Naisen perässä Yhdysvalloista Ruotsiin lähtenyt amerikkalaistoimittaja Michael Moynihan arvioi Wall Street Journalissa amerikkalaismiehen kanssa New Yorkiin muuttaneen suomalaistoimittaja Anu Partasen kirjaa The Nordic Theory of Everything: In Search of a Better Life (Pohjoismainen kaiken teoria: Parempaa elämää etsimässä).
Moynihan sai itse tarpeekseen ruotsalaisesta yhteiskunnasta ja palasi vaimoineen takaisin Yhdysvaltoihin. Verkkouutiset kertoo Moynihanin Ruotsin kokemuksista tässä.
”Partanen tarjoaa 300 sivussa laajennetun version siitä, mitä ruotsalaiset vastustajani kykenivät tiivistämään ennen kuin silli ja snapsit tuotiin pöytään: Yhdysvallat on aika karmea paikka ja se olisi vähemmän karmea, jos se olisi enemmän Suomen, Ruotsin tai Norjan kaltainen”, Michael Moynihan toteaa.
Hän syyttää Partasta valikoidun todistusaineiston ja anekdoottien käyttämisestä väitteidensä tukena.
”Partanen väittää, että pieni homogeeninen Suomi peittoaa Yhdysvallat – suuren, sotkuisen kokoelman uskontoja, etnisyyksiä ja alueellisia kulttuureita – käytännössä kaikilla mittareilla.”
”Toisin kuin hänen Yhdysvalloista löytämänsä korvikevapaus, on hänen synnyinmaansa saavuttanut ’oikean vapauden, oikean itsenäisyyden ja oikeat mahdollisuudet.’”
Moynihan myöntää, että kirjan väitteissä Pohjoismaiden hyvistä puolista on perää. Niiden syynä on kuitenkin hänen mukaansa ollut erityisesti se, että maista on tullut aiempaa vähemmän pohjoismaalaisia – sääntelyä on vähennetty ja veroja alennettu.
”Ruotsi on ohittanut Yhdysvallat monilla taloudellisen vapauden mittareilla kuten yrittämisen vapauden ja omaisuuden suojan osalta. Partanen jättää nämä muutokset kuitenkin huomiotta”, hän kirjoittaa.
Michael Moynihanin mukaan suomalaisen julkisen terveydenhuoltojärjestelmän tehokkuutta perustellaan kirjassa “liki koomisella liioittelulla”. Amerikkalaistoimittaja ihmettelee myös, miksi sairasvakuutusten kanssa kamppaileva pariskunta on päättänyt jäädä asumaan Brooklyniin vaikka niin moni asia paikassa tuntuu kirjan perusteella aiheuttavan heille ahdistusta.
“Partasen mukaan tämä psykologinen draama helpottuisi, jos Yhdysvalloista tulisi enemmän korkeiden verojen ja ahdistuksesta vapaan Suomen kaltainen. Jos sinusta tuntuu siltä, että pohjoismainen verotaakka on yletön, vakuutta hän sinut siitä, ettei asia ole niin”, Moynihan toteaa.
Amerikkalaistoimittaja muistuttaa, että Suomessa kerätään kuudenneksi eniten veroja maailmassa bruttokansantuotteeseen verrattuna. Viidennellä sijalla on Kuuba. Lisäksi Moynihan pohtii, mitä keskiluokkainen amerikkalainen ajattelisi 25 prosentin arvonlisäverosta. Tällaisen yksityiskohdat sivuutetaan hänen mukaansa kirjassa, ja kuitataan vain toteamalla, että ”keskimääräinen ruotsalainen maksaa vähemmän tuloveroja kuin keskimääräinen amerikkalainen”.
Michael Moynihan kutsuu Partasen teosta ”allergiseksi yksityiskohdille”. Hänen mukaansa siinä ei esimerkiksi käsitellä Suomen talouden nykyistä alennustilaa ”Euroopan sairaana miehenä”.
Esimerkkeinä dynaamisista ruotsalaisyhtiöistä käytetään matalan verotuksen Virossa syntynyttä ja Luxemburgissa päämajaansa pitkään pitänyttä Skypeä, Ruotsin korkeaa verotusta monimutkaisilla omistusjärjestelyillä välttelevää Ikeaa ja musiikkipalvelu Spotifytä, joka juuri uhkasi lähteä Ruotsista, jos maan hallitus ei puutu liialliseen sääntelyyn ja korkeisiin veroihin.
Amerikkalaistoimittajan mukaan kirjassa sivuutetaan myös ”amerikkalaisten jo pitkään tuntema sosiaalinen ilmiö eli maahanmuutto”. Hänen mukaansa se on yksi tärkeimmistä Pohjoismaihin vaikuttavista ilmiöistä. Moynihan toteaa aiempaa heterogeenisemmän väestön haastavan pohjoismaista sosiaalidemokratiaa.
”Partanen ei mene lähellekään aihetta. Sen sijaan hän toteaa, että ’monet Pohjoismaihin tulevat maahanmuuttajat pitävät asukkaita kylminä ja viha- ja ahdasmielisinä. Joskus kyse on väärinymmärryksistä.’”
Michael Moynihanin mukaan Partanen ei suostu kuulemaankaan väitteitä siitä, etteivät ratkaisut, jotka toimivat Suomessa toimisi myös Yhdysvalloissa.
