Verkkouutiset

Sote

Lasse Lehtonen: Suomen terveyskeskukset perustuvat ideologiaan

Suomen terveyskeskusjärjestelmä perustuu ideologiaan, kirjoittaa terveysoikeuden professori ja HUS:n diagnostiikkajohtaja Lasse Lehtonen. Hän kommentoi Twitterissä Helsingin Sanomissa lauantaina julkaistua mielipidekirjoitusta, jossa ryhmä yleislääkäreitä kehottaa vahvistamaan suomalaista perusterveydenhuoltoa tutkitulla tiedolla.

– Pelkkä usko tai vaikutelma jonkin keinon toimivuudesta ei ole riittävä syy käyttää siihen julkista rahaa. Suomen perusterveydenhuoltoa tulisi kehittää keinoilla, jotka tutkitusti parantavat kustannuskehitystä ja hoidon vaikuttavuutta potilaan parhaaksi, lääkärit kirjoittavat HS:ssa.

Kirjoitusta kommentoiva Lehtonen on ollut jäsenenä EU-komission eurooppalaisen terveydenhuollon kehittämisen asiantuntijaryhmässä (EXPH).

– Tk-lääkärien mielidekirjoituksessa kuvitellaan, että Suomen tk-järjestelmä perustuisi tutkimukseen – siihen se ei perustu, vaan ideologiaan. Itse asiassa juuri tutkimusten perusteella monissa muissa maissa on päädytty perhelääkärimalliin, Lehtonen kirjoittaa.

Perhelääkärimallissa sama lääkäri hoitaa koko perhettä. Mallia on kokeiltu Suomessa 1980-luvulla.

HUS:n Lehtonen on aikaisemmin muistuttanut Suomen olevan nykymallinsa kanssa yksin pohjoismaissa.

– Suomi on ainoa Pohjoismaa, jossa perustason lääkäripalvelut tuottaa lähtökohtaisesti viranomainen (”terveyskeskus”). Taskassa ja Norjassa yksityislääkärit toimivat perhelääkäreinä ja Ruotsissa ”vårdval” siirsi perustason palvelut yksityisille lääkäriasemille, Lehtonen kirjoitti huhtikuussa.

Professorin mukaan THL arvioi työterveyttä ideologisesti

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) arviot työterveydestä eivät kestä kriittistä tarkastelua, kirjoittaa kansantaloustieteen emeritusprofessori, sotatieteiden tohtori Vesa Kanniainen Uuden Suomen Puheenvuorossaan.

Kanniainen viittaa kirjoituksessan Helsingin Sanomien juttuun, jossa kerrataan THL:n lausuntoja. Niiden mukaan työterveys­huollon sairaan­hoito­palveluissa on terveyden­huollon oikeuden­mukaisuuteen ja tarkoituksen­mukaisuuteen liittyviä ongelmia, ja työterveys pitäisi uudistaa osana koko Suomen sote-järjestelmää.

Arviotaan THL on perustellut sillä, että suuri osa työnantajista tarjoaa sairaanhoidon palveluja osana työterveyttä, kun lain mukaan sen täytyy kattaa vain työhön liittyvät terveystarkastukset, työkyvyn tukemisen sekä työperäisten sairauksien selvittelyn.

Tämä on THL:n mukaan epäoikeudenmukaista, sillä eri työntekijöillä on erilaiset palvelut eivätkä työelämän ulkopuolella olevat saa kyseisiä palveluita.

– Väitän, että THL:n arviot ovat ideologiset eivätkä kestä kriittistä arviointia. THL tyystin sivuuttaa sen, että työterveyshuolto perustuu työnantajan ja työntekijän väliseen yksityiseen sopimukseen ja että Suomessa on sopimusvapaus, vaikkakin lainsäätäjän säätelemä, Kanniainen kirjoittaa.

Hänen mukaansa työterveydessä voittavat sekä työntekijä että työnantaja.

– Toisin kuin julkisen terveydenhuollon tapauksessa hoitoon pääsee heti ja hoito ylläpitää työntekijän suorituskykyä vahvistaen yrityksen tulosta ja verotettavaa tuloa.

Kanniainen toteaa kirjoituksessaan, että työterveydenhuollon kustannukset menevät lopulta työntekijän itsensä maksettavaksi. Siten se rasittaa valtion kassaa erittäin vähän.

– Sitä kautta, että palkatessaan työntekijän rationaalinen yritys osaa ottaa palkkatarjoustaan vähentävänä seikkana etukäteen huomioon työntekijään mahdollisesti tulevaisuudessa kohdistuvat terveydenhuoltokustannukset. Voi olla, että suuri yleisö ei tule tätä ajatelleeksi eivätkä työnantajat myönnä näin ajattelevansa, emeritusprofessori kirjoittaa.

Työterveys ei kuitenkaan ole neutraali julkisen talouden kannalta, koska kyseessä on käytännössä veroton etuus työntekijälle. Kanniainen toteaa tämän ratkeavan tekemällä siitä verotettava etuus työntekijälle.

Emeritusprofessori jatkaa toteamalla, ettei julkisen terveydenhuollon toimimattomuus ole syy ajaa työterveyshuoltoa alas.

