Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyin äskettäiset varoitukset Venäjän mahdollisista hyökkäysaikeista Baltiaan ovat kirvoittaneet skeptisiä kommentteja balttipoliitikoilta ja turvallisuusasiantuntijoilta.
Myös Viron sotilastiedustelu on torjunut puheet uuden rintaman avaamiseen tähtäävistä valmisteluista.
Liettuan ulkoministerinä 2020–2024 toiminut Gabrielius Landsbergis näkee tilanteen toisin.
– Jos Zelenskyi varoittaa meitä siitä, että Venäjä saattaa hyökätä Baltian maihin, hänellä on luultavasti varsin hyvä syy siihen. Balttina olen yllättynyt siitä, että monet meistä suhtautuvat Zelenskyin varoitukseen vähättelevästi, kun taas itse ymmärrän hänen näkökulmansa, Landsbergis kirjoittaa X:ssä.
Joidenkin kommentaattorien esittämää näkemystä, että Zelenskyi pelaisi varoituksillaan Vladimir Putinin pussiin, hän pitää vallitsevissa oloissa vähintäänkin kyseenalaisena. Hän ei pidä kovin uskottavana myöskään sitä, että Zelenskyin tavoitteena olisi vain kääntää lännen huomio takaisin Ukrainan tukemiseen.
– Ukraina on ollut vailla tätä tukea jo pitkään ja on valitettavasti oppinut elämään ilman sitä. En usko hänen pelaavan pelejä. Todennäköisempää mielestäni on, että hän tarjoaa rehellisen arvionsa ystävilleen, Landsbergis sanoo.
Jokaisen, joka nousee takajaloilleen aina, kun joku puhuu Venäjän mahdollisesta hyökkäyksestä Baltian maihin, pitäisi hänen mukaansa miettiä seuraavia kolmea kysymystä.
– Olemmeko varmoja, ettei Putinilla ole hyviä syitä hyökätä Natoon? Hän tarvitsee vain yhden motiivin, eikä sen tarvitse olla niin kunnianhimoinen kuin täysimittainen hyökkäyssota ja alueliitos. Hän saattaa ajatella, että pienikin hyökkäys voisi hajottaa liittokuntamme ja elvyttää hänen suosiotaan kotimaassa tuomalla voiton hänen sotakoneistolleen. Hän voisi käyttää reserviään tai siirtää joukkoja Ukrainasta, jonka hän näkee paljon Baltian maita vaikeammaksi haasteeksi. Olemmehan varmoja, ettei hänellä ole edes kiusausta kokeilla, Landsbergis kysyy.
– Vaikka Baltian maat ovat nostaneet puolustusmenojensa bkt-osuuden Naton korkeimmalle tasolle, olemme haavoittuvaisia, kunnes lisärahoituksen vaikutus näkyy. Meillä ei ole samanlaista yleistä asevelvollisuutta kuin suomalaisilla, saksalainen prikaati ei ole täällä ainakaan vuoteen, asevoimamme ovat vähemmän kehittyneitä kuin muiden potentiaalisten Nato-kohteiden, joten miksi Putin ei valitsisi meitä, hän jatkaa.
Epäselvää on Landsbergisin mielestä myös se, onko Naton peruskirjan artikla 5:n pelotevaikutus enää entisellään.
– Vaikka uskoisimmekin yhä liittolaistemme ”raudanlujaan sitoutumiseen”, kenen tahansa asiantuntijan on myönnettävä, että eräillä tärkeimmistä liittolaisistamme on tällä hetkellä hieman keskittymisvaikeuksia, kun taas toiset ovat vasta äskettäin alkaneet rakentaa asevoimiaan uudelleen. Pitäisikö Putinin odottaa, kunnes Eurooppa vahvistuu? Tai kunnes Yhdysvaltojen huomio palaa Eurooppaan, Landsbergis kysyy.
– Ehdotukseni baltialaisille kollegoilleni on tämä: älkää hätääntykö, vaan valmistautukaa. Laatikaa varautumissuunnitelmia, ottakaa nopeasti oppia ukrainalaisista selviytymisstrategioista ja miettikää, miten Ukrainan puolustussuoja voitaisiin nopeasti ulottaa Itämerelle, jos tilanne menee todella pahaksi, hän toteaa.