Venäjän talouden verrattain hyvä kestävyys ennennäkemättömistä pakotteista ja eristämisestä huolimatta on Wilson Center -ajatuspajan tutkija Anna Arutunyanin mukaan pitkälti maan pääministeri Mihail Mishustinin ja tätä ympäröivien asiantuntijoiden ansiota.
Arutunyan kirjoittaa Spectatorissa, että Vladimir Putinin viimeviikkoiset kommentit hänen unirytmistään samalla, kun Belgorodissa käytiin taisteluita, saivat tutkijat pohtimaan, kuka maata oikein johtaa samalla, kun Putin keskittyy vain sotaan.
– Putinilla on taipumus jahkailla päätösten tekemistä, varsinkin kun hyviä päätöksiä ei ole enää jäljellä, hän kirjoittaa.
– Se on outoa, sillä hyökkäyssodan horjumista lukuun ottamatta Venäjän talous voi yllättävän hyvin ennennäkemättömien pakotteiden ja eristyksen kohteeksi joutuneeksi maaksi.
Arutunyan huomauttaa, että Venäjän talous supistui vuonna 2022 vähemmän, kuin pandemian alkuvuonna 2020. Tälle vuodelle ennustetaan 0,7 prosentin kasvua. Tätä tutkija pitää Mishustinin ansiona.
– Pääministeri on tehnyt paljon Venäjän talouden suuntaamiseksi uudelleen kohti globaalia kaakkoa, ja hän on toiminut varsin itsenäisesti ulkomaisten valtionpäämiesten kanssa, hän kirjoittaa.
Mishustinin asema asettuu Arutunyanin mukaan mielenkiintoiseksi kun ottaa huomioon, ettei hän tiettävästi lukeudu sodan kannattajiin. Kolme päivää ennen sotaa hän oli yksi kolmesta Putinin ”konsultoimasta” virkamiehestä, joka kannatti neuvotteluiden jatkamista lännen kanssa Venäjän miehittämien Donbassin alueiden itsenäisyyden tunnustamisen sijaan.
”Erityisoperaatiota” ei juuri mainita
Kremlin sisäpiirin mukaan Mishustin kuuli hyökkäyksestä vasta sitä edeltävänä iltana, eikä hän juuri mainitse ”sotilaallista erityisoperaatiota” julkisesti tai edes yksityisesti.
– Tämä on saanut jotkut tarkkailijat näkemään Kremlin sisällä ”hiljaisuuden puolueen” tai jopa ”rauhan puolueen”, joka ei tue sotaa ja johon kuuluu Putinia lähellä olevia vaikutusvaltaisia virkamiehiä, kuten Moskovan pormestari Sergei Sobjanin, kirjoittaa Arutynyan.
– Ja tässä kohtaa asiat muuttuvat mielenkiintoisiksi. Vaikka Venäjää hallitsee hyvin pitkälti järjestelmä, jossa henkilökohtaiset suhteet presidenttiin ovat usein institutionaalista valtaa tärkeämpiä, se on vain osa kuvaa. Instituutioilla on edelleen merkitystä, ja pääministerinä Mihail Mishustin on Putinin jälkeen toiseksi vaikutusvaltaisin mies.
Tutkija kuitenkin tunnistaa tosiasian, jonka mukaan Mishustinin kaltaiset tahot eivät voi suoraan mennä taivuttelemaan Putinia rauhan kannalle. Sen sijaan hiljainen työn jatkaminen on heidän ainoa vaihtoehtonsa. Tulevaisuudessa he voivat kuitenkin päätyä maan johtoon.
– Läntisten poliittisten päättäjien on alettava miettiä Venäjän realistista tulevaisuutta, jos he haluavat tosissaan huolehtia Euroopan kestävästä turvallisuudesta sen sijaan, että ajattelisivat vain Venäjän maagista hajoamista tai sen muuttumista rauhanomaiseksi demokratiaksi yhdessä yössä. Näillä venäläisillä ei ole vastauksia lähiaikoina, mutta heidän vieraannuttamisensa ei ole kenenkään edun mukaista.
