Toisin kuin yleisesti puhutaan, meidän ei pitäisi nyt huolia vain niin kutsutuista hybridiuhista ja joskus vuosien päästä ehkä tulevasta Ukrainan jäljiltä jälleenrakennetun Venäjän armeijan invaasiosta. Todellinen uhka on nimittäin juuri nyt tapahtuva ”ennalta ehkäisevä” Venäjän hyökkäys. Sen laukaisijana olisi venäläisten erikoinen uhkakäsitys, jota länsimaissa ei ymmärretä eikä uskota todeksi. Tähän hyökkäykseen me emme myöskään vielä ole valmiina.
Tällaisen valtavirrasta poikkeavan näkemyksen esittää norjalainen sotatutkija. majuri Amund Osflaten. Ennusteen mukaan uhka-arviomme Venäjästä on pielessä.
Norjan sotakorkeakoulun opettaja on väitellyt tohtoriksi Venäjän maasodankäynnistä arvostetussa Lontoon King’s Collegessa. Asiantuntija käy tästä löytyvässä Stratagem-sivustolla julkaistussa kirjoituksessaan läpi vaarallisia väärinkäsityksiä, joihin länsimaissa on hänen mukaansa ajauduttu.
Mikäli Osflaten on oikeassa, voivat nämä väärinkäsitykset koitua vielä kohtaloksemme.
Julkisuudessa on pyöritelty jo pitkään erilaisia arvioita siitä, kuinka kauan Euroopalla on aikaa varautua mahdolliseen Venäjän hyökkäykseen sen jälkeen, kun ja jos sota Ukrainassa loppuu. Viimeisin ja jyrkin arvio on tullut Saksasta. Siellä lasketaan, että Venäjä voi saada asevoimansa iskukykyisiksi Natoa vastaan jo vuoteen 2029 mennessä.
Keskeistä vaihtelevissa arvioissa on, että Venäjän ei katsota muodostavan juuri tällä hetkellä suoraa suuren mittakaavan sotilaallista uhkaa naapurimaille. Pitkälti tällaista viestiä on tullut Suomenkin puolustusvoimilta. Analyysien tueksi tarjoillaan muun muassa tietoja siitä, miten Venäjän länsirajan varuskunnat on tyhjennetty Ukrainan sotatantereelle. Tämä mainitaan myös usein esimerkkinä sen väitteen tueksi, ettei Natoa koeta Moskovassa oikeana uhkana.
Amund Osflatenin mukaan nämä arviot ovat väärässä.
Asiantuntija listaa kirjoituksessaan esimerkkejä siitä, miten ja mistä ja ennen kaikkea missä järjestyksessä Venäjä ammensi joukkonsa Ukrainaan. Hänen mukaansa länsirajan tyhjentäminen tehtiin lopulta vasta, kun Ukrainan sodan kovat tappiot siihen pakottivat. Osflatenin kokoamien lukujen perusteella Nato-maiden rajoilla pikemminkin pyrittiin säilyttämään joukkoja.
Sotatutkija jatkaa, ettei maavoimien joukoista tyhjiä rajaseutuja tule oikein muutenkaan pitää osoituksena siitä, etteikö Venäjä huolisi Nato-maiden ”uhasta”. Venäjän strateginen kulttuuri ja uhkakäsitykset eivät edellytä maavoimien säilyttämistä rajoilla puolustusta varten.
Erilainen sota
Läntisessä keskustelussa Venäjän suora sotilaallinen uhka nähdään usein Ukrainan sodan linssien läpi rajan yli tulvivina tankkeina ja sotilaina.
Jotkut sotilasasiantuntijat ovat kuitenkin soittaneet hälytyskelloja siitä, miten erilainen Venäjän mahdollinen konflikti Nato-maata vastaan olisi. Pitkän ja maavoimien kykyihin nojaavan kulutussodan sijasta edessä olisikin lyhyt ja intensiivinen taistelu, jossa Eurooppa alistetaan poliittisesti ja yhteiskunnallisesti taipumaan rauhaan kovalla ohjus- ja lennokki-iskujen vyörytyksellä.
Esimerkiksi Oslon yliopiston tutkija Fabian Hoffman on varoittanut Moskovan kuroneen suoranaisen ”ohjuskuilun” Eurooppaan. Venäjän arvioidaan valmistavan jatkuvasti varastoon tällaiseen sotaan sopivia pitkän kantaman aseita kuten ohjuksia ja lennokkeja sen sijaan, että niitä käytettäisiin iskuihin Ukrainassa.
