Presidentti Donald Trumpin väitteet, joiden mukaan Nato-liittolaiset olisivat laiminlyöneet sopimusvelvoitteensa, kun ne eivät ole liittyneet USA:n sotatoimiin Irania vastaan, ovat täysin katteettomia, Yhdysvaltain Nato-suurlähettiläänä 2009–2013 toiminut Ivo Daalder kirjoittaa X:ssä.
– Naton peruskirja on 4. huhtikuuta 1949 allekirjoitettu Pohjois-Atlantin sopimus. (Siitä tulee ensi viikolla kuluneeksi 77 vuotta). Se on lyhyt, helppolukuinen ja sisältää vain 14 artiklaa, Daalder toteaa.
Hän muistuttaa Naton olevan puolustusliitto, jonka ensisijaisena tarkoituksena on estää yhteen tai useampaan jäsenvaltioonsa kohdistuva aseellinen hyökkäys ja tarvittaessa puolustautua yhdessä sellaista vastaan.
Naton yhteisen puolustuksen velvoite rajoittuu maantieteellisesti jäsenmaiden alueisiin Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa sekä niiden Atlantilla oleviin aluksiin ja saariin pohjoisen kääntöpiirin pohjoispuolella, hän muistuttaa.
Puolustusliiton jäsenmaat ovat sitoutuneet neuvottelemaan keskenään, jos yksikin niistä katsoo alueellisen koskemattomuutensa, turvallisuutensa tai poliittisen itsemääräämisoikeutensa joutuneen uhatuksi.
– Kaikki Naton päätökset vastata aseelliseen hyökkäykseen tai ryhtyä toimiin yhden tai useamman jäsenvaltion turvallisuuden suojelemiseksi tehdään yksimielisesti. Vaikka tätä ei ole sopimukseen kirjattu, se on ollut vakiintunut käytäntö alusta lähtien, Daalder huomauttaa.
Nato on antanut sotilaallisen panoksensa 1990-luvun Balkanin sodista ja 2000-luvun terrorismin vastaisista operaatioista kansallisten asevoimien kouluttamiseen Irakissa ja siviilien suojeluun Libyassa 2010-luvulla. Kuten yleisesti tiedetään, Naton peruskirjan artikla 5 on kuitenkin aktivoitu vain kerran – syyskuun 2001 WTC-iskujen jälkeen, USA:n pyynnöstä.
– Liittolaiset eivät tehneet niin siksi, että niiden turvallisuus olisi ollut suoraan uhattuna, vaan siksi, että yksi liittolaisista oli joutunut hyökkäyksen kohteeksi. Tämä maksoi yli 1 000 sotilaan hengen, hän toteaa.
Yhdysvaltojen ja Israelin käynnissä olevat sotatoimet Irania vastaan eivät ole Daalderin mukaan tähän kehykseen sovitettavissa.
– Iran ei ensinnäkään ole hyökännyt Naton alueelle. Israel ja Yhdysvallat hyökkäsivät Iraniin, ensin kesäkuussa 2025 ja sitten 28. helmikuuta uudelleen. Natoon ei kohdistunut aseellista hyökkäystä eikä välitöntä uhkaa, hän sanoo.
Vaikka Irania on pidettävä uhkana Naton turvallisuudelle, yksikään jäsenmaa ei ole pyytänyt neuvotteluja puolustusliiton peruskirjan artikla 4:n nojalla. Yhdysvallat aloitti sotatoimet ilman neuvotteluja tai ennakkovaroitusta liittolaisille hetkellä, jolloin kahden Nato-maan puolustusministerit olivat Dubaissa.
– Tämä ei ole ollut mikään testi Natolle. Kyseessä oli yksipuolinen päätös ryhtyä sotaan. Silti liittolaiset avasivat ilmatilansa ja tukikohtansa mahdollistaakseen USA:n pommitusoperaation. — Kun tulee aika raivata [Hormuzinsalmi] miinoista ja saattaa kauppalaivoja, monet liittolaiset osoittavat siihen suorituskykyjä, joita Yhdysvalloilla ei enää ole. Niin liittolaiset toimivat. Siitä Natossa on kyse, Daalder kiteyttää.