B12-vitamiini voi vaikuttaa elimistön energiantuotantoon ja lihasten toimintaan aiemmin arvioitua laajemmin, kertoo Cornellin yliopiston uusi tutkimus.
The Journal of Nutrition -tiedelehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan B12-vitamiinin puute heikensi hiirillä luustolihasten mitokondrioiden toimintaa. Mitokondriot vastaavat solujen energiantuotannosta, ja lihaksilla on siihen suuri tarve.
Tutkimuksen mukaan B12-vitamiini ei siis liity ainoastaan punasolujen muodostumiseen ja hermoston toimintaan, kuten usein ajatellaan. Tulokset viittaavat siihen, että vitamiinilla voi olla merkitystä myös aineenvaihdunnan, lihasmassan ylläpidon ja ikääntymiseen liittyvien muutosten kannalta.
– Tämä on ensimmäinen tutkimus, joka osoittaa, että B12-vitamiinin puute vaikuttaa luustolihasten mitokondrioiden energiantuotantoon, Cornellin yliopiston ravitsemustieteen apulaisprofessori Martha Field sanoo.
Fieldin mukaan tutkimuksessa havaittiin myös, että B12-vitamiinin puute näytti hiirillä estävän lihasmassan kasvua tai ylläpitoa. Hänen mukaansa matala B12-taso voi olla yhteydessä pienempään lihasmassaan ja mahdollisesti myös heikompaan lihasvoimaan.
Tutkimuksessa tarkasteltiin B12-vitamiinin vaikutusta muun muassa rasva-aineenvaihduntaan, solujen stressireitteihin ja geenien säätelyyn. Tutkijoiden mukaan tulokset viittaavat siihen, että myös lievempi B12-vitamiinin vajaus voi vaikuttaa elimistön kykyyn selviytyä aineenvaihdunnan kuormituksesta.
B12-vitamiinin saanti on erityinen kysymys iäkkäillä ihmisillä, vegaaneilla, kasvissyöjillä sekä henkilöillä, joilla vitamiinin imeytyminen on heikentynyt. Vitamiinia saadaan pääasiassa eläinperäisistä tuotteista.
Tutkijat korostavat, että tulokset perustuvat solu- ja eläinmalleihin. Niiden merkitys ihmisille on vielä varmistettava kontrolloiduissa ihmistutkimuksissa.
– Haluamme ymmärtää koko syy-seurausketjun, molekyylit ja mekanismit, Field sanoo.
Tutkimus voi tutkijoiden mukaan auttaa kehittämään aiempaa yksilöllisempiä ravitsemussuosituksia. Tulevaisuudessa B12-vitamiinin tilaa voitaisiin arvioida nykyistä tarkemmin merkkiaineilla, jotka paljastavat ravitsemuksellisen kuormituksen ennen selviä puutosoireita.