– Politiikkatavoite ei voi olla, että kukin terveydenhuoltosektori toimii yhtä huonosti. Työterveyshuolto rasittaa julkista taloutta vähemmän kuin on kuviteltu – ja eri tavalla, kuin on tiedostettu. Silti se toimii tehokkaana järjestelmänä. THL:n perustelut sen alasajosta eivät perustu puolustettavissa olevaan analyysiin.

Ville Väyrynen sotesta: Laatu kärsii, jos palveluihin ei nyt kajota

Kokoomuksen kansanedustaja, kirurgi Ville Väyrynen kirjoittaa Facebook-julkaisussaan, että sosiaali- ja terveydenhuollon erikoisaloilla on syytä miettiä käytänteitä, jotta palveluiden huippulaatua voidaan ylläpitää.

Hän viittaa Ylen uutiseen, jonka mukaan Tampereella syöpää sairastavien vastaanottokäyntejä on korvattu kirjeellä. Väyrysen mukaan jotain tämän suuntaista kannattaisi kokeilla hyvinvointialueilla laajemminkin.

– Suuri osa syöpäkontrolleista perustuu nykypäivänä verikokeisiin ja kuvantamistutkimuksiin. Potilaan tutkimien nimenomaan kontrollikäynnillä on menettänyt merkitystään kuvantamismenetelmien kehittyessä, kirurgi-kansanedustaja kirjoittaa.

Kaikissa hoidon vaiheissa pelkkä kirje ei riitä eikä alkuvaiheen lääkärikontaktia voi korvata mitenkään, huomauttaa Väyrynen. Sen sijaan puhelinsoitto ja etäyhteys voivat joskus ajaa saman asian.

– Etenkin kontrollikäynneissä varmasti useammalla erikoisalla syytä miettiä käytänteitä. Onko kontrolli ylipäänsä tarpeellinen ja jos on, niin miten se kannattaa toteuttaa, Väyrynen pohtii.

Soten resurssit ovat rajalliset ja niitä kannattaa käyttää mahdollisimman vaikuttavasti. Näin voidaan mahdollistaa tarpeelliset hoitokontaktit kaikille, jotka niitä tarvitsevat.

– Alueet alkavat hiljalleen miettiä palvelustrategiaansa ja rohkeus kajota palveluiden sisältöön sekä tuotantotapaan on ehdoton edellytys sille, että järjestelmämme kykenee tuottamaan jatkossakin huippulaatua, johon olemme tottuneet, Väyrynen päättää.

”Hallinnollista humppaa” – ylilääkäri listaa, mitä sote-uudistus ei korjannut

Neurokirurgi, dosentti, osastonylilääkäri Miikka Korja kirjoittaa Twitter-ketjussaan edellishallituksen sote-uudistuksen olleen suurilta osin niin kutsuttua hallinnollista humppaa, eikä se ratkaissut lukuisia sosiaali- ja terveydenhuollossa esiintyviä ongelmia.

– Tehty sote-uudistus ei hillitse kustannusten kasvua, turvaa ammattitaitoisen työvoiman saantia, kavenna hyvinvointi- ja terveyseroja tai paranna palvelujen saatavuutta ja saavutettavuutta, hän listaa.

Korja toteaa uudistuksen olleen hallinnollisen tason muutos, jossa samat johtajat vaihtavat hieman titteleitään ja asemiaan. Itse johtajuus ei uudistuksen myötä muuttunut, vaikka sote-sektorin suurimpia haasteita on juurikin johtajuus.

– Terveydenhuollon yläjohtajiksi on totutusti noussut samoilta johtajapoluilta pitkälti ns. talousjohtajia, jotka ensisijaisesti ”hallinnoivat”. Kyseessä olevien talousjohtajien aikana on kuitenkin talous kyykännyt, ja samoin myös henkilöstön hyvinvointi, hän kirjoittaa.

Korja arvostelee terveysjohtoa ja poliitikkoja ajattelumallista, jossa rahavirtojen yksinkertaistaminen toimintojen yhdistämisen kautta lisäisi heidän ymmärrystään siitä, mitä operatiivisella tasolla tapahtuu. Operatiivisesti oikeat muutokset eivät ole hänen mukaansa mahdollisia, elleivät johtajat ymmärrä riittävästi itse asiasta.

– Terveydenhuollon oikeita ja järkeviä muutoksia on mahdollista tehdä, jos ymmärtää riittävästi operatiivista kenttää. Tällä hetkellä operatiivisen kentän ymmärtää ns. ruohonjuuritaso ja keskihallinto. Heillä myös vastuu, mutta vähän valtaa päättää oleellisista asioista, hän toteaa.

Dosentti ehdottaa ratkaisuksi vallan viemistä lähemmäs operatiivista tasoa, eli potilasta.

– Perusterveydenhoidossa johtajuutta ja johtajia tarkasteltava yksikkötasolla. Hyvät esimerkit levitykseen. Omalääkäri-/perhelääkärikokeilujen kannustaminen (autonomia). Innovatiivisia kokeiluja, hän listaa.

