Kaksi viikkoa sen jälkeen, kun Balticconnector-kaasuputkea ja tietoliikennekaapeleita oli vaurioitettu Itämerellä, Naton sotilaskomiteaa johtava amiraali Rob Bauer antoi saksalaisprofessori Kristina Spohrin merkittäväksi luonnehtiman lausunnon.
– Meidän on valmistauduttava siihen, että konflikti voi puhjeta milloin tahansa ja missä tahansa, myös arktisella alueella, Bauer totesi.
Suomen tultua Naton jäseneksi liittokunta ulottuu Venäjän rajoille lännessä, pohjoisessa ja idässä.
– Venäjällä on silti edelleen geostrateginen etulyöntiasema arktisella alueella, ja sen valtava sotilaallinen voima yhdistyy sen toteuttamaan kasvavan kaupallisen toimeliaisuuden valvontaan Koillisväylän varrella – arktisilla vesillä, joita kohtaan Moskova on esittänyt laajoja oikeudellisia vaatimuksia, arvostetun London School of Economics -korkeakoulun kansainvälisen historian professorina toimiva Spohr sanoo brittilehti Financial Timesissa.
Myös Kiinasta on tullut tällä näyttämöllä yhä vahvempi toimija. Maa on pumpannut viimeisen vuosikymmenen aikana noin 90 miljardia dollaria Venäjän fossiilisiin polttoaineisiin ja mineraaleihin liittyviin hankkeisiin arktisella vyöhykkeellä.
Maaliskuussa Venäjä ja Kiina ilmoittivat perustavansa yhteisen katto-organisaation Koillisväylän liikennettä varten. Huhtikuussa turvallisuuspalvelu FSB:n alainen rajavartiolaitos ja Kiinan rannikkovartiosto allekirjoittivat kahdenvälisen arktista merenkulkua koskevan sopimuksen.
– Tämä toi Kiinan, joka on itse julistautunut ”lähellä arktista aluetta sijaitsevaksi valtioksi”, virallisesti mukaan alueen turvallisuusjärjestelyihin, Spohr toteaa.
Spohrin mukaan Venäjä pitää maantieteellisesti ohjaksia käsissään, mutta Kiina hallitsee kukkaronnyörejä.
– On vielä epäselvää, miten tämä kiinalais-venäläinen arktinen lähentyminen olisi ymmärrettävä, missä määrin Kiinan valtio on suoraan osallisena tässä kahdenvälisessä kaupallisten ja sotilaallisten siteiden verkostossa ja mitkä ovat Xi Jinpingin arktiset aikeet, Spohr sanoo.
Kysymys kiinalais-venäläisen yhteistyön mahdollisesta vihamielisestä ulottuvuudesta nousi hänen mukaansa yhtäkkiä esiin Suomenlahden lokakuisten infrastruktuurivaurioiden myötä.
– Kiina on noudattanut toistaiseksi malttia Euroopan pohjoisosissa, mutta Venäjällä on sekä motiivi että historia pelotella naapureitaan, hän toteaa.
– Olipa totuus mikä tahansa, Kiinan ja Venäjän kaksinkertainen läsnäolo Itämeren tapausten läheisyydessä on varmasti saanut Naton liittolaiset hermostumaan. Pohjoiset vesialueet näyttävät olevan kiisteltyä meriympäristöä – kaupallisesti, poliittisesti ja yhä selvemmin myös sotilaallisesti.