Unkarin pääministerillä on edessään tiukin vaalikamppailu vuosikausiin.
Sunnuntaina Eurooppa jännittää Unkarin vaaleja ja sitä, jatkaako Kremliä mielistelevä Viktor Orban Unkarin johdossa. Vähemmälle huomiolle on jäänyt se, miten vaikeaa Orbanin olisi hävitä vaalit. Unkarin pääministeri rakentanut Unkariin vaalijärjestelmän, joka on käytännössä suunniteltu turvaamaan vaalivoitto hänen Fidesz-puolueelleen.
Vastassaan Orbanilla on Fideszistä eronnut Peter Magyar ja hänen perustamansa keskustaoikeistolainen Tisza-puolue. Vaalijärjestelmä tosin tekee Magyarin kamppailusta kaksin verroin vaikeampaa.
Miten Unkarin järjestelmä sitten käytännössä toimii?
Fidesz voitti parlamenttiin kahden kolmasosan enemmistön vuoden 2010 vaaleissa. Sen turvin Orban ryhtyi heti mylläämään vaalilakia mieleisekseen.
Maassa on tätä nykyä käytössä rinnakkaisvaalitapa. Äänestäjillä on käytössään kaksi ääntä: Toisella äänestetään ehdokasta yhden hengen vaalipiirissä, toisella taas pelkkää puoluetta, joiden edustajat valitaan yhdestä valtakunnallisesta vaalipiiristä.
Pintapuolisesti järjestelmä vaikuttaa yksinkertaiselta. Konepellin alle on kuitenkin piilotettu ominaisuuksia, jotka ovat oppositiolle melkoisia kompastuskiviä.
Ensinnäkin, Orbanin vaalilaki heitti tasauspaikat roskakoriin. Aiempaan järjestelmään sisältyi joukko lisäpaikkoja, joiden tarkoitus oli vahvistaa suhteellisuutta. Jos puolue voitti enemmän paikkoja yhden hengen vaalipiireissä kuin sen ääniosuus oikeutti, jaettiin hävinneille puolueille tasauspaikkoja edustavuuden varmistamiseksi. Enää näitä ei ole.
Samassa yhteydessä silppuriin päätyi vaalien toinen kierros. Vanhan lain mukaan ehdokkaan piti saada yhden hengen vaalipiireissä yli puolet äänistä, vähän kuten Suomen presidentinvaaleissa. Jos äänisaalis jäi tämän alle, edessä oli toinen kierros. Nyt vaalivoittoon riittää, että ääniä saa enemmän kuin muut ehdokkaat.
Näistä kahdesta ominaisuudesta luopuminen kuitenkin johti käytännössä siihen, että Fideszin on ollut helpompaa saada enemmistö parlamenttiin ilman absoluuttista äänienemmistöä.
Vaalien rehellisyyttä heikentää myös gerrymanderointi, eli vaalipiirien rajojen piirtäminen valtapuolueen eduksi. Tämä näkyy siinä, että useimmat Unkarin suuret kaupungit on pilkottu kahteen eri vaalipiiriin. Oppositiota äänestävät keskusta-alueet on jaettu kahtia ja yhdistetty ympäröivään maaseutuun, jossa Fideszin kannatus on vahvaa.
Epäreilu vaalijärjestelmä on vain yksi monista esteistä. Päälle tulevat äänestäjien lahjonta, hallitusta avoimesti tukeva media ja ulkomainen vaalivaikuttaminen. Televisio- ja ulkoilmamainokset varoittavat, että Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyin ei saa antaa nauraa viimeiseksi ja että vain Orban voi taata rauhan ja turvallisuuden.
Oikeusvaltion murentumisesta huolimatta Unkari on kuitenkin vielä demokratia.
Magyar on vaalikampanjassaan keskittynyt ihmisten arkisiin huoliin kuten hintojen nousuun sekä koulujen ja sairaaloiden huonoon kuntoon. Hän on myös jalkautunut ahkerasti maaseudulle tapaamaan tavallisia äänestäjiä. Nämä henkilökohtaiset kohtaamiset voivat tavoittaa äänestäjiä, jotka ovat muuten Orban-mielisen median varassa.
Magyaria auttaa myös se, että suuri osa vanhoista oppositiopuolueista on ilmoittanut jättävänsä vaalit väliin. Orbanin järjestelmä toimii, kunhan oppositio on hajanainen. Nyt äänet yritetään keskittää Magyarille.
Nähtäväksi jää, riittävätkö ponnistelut vaalivoittoon. Selvää on kuitenkin se, että vaalien lopputulosta ei päätetä Budapestin trendikkäillä bulevardeilla. Vaalitulos ratkeaa Unkarin pustalla, jonka epäileväiset asukkaat Magyarin olisi pystyttävä vakuuttamaan.