— Erikoissairaanhoidossa valta ja vastuu ylähallinnosta lähemmäksi operatiivista kenttää. Käyttöön tulos tai ulos.

 

USU: Lääkäreiden aikaa tuhlaantuu hoidosta liikaan byrokratiaan

Monen hyvinvointialuejohtajan mielestä lääkärinlausuntojen ja -todistusten määrää pitäisi karsia nykyisestä, käy ilmi Uutissuomalaisen kyselystä kaikille 21 hyvinvointialuejohtajalle.

Uutissuomalainen kysyi hyvinvointialuejohtajilta, mitä lakisääteisiä tehtäviä hyvinvointialueilta olisi mahdollista tai syytä karsia hoitajamitoituksen ja hoitotakuun lisäksi.

Lääkärintodistukset tai -lausunnot mainitsee vastauksessaan yhdeksän hyvinvointialuejohtajaa.

Vastausten mukaan todistusten ja lausuntojen antaminen vie paljon lääkärien työaikaa tilanteessa, jossa lääkäripula on jo muutenkin merkittävä julkisella sektorilla.

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialuejohtajan Sanna Svahnin mukaan potilaalle arvoa tuottamattomista lausuntokäytännöistä pitäisi luopua, koska lausuntojen laatimiseen ja arviointiin kuluu merkittävä määrä lääkärien työaikaa sekä palvelujärjestelmässä että esimerkiksi Kelassa.

Svahnin mukaan esimerkiksi lääkekorvauksen voisi useimmissa tilanteissa yksinkertaisella reseptimerkinnällä eikä niihin liittyviä lausuntoja tarvittaisi.

Lääkärintodistuksia vaaditaan Lapin hyvinvointialuejohtaja Jari Jokelan mukaan usein tarpeettomasti. Hänen mielestään julkisen terveydenhuollon pitäisi voida laskuttaa todelliset kustannukset täysimääräisesti työnantajalta, jos se vaatii lääkärin, sairaanhoitajan tai terveydenhoitajan antamaa todistusta muutaman päivän sairauslomasta.

Pohjois-Savon hyvinvointialuejohtaja Marko Korhosen mielestä pitäisi arvioida muun muassa sitä, voisiko potilaskäyntitieto korvata erillisen, työlään lausunnon ja voisiko se olla jonkin muun ammattihenkilön kuin lääkärin tekemä.

Monen hyvinvointijohtajan mielestä myös rutiininomaisten terveystarkastusten, kuten kouluterveystarkastusten, lisäarvo ja vaikuttavuus olisi syytä arvioida uudelleen.

Osa hyvinvointialuejohtajista nostaa Uutissuomalaisen kyselyssä esiin uudistetun vammaispalvelulain ja koulupsykologien mitoitusvaatimukset. Hyvinvointialuejohtajien vastauksissa korostuu kaiken kaikkiaan toive sääntelyn vähentämisestä.

Yle: Hyvinvointialueilla liki miljardin euron alijäämä

Hyvinvointialueiden rahatilanne näyttää yhä huonolta lisärahoituksesta ja tarkistuseristä huolimatta. Ylen mukaan hyvinvointialueet ovat laatineet toukokuussa karkean arvion, jonka mukaan niiden yhteenlaskettu alijäämä olisi tänä vuonna noin 900 miljoonaa euroa.

Alijäämä on suunnilleen sama kuin viime vuoden lopulla arvioitu, vaikka tänä vuonna rahoitusta on lisätty. Eduskunta myönsi alkuvuodesta hyvinvointialueille 350 miljoonaa euroa, josta tälle vuodelle oli tarkoitettu noin 100 miljoonaa. Lisäksi kuluvalle vuodelle aikaistettiin 150 miljoonan rahoituserä.
Hyvinvointialueet saavat valtiolta myös noin 600 miljoonan euron kertaerän rahoitukseensa tarkistuslaskelmien perusteella.

Uudesta rahoituksesta huolimatta hyvinvointialueiden taloustilanne on Ylen mukaan vain heikentynyt. Inflaatio, palkkojen korotukset ja yksityisiltä yrityksiltä hankittujen ostopalvelujen hinnan nousu vaikeuttavat tilannetta.

Vanhusten ympärivuorokautisen hoidon hoitajamitoituksen tiukentaminen huhtikuun alussa on vaikuttanut myös tilanteeseen. Hyvinvointialueiden johtajat haluaisivat keventää mitoitusta, sillä henkilöstöä ei ole saatavilla. Helsingin Sanomat kertoi, että henkilöstöä joudutaan vuokraamaan yrityksiltä jopa kolminkertaiseen hintaan, mikä voi johtaa siihen, kun loputkin hoitajista siirtyvät näiden yritysten palvelukseen.

Jos hyvinvointialue ei selviä tehtävistään ja taloudenpidostaan useampana vuonna, käynnistetään Ylen mukaan arvio, joka voi johtaa esimerkiksi hyvinvointialueen yhdistämiseen muihin hyvinvointialueisiin.

