Venäjän hyökkäyssota Ukrainaa vastaan on Euroopan suurin sotilaallinen konflikti sitten toisen maailmansodan, ja Vladimir Putin perustelee sitä Ukrainan pyrkimyksellä liittyä Natoon. Samaan aikaan Suomen hakeutuminen läntisen puolustusliiton jäseneksi on kirvoittanut varsin laimeita reaktioita Kremlistä, Atlantic Council -ajatushautomon Ukraine Alert -palvelua johtava Peter Dickinson toteaa artikkelissaan.
– Jos Putin aidosti kokisi Naton turvallisuusuhaksi Venäjälle, hän olisi voinut yrittää suistaa Suomen jäsenyyshakemuksen diplomaattisen ja sotilaallisen painostuksen yhdistelmällä. Hän olisi vähintäänkin voinut lisätä dramaattisesti Venäjän asevoimien läsnäoloa alueella. Hän ei kuitenkaan tehnyt juuri mitään, Dickinson sanoo.
Kreml on hänen mukaansa reagoinut Suomen Nato-jäsenyyteen lähinnä retorisella uholla, mikä on räikeässä ristiriidassa sen kanssa, kuinka tuhoisaa voimankäyttöä Venäjän asevoimat kohdistavat Ukrainaa vastaan.
– Tällä epäjohdonmukaisuudella ei ole juuri lainkaan tekemistä oikeutettujen turvallisuushuolien kanssa. Se heijastelee anteeksipyytelemätöntä imperialismia, joka vaikuttaa Putinin omaan maailmankuvaan ja määrittelee nyky-Venäjän kansallisen identiteetin, hän toteaa.
Putin haluaa Dickinsonin mukaan esittää Ukrainaa vastaan kohdistetun ”sotilaallisen erikoisoperaation” nimenomaan Venäjän oikeutettuna puolustustoimena lännen muodostamaa uhkaa ja Naton laajentumista vastaan. Syytöksiä Naton tosiasiallisesta syyllisyydestä sotaan on kaiuttanut monin Kiinan presidentistä Xi Jinpingistä paavi Franciscukseen.
– Todellisuudessa Venäjän syytökset Naton sekaantumisesta Ukrainan asioihin eivät ole koskaan kestäneet vakavaa tarkastelua, hän sanoo.
Bukarestin huippukokouksessa vuonna 2008 Nato-päämiehet toivottivat Ukrainan ja Georgian tervetulleiksi, mutta eivät tarjonneet konkreettista suunnitelmaa maiden jäsenyyden toteutumiseksi. Vielä Venäjän helmikuussa 2022 aloittaman hyökkäyssodan alla Ukrainan katsottiin Dickinsonin mukaan olevan vuosikymmenien päässä Nato-jäsenyydestä.
– Kremlin passiivinen hyväksyntä Suomen liittymiselle on entisestään horjuttanut Venäjän pyrkimystä esiintyä Naton aggression uhrina. Väitettyään vuosikausia, että Naton pitkälti kuvitteellinen läsnäolo Ukrainassa on eksistentiaalinen uhka Venäjälle, Moskovan on selitettävä, miksi liittouman viimeaikainen eteneminen Venäjän ja Suomen väliselle 1340 kilometrin pituiselle rajalle onkin melko lailla merkityksetön asia, hän toteaa.
Naton jäsenilleen tarjoamat turvatakuut saattavat Dickinsonin mukaan olla ainoa tekijä, joka estää sodan eskaloitumisen ja Venäjän uudet hyökkäykset. Ellei myös Ukraina saa vastaavia turvatakuita, kestävä rauha itäisessä Euroopassa jää hänen mielestään todennäköisesti saavuttamatta.