Esperi Caren toimitusjohtaja Stefan Wentjärvi ei usko, että yhteisöllisen asumisen lisääminen olisi ratkaisu Suomea uhkaavaan hoivakriisiin. Asiasta kertoo Talouselämä.
Tällä hetkellä hoivan voi jakaa kotihoitoon, jossa vanhusten koteihin tuodaan apua esimerkiksi ruokailun, lääkkeiden ja hygienian kanssa, sekä ympärivuorokautiseen hoivaan, jossa asiakas muuttaa hoivakotiin. Näiden väliin haluttaisiin kehittää yhteisöllistä asumista, joka tarjoaisi eräänlaisen väliratkaisun.
Tällainen väliratkaisu koetaan tarpeelliseksi, koska hoivan tarve tulee Suomessa kasvamaan lähivuosikymmeninä dramaattisesti. Kun Suomessa on nyt noin 175 000 yli 85-vuotiasta, on vuonna 2040 heidän määränsä kohonnut 340 000:een. 2070-luvulla heitä on jo 475 000.
Elinajanodotteen kasvaessa yhä useampi saavuttaa korkean iän, jolloin hoivan tarve lisääntyy entisestään. Yli 85-vuotiaista ympärivuorokautista hoivaa tarvitsee Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tilastojen mukaan 14,8 prosenttia.
Tällaisen hoivapommin ratkaiseminen ei ole helppo tehtävä, kun samaan aikaan pitäisi löytää säästöjä. Wentjärven mukaan ongelmana on, että kukaan ei ole oikeastaan määritellyt, mitä yhteisöllisen asumisen pitäisi olla. Tämä heikentää hoivayhtiöiden haluja sijoittaa yhteisölliseen asumiseen.
Kiinteistösijoittajat olisivat kyllä valmiita rakennuttamaan yhteisöllisen asumisen tiloja. Tila- tai henkilöstömääräyksiä yhteisölliseen asumiseen ei ole, joten säännöt voisivat helposti muuttua matkan varrella.
Haasteena on myös asumisen hinta: Se olisi väistämättä korkeampi omassa asunnossa asumiseen verrattuna.
– Miksi joku muuttaisi omasta kodistaan ja maksaisi itse enemmän vuokraa? […] Heille ei myöskään voida taata asuinpaikkaa loppuelämäksi vaan he joutuvat jälleen muuttamaan, jos he alkavat tarvita palveluja ympäri vuorokauden, Wentjärvi tiivistää.
Edes yhteisöllisen asumisen yhteisöllisyys ei olisi taattua. Palvelutaloissa kokemus on, että vanhusten kunto voi heiketä nopeastikin, ja yhteisölliseen toimintaan osallistuminen muuttuu mahdottomaksi. Näissä oloissa yhteisöllisyyttä ei juuri muodostu.
Pahimmillaan yhteisöllisestä asumisesta voikin muodostua vain keino säilöä huonokuntoisia senioreja.
Wentjärvi kritisoi myös suunnitelmia keskittää hoivapalveluja. Hän uskoo, että se todennäköisesti johtaa työvoiman pakenemiseen alalta, kun hoitohenkilökunta ei suostu muuttamaan työn perässä uudelle paikkakunnalle.
– Tämä on huono uutinen alalla, jolla muutenkin vallitsee paheneva työvoimapula, Wentjärvi huokaa.
Käytännössä halua investoida yhteisölliseen asumiseen ei ole. Näin myös Esperi Carella.
– Kyse on pikemminkin poliittisten päättäjien visionäärisestä tahtotilasta kuin uusia investointeja eteenpäin ajavasta muutoksesta, Wentjärvi kritisoi.
