritettäväksi. Jääkö myös pienemmille terveys- ja sotepalveluiden tuottajille toimintaedellytyksiä?

– Onneksi laissa ei määritelty, mitä se riittävä lopulta tarkoittaa eli se jätti hyvinvointialueille mahdollisuuden tehdä itsenäisiä päätöksiä. Palvelustrategioissaan hyvinvointialueet pääsevät nyt linjaamaan, että mitä he tuottavat itse ja missä käytetään ostopalveluita tai palveluseteleitä. Mutta jotta tämä onnistuu, hyvinvointialueiden pitäisi tietää onko oma tuotanto yhtä edullista ja onko se yhtä laadukasta kuin yksityisen palveluntarjoajan tuotanto. Ja se selviää vain kilpailutuksen avulla. Jos kilpailutusta ei tehdä, ei hyvinvointialue eikä veronmaksaja voi tietää, maksetaanko palveluista liikaa.

Näitä julkisten palveluiden tuotannon kustannustietojahan meillä ei ole yleisesti olemassa, ei ainakaan julkisesti. Tarvittaisiin kansallinen yksikkökustannuslaskentatapa. Se takaisi, että eri hyvinvointialueilla yksikkökustannukset laskettaisiin samalla tavalla, jolloin myös potilaat ja veronmaksajat olisivat yhdenvertaisessa asemassa eri puolilla Suomea.

Kenen tehtävä olisi tuottaa tuo tieto?

– Tässä tarvitaan hyvinvointialueiden yhteistyötä. Joko hyvinvointialueet laskevat esimerkit itse tai sitten se tehdään viranomaisohjattuna.

Tämä tulee ajankohtaiseksi myös parhaillaan eduskunnan käsittelyssä olevan EU:n potilasdirektiivin ”rajalain” vuoksi. Kun potilas lähtee ulkomaille hoitoon, niin lain mukaan potilaalle tullaan korvaamaan se hoito minkä hän olisi Suomessa saanut, sillä hinnalla mitä sen tuottaminen Suomessa olisi maksanut. Kela siis tulee kysymään potilaan omalta hyvinvointialueelta, paljonko palvelun tuottaminen olisi alueella maksanut.

Yksityiset hoivayhtiöt kuten Attendo ovat syksyn aikana irtisanoneet nykyisiä palvelusopimuksia muun muassa tulevaan hoitajamitoitukseen ja yleiseen kustannusnousuun vedoten. Kuntaministeri Sirpa Paatero (sd.) sanoi yllättyneensä yritysten hinnankorotuksista. Hän ei ollut lupaamassa hyvinvointialueille lisää rahaa vaan muistutti, että hoivayhtiöiden vaatimukset hinnankorotuksista ajavat alueita tuottamaan palveluja enemmän itse (HS 30.10.). Miltä tämä kuulostaa?

– Tässä keskustelussa jää kokonaan pohtimatta juuri se, miten paljon palvelun tuottaminen maksaa julkisella tuottajalla. Ei kuntien eikä hyvinvointialueidenkaan pitäisi tietääkseni olla immuuneja kustannusten nousulle.

Yritysten toiminnan tulee olla taloudenkin osalta kunnossa. Vain taloudellisesti elinkelpoiset yritykset voivat toimia vastuullisesti ja vain vastuullisesti vuodesta toiseen toimivat yritykset voivat toimia elinkelpoisesti myös tulevaisuudessa. Kilpailuttamalla julkisista palveluista saadaan verorahoille parasta vastinetta, kun tiedetään ettei makseta liikaa. Sitä kautta löytyy oikea kustannusten taso. Kyse on tehokkuudesta.

Pari miljoonaa euroa maksavat sädehoitolaitteet ovat Ilpo Tolosen johtaman Docratesin suurimpia yksittäisiä investointeja. JOHANNA ERJONSALO

Osaavasta työvoimasta kilpailevat nyt kaikki, niin julkinen kuin yksityinenkin sektori. Mikä lääke tepsisi, jotta alalle saadaan riittävästi työvoimaa?

– Tähän kun löydettäisiinkin ratkaisu. Tilastojen mukaan Suomessa on korkeimpia määriä hoitajia asukasta kohden EU:ssa, mutta missä he kaikki ovat ja mitä he tekevät? Hollannissa sairaanhoitajien määrä on puolet siitä mitä meillä, mutta pari kuukautta sitten seminaarissa tapaamani hollantilaisprofessori ei valittanut hoitajapulaa. Onko järjestelmämme tosiaan näin tehoton?

Itse näen, että hoitotyössä lähiesimiehellä on suurin rooli siinä, miten alalla viihdytään ja miten ala houkuttelee uusia tekijöitä. Hyvä esimiestyö heijastuu myös sairaspoissaoloihin, joita on julkisella puolella ikävä kyllä todella paljon.

