Naton Ukraina-politiikkaa on ukrainalaisten kansalaisjärjestövaikuttajien Aljona Hetmantšukin ja Olena Haluškan mukaan aivan liian pitkään määrittänyt pyrkimys tehdä kaikkensa, jotta Vladimir Putin ei provosoituisi.
– Valitettavasti näyttää siltä, että edes hyökkäykset Georgiaan vuonna 2008 ja Ukrainaan vuonna 2014 eivät opettaneet Naton jäsenmaille sitä, että Venäjää provosoivat myönnytykset – ei suinkaan voima, he toteavat Politico-lehdessä.
Vilnassa ensi viikolla järjestettävällä Naton huippukokouksella on heidän mukaansa historiallinen tehtävä paikata ne virheet, jotka tehtiin vuonna 1994 Ukrainalle katteettomat turvatakuut tarjonneessa Budapestin muistiossa ja vuoden 2008 Bukarestin Nato-huippukokouksessa.
Vastineeksi vuoden 1994 turvatakuista Ukraina luopui maailman kolmanneksi suurimmasta ydinasearsenaalista. Vuonna 2008 Ukrainalle luvattiin Naton jäsenyys, mutta mitään konkreettisia sen saavuttamiseksi ei kokouksessa määritelty.
Todelliset turvatakuut Ukrainalle merkitsisivät heidän mukaansa päätepistettä strategisen epäselvyyden aikakaudelle, joka on suonut Venäjälle tosiasiallisen veto-oikeuden useiden maiden Nato-jäsenyyden torjumiseen ja osaltaan ylläpitänyt Kremlin haaveita Venäjän imperiumin palauttamisesta.
Aljona Getmantšuk on Kiovassa toimivan New Europe Center -ajatushautomon johtaja. Olena Haluška on yksi International Center for Ukrainian Victory -keskuksen perustajista. Haluška delegaatioineen vieraili vastikään Helsingissä tapaamassa muun muassa eri eduskuntaryhmien, ulkoministeriön, puolustusministeriön, Turvallisuuskomitean ja Ulkopoliittisen instituutin edustajia.
Voimavara – ei taakka
Lännessä on Getmantšukin ja Haluškan mielestä korkea aika tunnustaa, että Ukraina ei ole transatlanttiselle turvallisuudelle taakka, vaan voimavara.
– Yli 15 kuukauden ajan maan asevoimat ovat torjuneet maailman väitetysti toiseksi suurimman armeijan hyökkäystä ja suojelleet Naton jäsenmaita merkittävältä suoralta uhalta, he sanovat.
Ukraina on myös antanut merkittävän panoksen kaikissa merkittävissä Nato-johtoisissa kriisinhallintaoperaatioissa Irak ja Afganistan mukaan lukien, he muistuttavat.
Väitteet, joiden mukaan Naton jäsenyysprosessia ei voitaisi käynnistää sodan jatkuessa, ovat heidän mukaansa omiaan kannustamaan Putinia pitkittämään taisteluita. Mitään muodollista estettä prosessin käynnistämiselle ei ole, vaan yksittäisen valtion kutsumisesta puolustusliiton jäseneksi on aina päätetty tapauskohtaisesti.
– Moni myös pelkää, että Ukrainan kutsuminen liittokuntaan Vilnan huippukokouksessa merkitsisi sitä, että Naton sotilaat marssisivat Ukrainaan taistelemaan Venäjän armeijaa vastaan varhain seuraavana aamuna. Vilkaisu Naton viralliseen liittymismenettelyyn auttaa ymmärtämään, että niin ei todellakaan ole, he toteavat.