Amund Osflaten huomauttaa kirjoituksessaan, että Moskovan käsitys länsimaiden sille muodostamasta uhasta on niin ikään kaukana tavanomaisesta invaasiosta. Osflatenin mukaan Venäjän asevoimien julkiset kannanotot, strategiset asiakirjat ja kulttuuri osoittavat, että Moskovassa huolitaan epävakautta ja ”värivallankumouksia” ruokkivasta ulkopuolisesta poliittisesta vaikuttamisesta sekä ”Naton yllätyshyökkäyksestä”, jossa käytettäisiin pitkän kantaman täsmäaseita.
Venäjän puolustusta suunnittelevat ajattelevat, että länsimaat saattaisivat pyrkiä ”riisumaan Venäjän aseista” tällaisella iskulla. Niin kaukaa haetulta kuin tämä kuulostaakin, nähdään skenaario Osflatenin mukaan Venäjän asevoimissa eräänä vakavimmista Venäjää kohtaavista uhista.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
– Tästä ensimmäisestä täsmäaseiden aallosta selviäminen ja vastaiskun tekeminen nähdään Naton kanssa käytävän sodan keskeisenä haasteena. Mikään näistä uhista ei pysähtyisi venäläisjoukkoihin rajalla, norjalaistutkija toteaa.
Meidän on vaikea uskoa, että Kreml näkisi eurooppalaiset naapurinsa ja Naton aitona turvallisuusuhkana. Tilannetta mutkistaa entisestään, että väite tästä läntisestä uhasta on erottamaton osa Venäjän propagandaa, jolla on perusteltu muun muassa valloitussotaa Ukrainassa.
Amund Osflaten muistuttaa, että käsitys länsimaiden uhasta on kuitenkin määritelty varsin selvästi virallisissa suunnitelmissa ja sodankäynnin teoriaa käsittelevässä venäläisessä kirjallisuudessa.
Venäjä uskoo ennustavansa sodan
Kaikkein tärkeimmäksi ja myös lännen kannalta vaarallisimmaksi asiaksi sotatutkija nostaa Venäjän käsityksen sen omasta etulyöntiasemasta mahdollisiin länsimaisiin vihollisiin nähden.
Osflatenin mukaan venäläiseen sotilasajatteluun kuuluu ajatus siitä, että Venäjä pystyy ennustamaan uhkia ennen kuin ne muuttuvat todeksi ja hyödyntämään korkeaa valmiutta ja siirtämään oletettua vihollista nopeammin joukkoja ja muita kykyjä sinne, missä ja milloin niitä tarvitaan.
Konfliktin ajoitus nähdään Venäjällä elintärkeänä ja suunnitelmiin kuuluvat myös niin sanotut ennalta ehkäisevät sotatoimet ennen kuin konflikti ehtisi alkaa ennustetulla tavalla. Tämä korostuu Amund Osflatenin mukaan Natoa vastaan, koska Venäjällä tiedostetaan sen olevan alakynnessä liittouman voimaa vastaan, jos sota pitkittyy.
– Jos Nato siis toisin sanoen haluaisi valmistautua yllätyshyökkäykseen kokoamalla maavoimien joukkoja Venäjän rajalle, olisi oletuksena [Venäjällä], että venäläiset ehtisivät paikalle ensin, Osflaten summaa venäläistä ajattelua.
Asiantuntija tyrmää samassa yhteydessä puheet siitä, että Venäjän varuskunnat raja-alueilla olisivat muutenkaan puolustuksellisia.
– Niiden sijainti iskuetäisyydellä rajasta osoittaa, että kyse on pikemminkin kokoontumispaikoista hyökkäysoperaatioita varten kuin puolustusasemista vihollisen yllätyshyökkäysten varalle, Osflaten sanoo.
Venäjä on kehittänyt viime aikoina muun muassa Suomen rajojen tukikohtiensa infrastruktuuria. Moskova on viestinyt vahvistavansa Suomen lähelle sijoitettavia joukkoja vastatoimena Suomen ja myös Ruotsin Nato-jäsenyyksiin. Osflatenin arvion mukaan kyseessä on siis kuitenkin lähinnä Venäjän oman hyökkäyskyvyn rakentaminen.
Suurin vaara on juuri nyt
Moskovassa katsotaan asiantuntijan mukaan, että paras puolustus on koota huomattavat strategiset reservit, joilla se voi tarvittaessa yllättää vihollisensa.
