Yksi presidentinvaalikamppailun monista hyvistä puolista on ollut positiivinen henki, jolla ehdokkaat ovat suhtautuneet toisiinsa. Politiikan polarisoituminen ei ole luonnonlaki ja hyvä niin.
Euroopan tasolla näyttää huonommalta. Vaikka kamppailu käydään jäsenmaissa puolueiden välillä ja EU-tasolla eurooppapuolueiden välillä, käy jäsenmaista yksi omaa jatkuvaa vaalikampanjaansa muita vastaan.
Unkaria yksinvaltaisesti hallitseva Fidesz levitti jo syksyllä EU-vastaiset katumainoksensa. Suuressa kuvassa ovat Euroopan komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen ja sijoittaja George Sorosin poika Alex Soros sekä teksti: ”Ei tanssita heidän sävelmänsä mukana”.
Ilmeisesti Viktor Orbanin harhaisissa salaliittoteorioissaan arkkivihollisekseen nostama George Soros on käynyt jo liian vanhaksi ollakseen uskottava, niin esiin on kaivettu nuorempi Soros, josta monikaan ei tätä ennen ollut kuullut.
Brysselin sijaan Orban kuuntelee mieluummin Moskovasta kantautuvia tanssisävelmiä, mutta niiden todellista tahtia ei Fideszin hallitsema Unkarin media tietenkään kansalaisilleen kerro. Höyrypäisempää on se, että vapaan median maissakin on joukkoa, jotka pitävät Orbania jonkinlaisena sankarina ja kansallisen päätösvallan puolustajana.
Orbanin saavutukset tähän mennessä eivät vain puhu sen puolesta. Tällä hetkellä mies on onnistunut saamaan 20 miljardia euroa EU:n Unkarille osoittamia varoja jäädytetyksi. Syynä ovat olleet puutteet julkisissa hankinnoissa, oikeus- ja syyttäjälaitoksen organisoinnissa ja muun muassa muutoinkin laajalti maan hallinnossa. Nämä kaikki ovat mahdollistaneet laajamittaisen korruption ja varojen väärinkäytön, jota kuitenkaan ei maan syyttäjälaitoksen politisoitumisen vuoksi ole voitu asianmukaisesti tutkia.
EU:n rahoituksen ehdollisuus oikeusvaltioperiaatteen suhteen, jota kokoomus oli vahvasti ajamassa EU:n lainsäädäntöön, toimii kuten sen pitää ja suojaa eurooppalaisten veronmaksajien rahoja sekä patistaa Unkaria toimimaan omien kansalaistensa hyväksi reilulla ja oikeudenmukaisella tavalla. Tosin näyttää, että sekään ei riitä.
Orban on onnistunut toiminnallaan ajamaan Unkarin päätöksenteon sivuraiteelle niin, että nyt keskustellaan jo siitä pitäisikö maalta ottaa äänivalta EU:n neuvostoissa – asia, jonka puolesta muun muassa Petri Sarvamaa (kok.) kerää allekirjoituksia paraikaa parlamentissa. Perussopimuksen artikla 7 toimeenpano on kuitenkin hidas tie, jolle saattaa vielä jokin jäsenmaakin asettua poikkiteloin. Sitä odotellessa Unkari saatetaan lähettää ulos yhteisestä kokoussalista kerran jos toisenkin.
Mikäli Orban vielä helmikuun huippukokouksessa vastustaa EU:n Ukrainalle kaavailemaa 50 miljardin euron tukipakettia, on mahdollisuutena, että asiasta päätetään 26:n jäsenmaan kesken ilman Unkaria. Päätöksenteon ulkokehälle maansa ajanutta johtajaa ei voi pitää minkään sarjan sankarina.
Huolta herättää vain se, mitä Orban keksii, kun Unkari aloittaa heinäkuussa oman vuoronsa EU:n puheenjohtajamaana. Huolta hieman hälventää, että lainsäädäntöä on vaalien jälkeen tulossa kovin vähän ja että hyvinhän Belgiakin aikanaan selvisi puheenjohtajuudestaan, vaikkei maassa ollut hallitusta ensinkään.