Paula Risikko huomauttaa hoitajapulasta – näin sitä voi ratkoa

Kansanedustaja Paula Risikko (kok.) toteaa Ilkka-Pohjalaisessa julkaistussa mielipidekirjoituksessaan, että Suomessa on jo nyt arvioiden mukaan 10 000-15 000 hoitajan vaje. THL:n arvion mukaan vuoteen 2040 mennessä alalle tarvitaan yhteensä jopa 200 000 uutta työntekijää johtuen ikääntyvien työntekijöiden siirtymisistä eläkkeelle ja palveluiden tarpeen kasvamisesta.

Risikko listaa kirjoituksessaan runsaasti keinoja, joilla hoitotyön veto- ja pitovoimaa saadaan parannettua. Yksi tärkeimmistä on palkkaus, jonka tulee vastata työn vaativuutta. Myös työolojen merkitys on suuri.

– Aikoinaan väitöskirjatutkimuksessani ennakoin, että hoitoalan työ muuttuu entistä raskaammaksi, sekä määrällisesti että henkisesti. Syynä arvioitiin olevan mm. väestön monimutkaistuvat ongelmat, palvelutarpeiden lisääntyminen sekä taloudellisten resurssien niukkeneminen, hän kertoo.

– Sillä on merkitystä, miten hyvin työtä johdetaan ja organisoidaan. Jos työ on pakkotahtista ja sitä on koko ajan liian paljon, ei kukaan sellaisessa työssä pidemmän päälle jaksa, eikä viihdy. Ammattihenkilön on tärkeää saada tehdä työtehtäviä, joihin hän on koulutuksensa ja osaamisen saanut.

Ratkaisun välineiksi hän listaa myös hoitajan mahdollisuudet tulla kuulluksi, vaikuttaa työhönsä, kehittää sitä ja itseään sekä edetä urallaan. Työn sisältöä taas tulee muuttaa teknologiaa ja digitalisaatiota hyödyntämällä.

– Hoitotyössä tarvitaan monipuolista osaamista, mutta kaikkiin tehtäviin ei tarvita sairaanhoitajan tai lähihoitajan koulutusta. Esimerkiksi hoiva-avustajien tarkoituksenmukainen hyödyntäminen tuo helpotusta hoitajien työhön, hän kirjoittaa.

Hoitoalan koulutusmäärien lisääminen on yksi keino, mutta rajallinen sellainen. Muutkin alat tarvitsevat työntekijöitä eikä kaikista ylipäänsä ole sote-alalle, kokoomusedustaja huomauttaa. Sen sijaan sote-tutkinnon omaavien henkilöiden kouluttamisesta ylempiin tutkintoihin on hyvää kokemusta. Aiempaa osaamista tulee kuitenkin tunnustaa ja hyödyntää nykyistä enemmän.

Näiden lisäksi eläkkeelle jäävien hoitajien kannustimia jatkaa työssään on Risikon mukaan lisättävä. Työperäinen maahanmuutto on myös yksi väline, vaikka muutkin maat kärsivät hoitajapulasta.

– Suomeen työhön haluavia henkilöitä kuitenkin on, joten heidän kouluttamisensa suomalaiseen sote-alan työhön ja sen lainsäädäntöön pitää olla suunnitelmallista ja laadukasta. Myös kielitaidon on oltava hallinnassa jo potilasturvallisuudenkin vuoksi, Risikko muistuttaa.

– Nämä edellä kuvaamani eivät ole uusia keinoja, ja osa näistä toki jo toteutuukin työyhteisöissä. Niiden suunnitelmallinen käyttöönotto vaatii kuitenkin päätöksiä myös meiltä päättäjiltä, hän päättää.

Karu kaavio sote-kustannuksista – ”pakko hillitä, ettei koko Suomi-laiva uppoa”

Kokoomuksen kansanedustaja Ville Valkosen Twitteriin jakama kaavio osoittaa, kuinka hyvinvointialueiden kustannukset kehittyvät 2020-luvulla. Tänä vuonna noin 22,5 miljardin luokkaa olevan rahoituksen ennustetaan kasvavan vuosikymmenen loppuun mennessä lähes 30 miljardiin euroon.

Kasvua kustannuksiin tulisi ennusteen mukaan siis lähes kolmannes.

Käsi ylös, ketkä pitävät tätä sote-kustannusten kehitystä mahdollisena? Jo hurjasti velkaantuneelle ja alijäämäiselle valtiollemme, Valkonen kysyy twiitissään.

Valkosen mukaan kustannuskehityksen hillitseminen on nyt välttämätöntä.

– Hillintä välttämätöntä, ettei nousu vedä koko Suomi-laivaa pohjaan.

Hän huomauttaa yli 74-vuotiaiden määrän kasvavan vuosikymmenen loppuun mennessä 40 prosentilla yhteensä noin 787 000:een  Henkilöstö- ja työtuntipula sen sijaan ovat kriittisellä tasolla jo nyt, kokoomusedustaja huomauttaa.

Valkonen tarjoaa ongelmaan liudan ratkaisuja. Hän listaa twiitissään Suomen tarvitsevan runsaasti lisää painopistettä perustasolle, terveysteknologiaa, etäpalveluita, kansainvälistä rekrytointia ja läheisten ottamaa vastuuta ikäihmisistä.

