Huolet presidentti Donald Trumpin mahdollisista aikeista irrottaa maansa Natosta ovat voimistuneet viime viikkojen aikana.
Taustalla ovat yhtäältä Trumpin jyrkkäsanaiset lausunnot liittokunnan hyödyttömyydestä Yhdysvalloille, toisaalta hänen joidenkin kannattajiensa yhä kielteisempi asennoituminen Eurooppaan.
Tämä on nimekkään yhdysvaltalaisen turvallisuuspolitiikan asiantuntijan, professori Andrew Michtan mielestä tavallaan ymmärrettävää, koska useat eurooppalaiset valtiot ovat laskeneet oman turvallisuutensa käytännössä Yhdysvaltojen varaan.
Samalla se on kuitenkin epäoikeudenmukaista erityisesti puolustukseensa vahvasti panostaneita Pohjoismaita, Baltian maita ja Puolaa kohtaan, Floridan yliopiston strategian professorina sekä Atlantic Council -ajatushautomon ja Stanfordin yliopiston tutkijana toimiva Michta toteaa Real Clear Defense -verkkojulkaisussa.
Vaikka Trumpin hallinto suhtautuu Natoon hyvin kriittisesti, tosiasia on kuitenkin Michtan mukaan se, että Yhdysvallat tarvitsee eurooppalaisia liittolaisiaan – ellei muuhun, niin ainakin kyetäkseen projisoimaan voimaa Pohjois-Atlantille, arktiselle alueelle, Lähi-itään ja Afrikkaan.
Euroopan turvallisuus puolestaan nojaa toistaiseksi Yhdysvaltoihin, sillä liian pitkään laiminlyödyn puolustuskyvyn uudelleen pystyttäminen on puolustusmäärärahojen merkittävästä korottamisesta huolimatta vuosien prosessi.
Yhdysvalloilla on hänen mielestään nyt kolme päävaihtoehtoa: säilyttää nykyinen lähestymistapansa Natoon, vetäytyä kokonaan, kuten Trump on uhannut, tai uudistaa tapa, jolla se tekee yhteistyötä liittolaistensa kanssa.
– Yhdysvaltain Nato-politiikkaa tulisi ohjata uusi lähestymistapa, jossa pelotetta voidaan vahvistaa ja transatlanttista uskottavuutta ylläpitää keskittämällä operatiivinen toiminta sinne, missä ne ovat tehokkaimmillaan – ”koilliskäytävään”, joka käsittää Norjan, Ruotsin, Suomen, Baltian maat ja Puolan, Michta toteaa.
Tätä lähestymistapaa puoltavia geostrategisia näkökohtia ovat hänen mukaansa etenkin Baltian maiden haavoittuva maantieteellinen asema, kriittisen tärkeät pohjoiset merireitit ja Puolan elintärkeä rooli Naton itäisen puolustuksen logistisena solmukohtana.
USA:n ja Naton strategisen huomion keskittäminen tähän ”koilliskäytävään” olisi hänen mielestään omiaan vahvistamaan Naton pelotteen uskottavuutta ja tarjoaisi mahdollisuuden hyödyntää muun muassa Suomen massiivista tykistöä sekä Puolan suuria, moderneja ja edelleen vahvistuvia panssarijoukkoja.
Myös Pohjoismaiden, Baltian maiden ja Puolan meri- ja ilmavoimilla olisi hänen mukaansa paljon annettavaa.
USA:n tulisi hänen mielestään priorisoida tällä alueella merenalaisia valmiuksiaan, kuten sukellusveneiden torjuntaa, tiedustelu- ja tunnistustoiminnan (ISR) integrointia, pitkän kantaman tulen koordinointia, johtamisjärjestelmiä (C2) sekä tehokkaita ilmapuolustusjärjestelmiä (AMD).
– Strategian toteuttamiseksi Yhdysvaltojen olisi sijoitettava etukäteen aseita, kalustoa ja ampumatarvikkeita ja – mikä tärkeintä – edettävä kohti pysyviä tukikohtia – vähintään yksi prikaati Suomessa tai Baltiassa ja kaksi Puolassa, Michta esittää.
Jos ”koilliskäytävän” puolustus koordinoidaan ja siihen panostetaan Naton alueellisten suunnitelmien edellyttämällä tavalla, siitä voi hänen mukaansa tulla koko liittokunnan yhtenäisin ja tehokkain operaatioalue.
Ennen nykyistä tehtäväänsä Michta on toiminut muun muassa Marshall European Center -instituutin kansainvälisten suhteiden laitoksen dekaanina sekä professorina Yhdysvaltain laivastoakatemiassa.