Eesti Päevalehden haastattelussa Viron puolustusvoimien eli Kaitseväen komentaja, kenraaliluutnantti Martin Herem vastaa seuraavasti kysymykseen, onko Baltia toistaiseksi turvassa Venäjältä.
– Paras olisi sanoa, että Venäjä on kiireinen. Venäjän aggressiivisuus on lisääntynyt koko ajan. Viimeisimmät puheet siitä, että Narva on muinainen venäläinen kaupunki… Mielestäni varoitus ei ole joukkojen keskittämiset ja rajantakaiset harjoitukset. Varoittavaa on jo valtion käyttäytyminen, valtiojohdon puheet.
– Tällä hetkellä Putin ei ole esittänyt meille sellaisia syytöksiä kuin esitti länsivalloille marraskuun lopussa, ja Ukrainalle erittäin vakavia tammi-helmikuussa huipentuen 22. helmikuuta pitämäänsä puheeseen. Se oli jo itsestään sodanjulistus.
Herem on aiemmin ilmaissut Viron johdon jakaman näkemyksen siitä, että pelote ei enää riitä, vaan tulee valmistautua heti sotaa varten, mistä Verkkouutiset on kertonut tässä. Toisaalta Ukrainaa ei sovi käyttää esimerkkinä pelotteen toimimattomuudesta, koska Ukrainan osalta ei edes ollut pelotetta.
– Ukraina ei ole tässä mielessä hyvä näyte. Kukaan ei sanonut Venäjälle, että jos jatkat Ukrainassa sotaa, vastaamme heti sotilaallisesti. Oli ainoastaan taloudellis-poliittinen pelote, luvattiin heittää Venäjä jostakin ulos ja asettaa pakotteet. Se nyt ei napannut Putinia lainkaan. Oli sotilaallisesti selvää, että jos yritetään Kiovaan asti, ovat tappiot suuret. Jotkut olettavat, että Putin ei täysin ymmärtänyt sitä. Mielestäni ymmärsi kyllä. Hän ei vain välitä sellaisesta.
Herem huomauttaa, että venäläinen ajattelu eroaa länsimaisesta. Sotiessa ruumiita tulee eikä niiden välttäminen kiinnosta. Sankarikuoleman kultti on vahva.
– Se ei ole hulluutta, kyse on erilaisista standardeista. Kun me lännessä olemme jo vuosikymmeniä eläneet postheroistisessa [jälkisankarillisessa] sodankäynnin aikakaudessa – sankarit eivät ole tärkeitä, vaan tärkeitä ovat elossa olevat ja terveet ihmiset – on Venäjä edelleen sankarillisen sodankäynnin aikakaudessa, jossa kaatuminen on peräti itse tarkoitus.
Tavallaan Venäjän yhteiskunta käy edelleen henkisesti ”Stalingradin sankaritaistelua”.
– Arvelin kuitenkin, että Venäjä yhteiskuntana olisi muuttunut niin paljon, etteivät he enää olisi valmiita kuolemaan sellaisten asioiden puolesta. Mutta näköjään ei ole. Jossakin Kauko-Siperiassa sanotaan, että poikamme ovat sankareita. Ja sotivat terrorismia ja fasismia vastaan ja peräti vielä maansa puolesta.
Naapurimaiden tulee myös ottaa huomioon maanpuolustuksessaan Venäjän piittaamattomuus kaatuneiden määrästä.
– Se, että Venäjä on esimerkiksi menettänyt 40 000 sotilastaan – mitä se tarkoittaa? Venäjä sijoitti Ukrainan rajalle 200 000 miestä, olisiko 100 000 miestä Baltiaa tai ainoastaan Viroa vastaan vähän? Se olisi tuhottomasti!
– Jos Venäjä julistaisi tänään liikekannallepanon, voisivat he aseistaa miljoona miestä. Sanomme, että ne olisivat heikosti koulutettuja – kyllä, se todellakin ottaa aikansa. Venäjä on menettänyt paljon kalustoaan? No mitä sitten!? Meillä on erilaiset standardit.
Herem sanoo, että virolaiset ja muut Nato-armeijat ajattelevat eri tavalla. Viro ajattelee pidemmällä perspektiivillä yhteiskunnan rakentamista, kun taas Venäjä vain tavoitteiden saavuttamista keinolla millä hyvänsä ja näkee moisen ”kimalluksen ja luksuksen” heikkoutena.
– Ajattelemme, että kaiken tulee olla hirveän fiksua ja hienoa, kaiken aivan superluksusta. Kun lähetämme sotilaitamme Afrikkaan, huolehdimme heidän majoitusolosuhteistaan mitä korkeimmalla tasolla. Mielestämme tulee varmistaa erittäin hyvä sairaanhoito ja muonitus. Venäjälle tämä kaikki on yhdentekevää.
Venäjä voi hyökätä Naton alueelle
Herem arvelee, että jos Venäjälle aukeaa mahdollisuus hyökätä Nato-maahan, se kyllä sen tekee.
– Tähän mennessä Venäjän hyökkäystä Nato-maahan pidettiin ei erityisen todennäköisenä. Nyt, jos mahdollisuuksien ikkuna aukeaa, käyttää Venäjä sen todennäköisesti hyödykseen.
Tällainen ”mahdollisuuksien ikkuna” voisi olla esimerkiksi koronapandemiaa pahempi pandemia, jolloin valtiot ovat keskittyneet terveydenhuoltoonsa.
– Talous sukeltaa. Osittain Venäjä olisi voinut tämän ikkunan luoda Ukrainan sodalla. Eräät sanovat, että Saksa auttaa liian vähän, on liian hidas. Valtiot sanovat toisilleen pahasti. Vaadimme, että kaasuhana kiinni, kaasuhana auki.
Kaasun yhteydessä Herem varoittaakin, että Saksaa arvostellessa tulisikin säilyttää maltti ja muistaa myös arvostelun vaikutukset.
– Toisaalta olemme kaikki valmiit käyttämään shampoota, jota Saksassa valmistetaan venäläiskaasun avulla. Olemme kaikki valmiita käyttämään Euroopan Unionin varoja, jotka on tuotettu Saksassa venäläisellä kaasulla. Meille kaikille kelpaa sen rahan investoiminen teihimme, eikö? Ja saksalaiset tietävät tämän joka kerta, kun heitä syytämme. Jos tämä kehittyisi pidemmälle, riitautuisivat valtiot keskenään.