Tähän varautumiseen Amund Osflaten lukee kirjoituksessaan esimerkiksi Venäjän varastoihin jatkuvasti kokoamat pitkän kantaman aseet.
– Toisin sanoen se, miten paljon Venäjä on jättänyt varastoon sellaisia taistelukykyjä, joita olisi voitu käyttää sodan lopettamiseen Ukrainassa, on vahva osoitus siitä, miten paljon he pelkäävät Natoa.
Sotatutkija sanoo suoraan, että mikäli tämä ajatus Venäjän uhkakäsityksestä pitää paikkansa, on kaikkein suurin vaara Naton ja Venäjän väliselle konfliktille juuri nyt eikä joskus vuosien päästä.
Ennuste on pysäyttävä, mutta järkeenkäypä.
– Venäjän [Natoa] heikompi sotilaallinen kyvykkyys pitkittyvässä konfliktissa ja sen strateginen haavoittuvaisuus etenkin Baltiassa yhdistettynä Venäjän strategiseen kulttuuriin voi laukaista ennalta ehkäisevän liikkeen, jos Venäjällä tullaan siihen tulokseen, että sota Naton kanssa on hyvin todennäköinen tai väistämätön, asiantuntija lataa.
Osflaten huomauttaa, että Yhdysvaltain puolustusministeriötä ja asevoimia lähellä oleva RAND Corporation ajatushautomo arvioi heti Venäjän vuoden 2022 suurhyökkäyksen alettua Ukrainassa, että Venäjä tulisi todennäköisesti reagoimaan ennalta ehkäisevästi ja voimalla, jos Moskovassa alettaisiin uskoa, että länsimaat suunnittelevat esimerkiksi Libyan tapahtumien kaltaista väliintuloa.
Keskeistä ei siis ole se, miten todellinen uhka on vaan mikä Moskovan käsitys uhasta on. Huolestuttavaa tukea teorialla antavat tiedot, joiden mukaan Venäjä on varastoinut ohjusten ja lennokkien lisäksi myös edistyneimpiä panssarivaunujaan ja jopa säästänyt venäläisvalmisteisia tykistönammuksia ja lähettänyt rintamalle niitä heikkolaatuisempia pohjoiskorealaisia ampumatarvikkeita.
Puolustuslinja Suomen alueelle
Amund Osflaten jatkaa poikkeuksellista arviotaan toteamalla, että julkisuudessa usein pyöritellyt skenaariot Venäjän hyökkäyksen uhasta ovat pielessä.
Hän ei usko esimerkiksi niin kutsuttuun Narva-tilanteeseen. Virolaiskaupungin mukaan nimetyssä arviossa Moskova valtaisi pienen osan Nato-maan aluetta ja pakottaisi liittouman riitelemään siitä, kannattaako tällaisen takia lähteä sotimaan Venäjää vastaan. Artikla 5. natisisi liitoksissaan ja liittouma pirstoutuisi.
Osflaten sanoo, että tällainen isku olisi todellisuudessa valtavan riskialtis eikä kovinkaan hyödyllinen Venäjälle. Rajallinen venäläishyökkäys johtaisi hänen mukaansa Nato-maiden mobilisoitumiseen. Asiantuntija laskee, että jo pelkästään Puola ja Baltian maat ovat yhdessä riittävän vahvoja haastaakseen voimakkaasti Venäjän yrityksiä projisoida voimaa Baltiassa.
Ainakin osa Nato-maista ehtisi tässä skenaariossa reagoida riittävän nopeasti sotilaallisesti ja poliittisesti ja latoa Venäjälle omat ”punaiset viivansa”. Lopputuloksena olisi Osflatenin mukaan hyvinkin todennäköisesti Venäjälle hankala tilanne, jossa Naton joukkoja virtaisi Itämeren alueelle, Kaliningradia saarrettaisiin ja Pietaria uhattaisiin kahdelta puolelta lähietäisyydeltä. Samalla Baltian maista alkaisi rakentua kokoontumispaikka Venäjän sydänmaille kohdistuville hyökkäyksille.
Naton ylivoima tavanomaisissa aseissa takaisi, että Venäjä alkaisi melko nopeasti jäädä alakynteen Baltian alueella. Tässä vaiheessa pöydälle pitäisi ottaa ydinaseet.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Amund Osflaten arvioi, että oikea aika ennalta ehkäisevälle sodalle olisi Moskovan näkökulmasta ennen kuin Nato ehtii saada joukkoja alueelle.