Meillä Docratesissa ei ole ollut vaikeuksia rekrytoinneissa, vaan päinvastoin, meille halutaan tulla töihin. Tiedän myös julkiselta puolelta sairaanhoitajaesihenkilöitä, joiden tiimit ovat aina täynnä ja joiden tiimeihin halutaan töihin. Työtyytyväisyys ja työvoiman pysyvyys lähtevät pienistä asioista, esimerkiksi siitä, että lomista sovitaan ajoissa tai että voi pitää vapaapäivät sovitusti. Meillä lääkärit myös saavat keskittyä omiin töihinsä, hoitajat omiinsa ja osastosihteerit omiinsa. Selkeät työroolit tehostavat toimintaa ja parantavat työtyytyväisyyttä.

Mutta on meidänkin pienessä sairaalassamme osastojen välisiä eroja työviihtyvyydessä. Jos jollain osastolla homma ei toimi niin kuin pitäisi, kehitämme esihenkilötoimintaa. Meillä ei ole varaa huonoon esihenkilötyöhön. Tiedän, että tällaista luksusta ja kulttuuria ei välttämättä ole julkisella puolella, sillä jos sinulla on virka, niin silloin sinulla on virka. Rakenteet ovat jäykkiä.

Hallitus aikoo leikata Kela-korvauksia ensi vuoden alusta ja arvioi säästöksi 64 miljoonaa euroa. LPY on puolestaan rummuttanut Kela-korvausten säilymisen ja ennemminkin korottamisen puolesta. Onko Kela-korvauksilla oikeasti enää merkitystä, kun asiakkaan saamat korvaukset on jo kuristettu melko lailla minimiin?

– Vuonna 2020 Kela-korvauksia maksettiin noin 90 miljoonaa euroa. Tällä saatiin potilaiden itsemaksaman osuuden kanssa noin miljardin euron suuruinen rahoitus terveydenhuollon palveluihin. Eli kyllä niillä merkitystä on. Esimerkiksi gynekologipalveluja ei juuri edes julkiselta puolelta saa.

Meillä Docratesissa suurin vaikutus Kela-korvausten muutoksessa on se, että korvaukset poistuvat kuvantamisesta. Eli jatkossa magneetti- tai pet-tutkimus voi tulla potilaalle satoja euroja kalliimmaksi. Tämä saattaa heijastua myös julkiselle puolelle, sillä osa potilaista tulee meille pelkästään diagnostiikkaa varten. Jos julkisella puolella jono on juuri siinä kuvantamisessa, niin valmiiksi tehty kuvantaminen yksityisellä puolella saattaa nopeuttaa julkisella puolella hoitojonossa etenemistä.

Ex-pääministeri ja silloinen Sitran yliasiamies Esko Aho (kesk.) sai vuonna 2005 aikaan kohun ja rapaa niskaansa, kun hän Kauppalehdessä totesi, että sairausvakuutuksessa ja julkisen terveydenhoidon maksuissa voitaisiin antaa alennusta niille ihmisille, jotka noudattavat terveitä elintapoja. Ahon mukaan näin syntyisi säästöä, joka voitaisiin käyttää esimerkiksi kasvaviin vanhustenhoidon kuluihin. Tästä on nyt 17 vuotta. Mitä luulet, olisiko Suomi jo valmis Ahon esitykselle?

– Kyllä minäkin muistan tuon keskustelun ja ajattelin silloin, että sentti pois vyötäröltä voisi olla prosentti pois kokonaisveroasteesta. Meillähän on ollut vuosia esillä ajattelumalli, että jokainen ihminen saa olla yksilönä juuri sellainen kuin hän on. Mutta viime aikoina on jälleen herännyt keskustelu siitä, että ei ole olemassa terveellistä ylipainoa tai lihavuutta. Ylipaino aiheuttaa muun muassa sydän- ja verisuonitauteja, aivoinfarkteja ja suolistosyöpiä.

Terveydenhoitokulujen kannalta – jotka maksaa vielä veronmaksaja – ei siis ole sama onko ihminen normaalipainoinen, ylipainoinen vai lihava. Mutta on hyvä huomata, että vasta nyt olemme saaneet tehokkaita hoitoja ylipainoon. Markkinoille on tullut näitä näläntunnetta hillitseviä suolistohormoniin vaikuttavia lääkkeitä, jotka oikeasti myös toimivat. Tiedän sen omasta kokemuksestani. Alle vuodessa on hävinnyt 11 kiloa.

Toki on niin, että paremmin toimeentulevat ihmiset voivat olla myös enemmän kiinnostuneita kokonaisvaltaisesta terveydestään. Jos ihmisillä on muita huolia, niin tietysti näihin pitää puuttua ensin. Yksi iso terveydenhuollon ongelma on nuorten ihmisten mielenterveyshäiriöt. Se on iso yhteiskunnallinen asia, jolle varmasti hyvinvointialueet voivat jotain tehdä. Psykiatrisista palveluista, jotka ovat pitkälti yksityisten tuottamia, ei Kela-korvauksia onneksi leikattu.

Juttu on julkaistu Nykypäivä-lehdessä 4/22, päivitetty 13.1.2023