Edustaja nostaa esimerkin vanhusten kuntoutuksesta. Viime vuonna osassa kunnista jopa 15 prosenttia yli 75-vuotiaista oli ympärivuorokautisen hoivan piirissä. Parhaimmissa vastaava prosentti oli noin viisi. Positiivisena mallina asiassa toimii Etelä-Karjalan hyvinvointialue.

Jos koko Suomi hoitaisi vanhuksensa kuten Etelä-Karjalan Eksote teki, niin vanhustenhoidossa säästettäisiin satoja miljoonia, hän huomauttaa.

Valkonen on aiemminkin pitänyt esillä sote-menojen huolestuttavaa kasvua. Hänen mukaansa hoidon vaikuttavuuden ja tehokkuuden parantaminen tuovat mahdollisuuksia niiden hillintään.

– Esimerkiksi hoitoketjujen parempi yhteensovittaminen (integraatio), kiinteistöjen tehokkaampi käyttö, parempi johtaminen ja henkilöstöhallinto, digitalisaatio ja ICT-kulujen järkevöittäminen, yksityisten palvelujen hyödyntäminen, hankintojen tehostaminen ja uudet toimintatavat tuovat tehokkuutta, hän kirjoitti Verkkouutisissa helmikuussa.

LUE MYÖS: https://www.verkkouutiset.fi/a/sote-menoja-miljardi-lisaa-joka-vuosi-rahoitus-ei-kesta/ (Verkkouutiset 23.2.2023)

Yle: Syöpää sairastavien lääkärikäynnit korvataan kirjeillä

Tampereen yliopistollisen sairaalan syöpätautien poliklinikka korvaa kesällä suurimman osan vastaanottokäynneistä kirjeillä, Yle kertoo.

Lääkärin tekemä kirjaus on luettavissa Omakannasta tai se toimitetaan vaihtoehtoisesti postitse kirjeenä.

Järjestelyä perustellaan henkilöstövajeella. Kirjejärjestelyn on tarkoitus päästyä viimeistään elokuun loppupuolella. Syöpätautien poliklinikan potilaiden kuvantamis- ja laboratoriotutkimukset järjestetään kesän aikana normaalisti.

Johtajaylilääkäri Eija Tomas kertoo Ylelle, että lääkäri arvioi kunkin potilaan kohdalla tilanteen erikseen. Vastaanottokäynti tai lääkärin puhelinsoitto toteutetaan, jos lääkäri arvioi sen olevan tarpeellinen.

– Potilailta ei katoa mahdollisuus lääkärin tapaamiseen. Se järjestyy aina silloin, kun se on tarpeellista, Tomas sanoo.

Hänen mukaansa digitaalisten palveluiden käyttö on kuitenkin tullut jäädäkseen ja tulee lisääntymään osana terveydenhuollon palveluita. Tomasin mukaan potilaiden kokemukset digitaalisista palveluista ovat olleet positiivisia.

Kirurgi-kansanedustaja: Lääkärit tekevät paljon sihteerin töitä – huonosti

Kokoomuksen kirurgi-kansanedustajan Ville Väyrysen mukaan lääkärit ja hoitavat tekevät nykyään paljon sihteerin työtä.

– He tekevät sen huonommin ja kalliimmalla kuin osaavat sihteerit. Ovat lisäksi sen ajan pois ydintehtävästään, Väyrynen kirjoittaa Twitterissä.

Lääkäritaustainen kansanedustaja korostaa, että hyvä sihteeri on tärkeä osa mitä tahansa terveydenhuoltoyksikköä.

Väyrynen viittaa Lääkärilehdessä julkaistuun mielipidekirjoitukseen. Sen kirjoittanut lääkäri Saana Mäenpää kertoo opiskelleensa lääkäriksi, mutta huomanneensa päätyneen tekemään töissään paljon sihteerin töitä.

Tällä hän viittaa siihen, että suuri osa lääkärin työajasta menee erilaisten potilaskirjausten kirjoittamiseen. Mäenpää on tehnyt myös huomion, kuinka vähän asiaan kiinnitettiin huomiota vielä lääketieteen lisensiaattien koulutuksessa.

– Tässä korostuu, että lääkäriä ei kouluteta ensisijaisesti kirjuriksi, vaan potilaita hoitamaan. Nykyään kuitenkin tuntuu, että lääkäri on enenevästi myös kirjuri, jopa sihteeri, Mäenpää kirjoittaa.

Hän tiedostaa, että potilasasiakirjojen laatiminen on lääkärin tehtävä niiltä osin kuin se on potilaan hoidon toteutumisen kannalta relevanttia.

– Mutta kirjaamisen itsessään soisi olevan mahdollisimman yksinkertaista. Jos hoidan tietokonetta enemmän kuin potilaita, jokin on pielessä, Mäenpää toteaa.

Sen vuoksi Mäenpään mielestä kaikki ylimääräinen lisäarvoa tuomaton, perusteeton tai kankeaksi tehty kirjaaminen pitäisi voida karsia. Tilanne on hänen mukaansa pahentunut etenkin siksi, että sihteerien määrää on vähennetty säästösyistä.

