Yhteisten eurooppalaisten asevoimien perustamisesta on käyty keskustelua kylmän sodan alkuvuosista lähtien.
Yhdysvaltain presidenttinä 1953–1961 toimineen kenraali Dwight D. Eisenhowerin hallinto onnistui amerikkalaistutkija Max Bergmannin mukaan jopa taivuttelemaan keskeiset eurooppalaiset valtiojohtajat eurooppalaisen armeijan muodostamiseen, mutta hanke kaatui Ranskan parlamentissa.
Ajatus herätettiin hetkeksi henkiin 1990-luvulla, mutta kuivui silloinkin kokoon, koska sitä ei pidetty käytännöllisenä.
– Euroopan puolustaminen 25 tai useampana erillisenä kansakuntana ilman Yhdysvaltoja ei kuitenkaan ole järkevää eikä käytännöllistä. Näin ollen Euroopan on aika vakavasti harkita ajatusta uudelleen, arvovaltaisen washingtonilaisen CSIS-ajatuspajan Euroopan, Venäjän ja Euraasian tutkimusohjelmaa johtava Bergmann kirjoittaa tuoreessa analyysissaan.
– Yhdysvallat ei valitettavasti ole enää kiinnostunut toimimaan Euroopan turvallisuuden takaajana. Tämä on Euroopalle järkytys ja monella tapaa petos. Yhdysvallathan oli itse asiassa yhtenäisen eurooppalaisen puolustuksen suurin vastustaja – kuten myös sen, että EU tekisi mitään puolustuksen alalla tai että Nato loisi eurooppalaisen pilarin. Tämä jättää Euroopan pulaan, hän toteaa.
Lyhyellä aikavälillä Euroopan haasteena ei hänen mukaansa ole Yhdysvaltain sotilaallisen läsnäolon korvaaminen omin voimin, vaan Venäjän estäminen harkitsemasta hyökkäystoimia EU:n aluetta vastaan.
– Onneksi Ukraina on rampauttanut Venäjän armeijan. Kun USA todennäköisesti lopettaa sotilaallisen tukensa Ukrainalle, Euroopan on varmistettava, että Ukraina voi jatkaa sotatoimia ja heikentää Venäjän asemaa mahdollisimman paljon. Niin kyyniseltä kuin tämä kuulostaakin, se tuo Euroopalle aikaa, Bergmann sanoo.
Lyhyellä aikavälillä Eurooppa tarvitsee hänen mukaansa lisää ampumatarvikkeita, ja niitä on kyettävä tuottamaan mahdollisimman paljon mahdollisimman nopeassa tahdissa. Pitemmällä aikavälillä Euroopan olisi kuitenkin ryhdyttävä tosissaan luomaan yhteisiä joukkoja, jotka kykenevät taistelemaan yhtenäisesti.
Euroopan puolustuksen selkärangan muodostavat suuret kansalliset armeijat, Bergmann korostaa. Ranskan, Puolan, Saksan, halutessaan myös Britannian sekä Pohjoismaiden ja Baltian maiden kaltaisten etulinjan valtioiden, joilla on suhteellisen vahvat ja yhdenmukaiset asevoimat, pitäisi muodostaa Euroopan puolustuksen kova ydin.
– Sen sijaan, että Euroopan valtiot ja niiden puolustusministeriöt vastustaisivat EU:n roolia yhteisessä puolustuksessa, niiden olisi ymmärrettävä, että tämä on Yhdysvaltojen perimmäinen tavoite Natolle. Yhdysvaltojen päämääränä Natossa ei ole koskaan ollut pitää ”amerikkalaiset sisällä” loputtomiin. Yhdysvaltojen tavoitteena oli käyttää Natoa uuden yhdentyneen Euroopan luomiseen amerikkalaisen esikuvan mukaisesti, Bergmann toteaa.
