Yhdysvaltain johtama liittouma käytti Irania vastaan käynnistetyn Operation Epic Furyn ensimmäisten 96 tunnin aikana noin 5197 ammusta 35 eri tyypistä.
Amerikkalainen ajatushautomo Foreign Policy Research Institute (FPRI) laskee, että näiden ammusten korvaaminen maksaa arviolta 10–16 miljardia dollaria.
Tämä merkitsee huomattavaa rasitetta teollisuudelle, sillä osaa ammuksista ei voida korvata päivissä, viikoissa tai edes kuukausissa. Vielä pahempaa FPRI:n mukaan on, että nämä laskelmat eivät sisällä taistelukaluston menetyksiä sekä vaurioita tukikohtiin ja kehittyneen ilmapuolustuksen keskeiseen infrastruktuuriin.
Iranin ohjus- ja drooni-iskut olivat 10. maaliskuuta mennessä tuhonneet useita keskeisiä sensori- ja tutkajärjestelmiä, kuten AN/FPS-132 -varoitustutkan Qatarissa, useita THAAD-järjestelmän AN/TPY-2 -tutkia Jordaniassa, Kuwaitissa, Saudi-Arabiassa ja Arabiemiraateissa sekä AN/TPS-59 -taktisen tutkan Bahrainissa.
Lisäkustannuksia aiheutti myös tapaus, jossa Kuwaitin F-18 ampui vahingossa alas kolme yhdysvaltalaista F-15E Strike Eagle -hävittäjää, sekä Iranin alas ampumat 11 MQ-9 Reaper -lennokkia.
Kun ammusten kulutus, sensori- ja tutkatappiot sekä lentokaluston menetykset lasketaan yhteen, liittouman kokonaiskustannukset nousevat noin 20 miljardiin dollariin. Arvio ei sisällä neljän ensimmäisen päivän jälkeistä ammusten käyttöä eikä muita operatiivisia kuluja, kuten polttoainetta, joukkojen ylläpitoa tai ulkoistettuja tukipalveluja.
Viime torstaina Yhdysvallat menetti lisäksi kahden koneen välisessä onnettomuudessa ilmatankkauskone KC-135-Stratotankerin, jonka hinta nykyrahassa on noin 79 miljoonaa dollaria.
Uusien ammusten valmistus pitkä prosessi
Ammusten käytön tarkastelutapa on ajatushautomon mukaan tärkeää. Julkinen keskustelu on jakautunut kahteen leiriin: toisaalla pelätään, että Yhdysvaltojen varastot ovat tyhjenemässä, toisaalla taas ajatellaan välinpitämättömästi, että länsi voi yksinkertaisesti ostaa tiensä ulos tilanteesta.
Kulutusnopeudet ovat olennaisia, koska ne paljastavat Yhdysvaltojen teollisen kestokyvyn heikkoudet, erityisesti mineraalien ja materiaalien osalta, joita tarvitaan uusien ammusten ja asejärjestelmien valmistamiseen, FPRI:n analyysi korostaa.
Analyysin mukaan monien suurivolyymisten aseiden varastot ovat edelleen hyvällä tasolla. Sota kuitenkin kuluttaa nopeimmin juuri niitä kategorioita, joita ei voida nopeasti korvata: ilmapuolustuksen torjuntaohjuksia, pitkän kantaman aseita sekä tutka- ja komentojärjestelmiä, jotka muodostavat laajemman puolustusverkon suojaamaan lentotukikohtia, satamia, laukaisualustoja ja muuta kriittistä infrastruktuuria.
Iranin strategia perustuu juuri tähän. Se pyrkii ylikuormittamaan ilmapuolustuksen käyttämällä suuria määriä edullisempia ohjuksia ja drooneja, jolloin vastapuoli joutuu käyttämään rajallisia ja kalliita torjuntaohjuksia.
Ratkaisevaa ei ole pelkästään kyky iskeä, vaan kyky jatkaa iskuja ja puolustautua alkuvaiheen jälkeen. Jo kahden viikon kuluessa Yhdysvallat on siirtänyt ilmapuolustusjärjestelmiä Intian-Tyynenmeren alueelta Lähi-itään, mikä viittaa kapasiteettiongelmiin.
Esimerkiksi Patriot-järjestelmän torjuntaohjuksia käytettiin 96 tunnissa 943 kappaletta, mikä vastaa noin 18 kuukauden tuotantoa nykyisellä kapasiteetilla. Tomahawk-ohjusten korvaaminen kestää useita vuosia nykyisellä tuotantotahdilla. Raaka-aineiden saatavuus on osin riippuvaista Kiinasta.
– Modernissa sodankäynnissä ratkaisevaa ei ole vain aseiden käyttö, vaan kyky täydentää varastoja, FPRI toteaa.
Konflikti osoittaa, että käytettävissä oleva arsenaali on korkean intensiteetin sodassa pitkälti se, mikä on olemassa jo sodan alkaessa.