– Jos ohjelmoin lääkärinä potilaalleni jälkitarkastusajan, on kohtuutonta joutua sen toimeenpanemiseksi klikkaillen täydentämään kymmenen valintaruutua ja kuittaukset päälle. Tämän tyyppinen turha työ kumuloituu nopeasti ja valuttaa hukkaan lääkärin työaikaa. Sanelumahdollisuuskin on poistunut tiettyjä potilastietojärjestelmiä käyttävistä yksiköistä käytännössä kokonaan.

 

Ex-ylilääkäri: Tämä sote-uudistuksessa ihmetyttää

Turun yliopistollisen keskussairaalan sisätautien klinikan ylilääkäri emeritus, professori Jorma Viikari kirjoittaa Turun Sanomissa ihmettelevänsä, miksei sote-uudistuksen yhteydessä käsitelty laajemmin resurssien priorisointia. Sen sijaan päähuomio meni hyvinvointialueiden luomiseen ja organisaatioiden pystyttämiseen.

– Niiden puolueiden puheenjohtajat, jotka ovat olleet keskeisesti vaikuttamassa nykyisen organisaation luomiseen, ovat pääsääntöisesti joko ilmoittaneet eroavansa puheenjohtajan tehtävästään tai siirtymässä poliittiseen oppositioon, hän toteaa.

Hyvinvointialueilla on tällä hetkellä suurin puute resursseista ja riittävästä osaavasta työvoimasta. Vaikka kovassa kilpailussa onnistuttaisiinkin saamaan pätevää lisätyövoimaa ulkomailta, puuttuva kielitaito jää suureksi ongelmaksi.

– Vaikka vielä onnistuttaisiin erityisesti sairaanhoitohenkilökunnan ja lääkäreiden työn tehokkuutta parantamaan monen jo ehdottaman avustavan henkilöstön lisäämisellä, on melko varmaa, ettei kaikkea pystytä tekemään hyvin, hän toteaa.

– Edellinen hallitus ajoi voimaan muun muassa vanhusten hoidon mitoituksen, jota ei kyetä nyt eikä lähitulevaisuudessa noudattamaan. Tämä tulee johtamaan monen vielä toiminnassa olevan yksikön sulkemiseen.

Nykyisellään sorrutaan Viikarin mukaan hölmöläissadusta tuttuun peitonjatkamiseen: jostain päästä peittoa leikataan, jotta samat resurssit voidaan käyttää peiton jatkamiseen sen toisesta päästä. Hän vaatii hyvinvointialueille kansallisia, läpinäkyviä ja täsmällisiä linjauksia käytettävissä olevien resurssien priorisointiin. Nykyisellään kaikki hyvinvointialueet joutuvat pohtimaan asiaa erikseen, jotta kaikkia asiakkaita ei hoidettaisi huonosti.

Kyseessä on myös yhdenvertaisuuskysymys, hän huomauttaa.

– Koska entistä Lääkintöhallitusta ei ole, asiasta tulisi erittäin kiireellisesti pystyttää parlamentaarinen komitea, joka asiantuntijoita kuullen loisi konkreettiset, oikeudenmukaiset ja tasa-arvoiset raamit terveydenhuollolle, Viikari kirjoittaa.

Nopea toiminta on maassamme mahdollista, kun asia on kaikille tärkeä ja tahtoa löytyy – ajateltakoon vaikka Nato-päätöksen aikaansaamista alusta loppuun noin yhdessä vuodessa.

HUS:n ex-johtaja: Suomeenkin tarvitaan omalääkärimalli

HUS-yhtymän entinen toimitusjohtaja, professori Juha Tuominen kirjoittaa Mediuutisten kolumnissaan, että monista Euroopan maista tuttu omalääkärimalli olisi Suomenkin kansanterveydelle eduksi.

Hänen mukaansa suomalainen nitisevä 1970-luvulta peräisin oleva terveyskeskusjärjestelmä ei onnistunut ratkaisemaan hoidon saatavuutta. Tällä vuosituhannella tilanne on heikentynyt entisestään terveyskeskuslääkärien vähennyttyä kolmanneksella.

Lääkäreiden tyytyväisyyttä terveyskeskusjärjestelmään ovat koetelleet niin tietojärjestelmät, kokemus lausuntoautomaattina olosta kuin tunne oman työn hallinnan vaikeuksistakin. Tilannetta ratkaisemaan on ehdotettu omalääkärijärjestelmää, jota Tuominen toteaa kannattavansa.

– Syystäkin: Useimmissa muissa eurooppalaisissa järjestelmissä yleislääkärit ovat yksityisiä lääkäreitä, toimien kansallisten taksojen mukaan, hän toteaa.

Järjestelmässä potilaat valitsevat oman lääkärinsä ja usein myös pitäytyvät siinä.

– Tuollainen omalääkärijärjestelmä toimii. Lääkärit ovat tyytyväisiä, koska voivat kantaa vastuuta potilaasta pitkäjänteisesti. Potilaat ovat tyytyväisiä, kun lääkäri tuntee potilaan, eikä asioita tarvitse tavata alusta lähtien. Moni hoitokontakti toteutuu sujuvasti ja vähällä vaivalla, ilman takaisinsoiton odottelua tai ilman pitkällistä kyselylomakkeiden täyttelyä, hän kertoo eduista.