– Jos Kreml siis näkee sodan Naton kanssa erittäin todennäköisenä tai väistämättömänä, saattavat he yrittää estää [täysimittaisen] sodan syttymisen saavuttamalla nopeasti strategisesti puolustettavissa olevat asemat. Eli toisin sanoen tilanteen, josta käsin he voivat neuvotella heille edullisen tulitaukosopimuksen tai eskaloida ydinaseiden käyttöön.
Osflatenin maalaamassa skenaariossa Venäjä käyttäisi joukkojensa korkeaa valmiutta, saavuttaisi strategisen yllätyksen ja pyrkisi rajattuihin tavoitteisiin, kuten niin kutsutun Suwalkin käytävän sulkemisen ja maayhteyden valtaamisen Kaliningradiin. Baltian maiden miehitys ja puolustuslinjan ulottaminen Puolaan ja mahdollisesti rajaseuduille Norjassa ja Suomessa olisi hänen mukaansa niin ikään mahdollista.
Osflaten jatkaa, että Venäjä saattaisi myös esimerkiksi yrittää valloittaa Huippuvuorten kaltaisia strategisesti tärkeitä alueita, tuhota Nato-maiden pitkän kantaman kykyjä ja iskeä kriittiseen infrastruktuuriin Euroopassa.
Sotatutkijalla on myös viesti epäilijöille.
– Vaikka näin äärimmäinen eskalaatio näyttääkin meidän näkökulmastamme aivan holtittomalta, on se täysin uskottava seuraus venäläisestä uhkakäsityksestä ja strategisesta kulttuurista.
Osflaten jatkaa, että tällaisen ennusteen jättäminen huomiotta, olisi sama kuin Venäjän Ukraina-suunnitelmien kiistäminen tammikuussa 2022 sillä perusteella, että ”venäläiset eivät ole niin hulluja tai typeriä”.
Joukot ovat jo koossa
Amund Osflaten tyrmää kirjoituksessaan myös väitteet siitä, että Venäjä tarvitsisi runsaasti aikaa asevoimiensa jälleenrakentamiseen Ukrainan jälkeen.
Tutkija muistuttaa julkisuudessa usein unohtuvasta venäläisarmeijasta. Ukrainan rintamalla on Ukrainan tiedustelun mukaan noin 700 000 venäläistä sotilasta. Mikäli sota päättyy jonkinlaiseen rauhansopimukseen tai tulitaukoon, olisi valtaosa näistä joukoista käytettävissä johonkin muuhun. Lisäksi Venäjällä väitetään olevan arviolta 120 000 sotilaan strateginen reservi pelkästään Ukraina-operaatioita varten.
Osflatenin mukaan noin 200 000 sotilasta riittäisi puolustamaan Venäjän nykyisiä asemia sotatantereella. Nato-rajoille voitaisiin siis suunnata nopeasti noin puoli miljoonaa taistelukokemusta saanutta sotilasta. Tämä siirto voitaisiin myös tehdä tutkijan mukaan paljon nopeammin kuin Nato-maat saisivat vastaavia määriä joukkoja samaan paikkaan.
– Vaikka Naton sotilaalliset kyvykkyydet ovatkin valtavasti Venäjää suuremmat, on Venäjän yllätyshyökkäystä torjumaan kykenevä taistelukyky suhteellisen rajattu, sotatieteilijä varoittaa.
Amund Osflaten muistuttaa myös, että vaikka Ukrainaan alkuvuodesta 2022 päätyneet venäläiset olivatkin jossain määrin hämmentyneessä tilassa, olisi Natoa vastaan nyt iskevä Venäjän joukko hyvin perillä siitä, mitä heillä on vastassaan.
Euroopan varustautuminen on myös vasta käynnissä ja puolustuksen ylös ajossa kestää aikaa. Esimerkiksi todellista tavanomaisiin aseisiin nojaavaa pelotetta ei Natolla käytännössä ole ilman Yhdysvaltain kykyjä.
Sotatutkijan mukaan on toistaiseksi hyvä asia, että sekä Nato-maat että Venäjä ovat puolustuskannalla ja näkevät itsensä tällä hetkellä sotilaallisesti haavoittuvaisina.
Huono uutinen on kuitenkin, että juuri tämä käsitys haavoittuvaisuudesta voi johtaa suureen kriisiin.
LUE MYÖS:
Ukrainaa moukaroidaan nyt tavalla, jonka edessä Suomi olisi aseeton
