Valko-Venäjän diktaattori Aljaksandr Lukašenka katsoi amerikkalaistutkija Brian Whitmoren mukaan vielä joitakin vuosia sitten Venäjän presidentin Vladimir Putinin pelaavan likaista ja kaksinaamaista peliä. Putin pyrki tuolloin esiintymään rauhantekijänä, vaikka Venäjä kävi samaan aikaan veristä ja edelleen jatkuvaa sotaa Itä-Ukrainassa.
Nyt myös Lukašenkan omat otteet ovat likaisia, kaksinaamaisia ja petollisia, Atlantic Council- ajatushautomossa työskentelevä apulaisprofessori Whitmore arvioi.
– Televisioidussa tapaamisessaan asevoimien edustajien kanssa Lukašenka väitti ilman todisteita, että Ukraina on perustamassa koulutuskeskuksia hänen hallintonsa kaatamista valmisteleville valkovenäläisille pakolaisille. Hän myös väitti Naton perustavan tukikohtia Ukrainaan – niin ikään ilman todisteita, Whitmore kirjoittaa tuoreessa artikkelissaan.
Lukašenka oli hänen mukaansa ilmoittanut, että Valko-Venäjän on vastattava väitettyyn Ukrainan uhkaan, ja kertonut keskustelleensa asiasta Putinin kanssa. Pian tämän jälkeen Kremlin tiedottaja Dmitri Peskov oli todennut Naton tukikohtien perustamisen Ukrainaan ylittävän Venäjän sietokyvyn rajat.
– Lukašenkan kommentit ovat viimeisin esimerkki hänen sotaisista toimistaan Ukrainaa kohtaan. 13. syyskuuta hän oli sanonut Valko-Venäjän suunnittelevan Venäjältä hankitun S-400-ilmatorjuntaohjusjärjestelmän sijoittamista Ukrainan rajalle ja väittänyt että tilanne etelässä ”on kuumenemassa” ja että Valko-Venäjän ”on valmistauduttava” siihen, Whitmore toteaa.
Uhkataso Euroopassa nousee
Lukašenka on viljellyt Whitmoren mukaan samankaltaista sotaisaa retoriikkaa viime kuukausina myös Puolaa ja Liettuaa kohtaan. Tämä on hänen mukaansa räikeässä ristiriidassa Lukašenkan aiemman hyviä suhteita länteen korostaneen linjan kanssa.
– Lukašenka oli myös painokkaasti kieltäytynyt tunnustamasta Krimiä osaksi Venäjää ja jopa saattanut naurunalaiseksi logiikan, jolla Moskova oli alueliitosta perustellut, todeten, että aivan samaan tapaan Mongolia voisi vaatia itselleen laajoja alueita Venäjältä, Whitmore sanoo.
Vielä joitakin vuosia sitten Valko-Venäjän ja Ukrainan välit olivat hänen mukaansa niin lämpimät, että Valko-Venäjän jalkapallomaajoukkueen jäsenet luovuttivat jopa verta sodassa haavoittuneiden ukrainalaissotilaiden auttamiseksi. Elokuun 2020 vilpillisten presidentinvaalien jälkeen Lukašenka on kuitenkin kääntänyt selkänsä Ukrainalle ja tarrautunut kaikin voimin Putiniin.
– Tämä ei vain muuta olennaisesti Naton itäisen sivustan turvallisuusyhtälöä uhkaamalla Latviaa, Liettuaa ja Puolaa, vaan avaa myös uuden ja mahdollisesti kuolettavan rintaman, jonka kautta Venäjä voi uhata Ukrainaa, hän toteaa.
– Aikana, jolloin Yhdysvaltojen keskittää huomionsa yhä enemmän Kiinaan, uhkataso Euroopan näyttämöllä on nousemassa vaaralliselle tasolle, mihin Washingtonin ja Naton olisi siihen kiireellisesti reagoitava, Whitmore varoittaa.