Ensimmäisenä askeleena terveyskeskusjärjestelmän uudelleenrakentamisessa Tuominen kannattaa sitä, että hoidon jatkuvuus ja asiakkaan pysyvä lääkärikontakti määritetään tärkeimmäksi tavoitteeksi. Kaikki myöhemmät toimet tulee hänen mukaansa miettiä alisteisena tälle tavoitteelle.

– Vaatiiko tämä kehitys siirtymistä esimerkiksi yrittäjälääkärimalleihin, vai pystyykö tavoitteet toteuttamaan palkkalääkärimallissa? Vastaukset löytyvät, mutta ensin pitää haluta muutos nykytilaan, Tuominen toteaa.

– Jos potilaille saadaan sitoutuneet omalääkärit, myös muut kansanterveydelliset tavoitteet on helpompi saavuttaa. Ja hoidon jatkuvuus takaa myös paremmin kustannushallinnan, hän päättää.

Kela-korvatut lääkärikäynnit laskivat merkittävästi

Yksityisten lääkäripalkkioiden Kela-korvauksen leikkaus vuoden 2023 alussa ja korvausten poisto tutkimuksesta ja hoidosta saattaa vaikuttaa jonkin verran palvelujen käyttöön. Kelan mukaan vielä on kuitenkin liian aikaista arvioida vaikutusten suuruutta.

Kelan erikoistutkija Timo Hujasen mukaan huhtikuun käyntimäärien laskuun vaikuttanee ainakin se, että tänä vuonna huhtikuuhun sattuu edellisvuotta vähemmän arkipäiviä. Hänen mukaansa jää nähtäväksi, onko romahdus tilapäinen, vain tasaantuuko käyttö jälleen toukokuussa.

Maaliskuussa Kela-korvausta yksityislääkärikäynneistä maksettiin noin 260 000 henkilölle, mutta huhtikuussa heidän määränsä oli 80 000 henkeä vähemmän.

Koronapandemia ja siihen liittyvät rajoitukset vähensivät yksityisten palveluiden käyttöä keväällä 2020. Korvausta saaneiden määrät palautuivat pandemiaa edeltäneelle tasolle, 1,45 miljoonaan henkilöön vuonna 2022.

Anna-Kaisa Ikonen: Nuorten mielenterveys työlistan kärkeen

Kokoomuksen varapuheenjohtaja, kansanedustaja Anna-Kaisa Ikonen kuvaa THL:n tuoreen Terve Suomi -tutkimuksen tuloksia hälyttäviksi. Hän kirjoittaa Aamulehdessä, että ongelman juurisyiden korjaamiseen tarvitaan koko yhteiskuntaa.

THL:n tutkimuksen mukaan jopa joka viides työikäinen kokee merkittävää psyykkistä kuormittuneisuutta. Lukema on noussut niin miehillä kuin naisilla. Siitä kärsivät etenkin nuoret, mutta myös yhä useampi alle viisikymppinen.

Työkyvyttömyyseläkkeiden yleisin syy on nykyisin mielenterveysongelmat, muistuttaa Ikonen. Vuonna 2021 masennuksen vuoksi työkyvyttömyyseläkkeelle päätyi yhdeksän ihmistä joka päivä.

– Mielenterveysongelmat kantaa yksilö, mutta niiden syyt kytkeytyvät tiiviisti koko yhteiskuntaan. Samalla tavalla ongelman juurisyiden ratkaisuun tarvitaan koko yhteiskuntaa, hän kirjoittaa.

Edustajan mukaan mielenterveys on hallitusneuvotteluissa esillä yhtenä tärkeimmistä asioista. Etenkin lasten ja nuorten mielenterveysongelmia hän vaatii työlistan kärkeen.

– Psykiatrian tilanteen ratkomisen ohella tarvitaan tukea jo varhaisempaan vaiheeseen: hoitoon on päästävä oikeaan aikaan, ja siksi kokoomus on ajanut terapiatakuuta, Ikonen muistuttaa.

Terapiatakuun käyttöönottoa koskeva kansalaisaloite nousi eduskunnan käsittelyyn viime hallituskaudella. Aloitteessa vaadittiin, että arvio psykoterapian tai muun psykososiaalisen hoidon tarpeesta tulisi saada kolmessa päivässä ja hoitoon päästä enintään neljässä viikossa. Asia kuitenkin äänestettiin hallituspuolueiden toimesta kumoon useaan kertaan.

Esimerkiksi kokoomuksen Timo Heinonen esitys äänestettiin viime vuonna nurin äänin 63 – 88.

– Aina tarvetta ei ole pitkälle terapialle, vaan lyhytkestoisempi apu voi riittää. Nopeat matalan kynnyksen palvelut auttavat paitsi estämään ongelmien pahentumista, myös helpottamaan jonopainetta, Ikonen toteaa.

Mielenterveyden ongelmat, syyt niiden taustalla ja niiden ehkäisy ovat monimutkaisia kysymyksiä, kokoomusedustaja kirjoittaa. Ennaltaehkäisyyn liittyy mielenterveyspalveluiden lisäksi eri viranomaisten ja päättäjien työ: koulujen ja oppilaitosten arki, nuorisotyö sekä erilaiset harrastus- ja liikuntamahdollisuudet – siis työrauha, lepo, virkistys ja ihmisten kohtaaminen. Ikonen toteaa kaupunkien ja niiden päättäjien olevan tässä tärkeässä asemassa.

– On kuitenkin myös niin, että meidän on koko yhteiskuntana puututtava mielenterveysongelmien aiheuttajien juurisyihin. Otetaan esimerkiksi työelämä, joka toisinaan näyttäytyy paikkana, jonne henkinen hyvinvointi uppoaa. Työyhteisöjen suuriin kysymyksiin kuuluukin, miten pirstaleisessa työelämässä ja elämässä varmistetaan, ettei henkinen taakka kasva kenelläkään kestämättömäksi, hän kirjoittaa.

– Jos mielimme saada suomalaisten mielenterveyttä paremmaksi, tarvitsemme yhteisiä tekoja kaikkialla.

Soten järjestelmä kannustaa käyttämään mahdollisimman paljon rahaa

– Vuosia poliitikot ja virkamiehet ovat myyneet tarinaa siitä, miten sote-uudistuksilla parannetaan pääsyä palveluihin, hillitään kustannusten kasvua ja torjutaan eriarvoisuutta. Laskelmat säästöistä ovat perustuneet enemmän toiveajatteluun kuin faktoihin, kirjoittaa THL:n tutkimusprofessori ja Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo Ylen uutisten kolumnissaan.

Hänen mukaansa raportit juuri aloittaneiden hyvinvointialueiden ensimmäisestä vuosineljänneksestä vahvistavat arjen havaintoja.

– Sote-palveluiden syöksykierre jatkuu, ja jos uusi hallitus tekee tyhmiä päätöksiä, kierre syvenee. Syy ei ole hyvinvointialueissa. Niillä ei ole työkaluja katkaista kierrettä. Alueilla ei ole riittävästi varoja palveluiden järjestämiseen, muttei toisaalta myöskään kannustimia rahojen säästämiseen. Ja vaikka rahaa olisikin, palvelut eivät välttämättä parane, koska tehtäviin ei saada ammattilaisia.

Hiilamo toteaa, että ongelmaa on ratkottu hoitotakuilla ja kiristämällä hoitomitoituksia.

– Se on hölmöläisten peiton paikkaamista. Kun yhteen kohtaan laitetaan lisää, se on toisesta kohdasta poissa.

Nyt palvelujen tuottajat joutuvat käyttämään vuokrafirmoja täyttääkseen lakipykälien vaatimuksia. Kovan henkilökuntapulan aikana vuokrafirmat ovat kuin loisia. Ne imevät rahaa palveluntuottajilta eli viime kädessä veronmaksajilta. Myös asiakkaat ja potilaat kärsivät, kun henkilökunta vaihtuu koko ajan.

Vahva säännöillä ohjaaminen on myös ristiriidassa hyvinvointialueiden itsehallinnon kanssa, eikä se kannusta etsimään ratkaisuja ongelmiin.

Professorin mukaan sote-uudistus toi kyllä järkeä julkisten palveluiden järjestämiseen, kun vastuu palveluista siirtyi kunnilta hyvinvointialueille.

– Rahoitusjärjestelmää ei silti saatu kuntoon. Lainsäädäntö ei kannusta hyvinvointialueita säästämään rahaa, vaan pikemminkin käyttämään sitä mahdollisimman paljon, jotta valtiolta voisi pyytää lisää. Järjestelmä on terveystaloustieteen näkökulmasta ihan pöljä, Hiilamo lyttää.

Sote-uudistuksen suuri innovaatio hänen mukaansa on erikoissairaanhoidon ja peruspalveluiden yhdistäminen saman budjetin alle.

– Kun hyvinvointialueet panostaisivat perustason palveluihin ajoissa, kalliita erikoissairaanhoidon palveluita käytettäisiin vähemmän.

Työterveyshuolto on Hiilamon mielestä Suomessa yhä pyhä lehmä.

– Sote-politiikkaa on muutoinkin tehty säkki päässä: ei ole haluttu nähdä julkisen järjestelmän ulkopuolelle. Työterveyshuolto on Suomessa yhä pyhä lehmä. Se pitäisi säätää paremmin tukemaan myös julkista terveydenhuoltoa. Hallitukselta toisensa perään on jäänyt huomaamatta, että potilaat äänestävät jaloillaan. Yksityisten sairauskuluvakuutusten määrä kasvaa vuosi vuodelta.

Hiilamon mukaan sote-palveluiden syöksykierteen pysäyttäminen vaatii tosiasioiden tunnustamista.

– Niin raskaalta kuin se tuntuukin, ainoa tie eteenpäin on käynnistää uusi sote-uudistus. Hyvinvointialueiden rahoitusperiaatteet on uudistettava. Ainakin pääkaupunkiseudun alueet on yhdistettävä. Yksityiset palvelutuottajat, varsinkin työterveyshuolto on saatava tehokkaammin mukaan julkisesti järjestettyihin sote-palveluihin.