Ukrainan ilmavoimien F-16 Viper-hävittäjillä näyttää olevan nyt amerikkalaisia 70 mm APKWS II-täsmäohjuksia, kertoo The War Zone. Alkujaan juuri amerikkalaishävittäjiin tarkoitettua ilmasta maahan- ohjusta ukrainalaiset saivat jo tammikuussa 2023, josta lähtien ukrainalaiset muokkasivat sitä maavoimien käyttöön maasta laukaistavaksi maa- ja ilmamaaliohjukseksi, kuten Verkkouutiset on kertonut tässä,
APKWS on arvokas kustannustehokas ratkaisu pitkän kantaman lennokkien ja subsoonisten risteilyohjusten torjuntaan, arvioi julkaisu.
Nyt sosiaalisessa mediassa ukrainalainen, ilmavoimista riippumaton, ilmailukanava Avia OFN on julkaissut kuvia, joilla näkyy Ukrainan 107. erillisen lennoston F-16AM-hävittäjien kantavan paria seitsemänpaikkaista LAU-131/A- rakettikasettia, jotka on ladattu Hydra 70 APKWS II-raketeilla. Kuvassa kerrotaan koneella olevan myös lyhyen kantavan lämpöhakuisia supersoonisia AIM-9 Sidewinder- ilmataisteluohjuksia ja AN/AAQ-33 Sniper Advanced Targeting POD (ATP)- tähtäysjärjestelmää.
APKWS:n ansiosta ei tarvitse käyttää miljoonaohjusta lennokin alasampumiseen
Vaikka Ukraina on jo entuudestaan käyttänyt APKWS II- raketteja, kyse on nyt kyvystä laukaista laserohjattuja raketteja suoraan ilmavoimien hävittäjästä. TWZ arvioi tätä ”suureksi siunaukseksi” Ukrainan ilmavoimille. Tähän mennessä Ukrainan Viperit ovat torjuneet venäläisiä pitkän kantaman lennokkeja ja risteilyohjuksia keskimatkan AMRAAM- ja AIM-9 Sidewinder-ohjuksilla.
Sen sijaan APKWS II on paljon kustannustehokkaampi. APKWS II koostuu kolmesta osasta: 70 millimetrin rakettimoottorista, yhdestä useasta eri taistelukärkivaihtoehdosta ja ohjausjärjestelmästä, joista jälkimmäisin on kallein eli noin 15 000 dollaria. Koko raketin hinta on noin 20 000–25 000 dollaria (1 $ = 0,86 €). AIM-120 AMRAAM maksaa jopa miljoona dollaria kappaleelta ja AIM-9 uusimmat versiotkin ovat puoli miljoonaa dollaria. Kyse on ollut siis varsin kalliista järjestelmistä Shahed-pohjaisen venäläislennokin pudottamiseen.
APKWS on juuri sopiva suhteellisen tasaisesti liikkuvia, hitaampia ja ei-reaktiivisia kohteita vastaan. Sen sijaan ilmataisteluun ne eivät sovellu. Raketteja voidaan käyttää myös maamaaleja vastaan, jolloin hyötykustannussuhde on varsin hyvä, jos paljon kalliimpi järjestelmä saadaan sillä tuhotuksi. Laserohjatut raketit ovat tarkkoja myös liikkuvia tai paikallaan olevia maamaaleja vastaan.
APKWS II:n huono puoli on se, ettei kyseessä ole automaattisesti kohteeseensa hakeutuva ”laukaise ja unohda”- järjestelmä. Kohde tulee ensin maalata laserille ennen laukaisu. Tämä rajoittaa hävittäjän kykyä vastata useisiin kohteisiin samanaikaisesti. Tällöin toinen kone voi ”kaverina” maalata laserilla kohteita, jolloin toinen voi keskittyä laukaisujärjestelmään.
Tähtäysjärjestelmä Sniper ATP on myös tärkeä Ukrainan F16-hävittäjille. Tähtäysjärjestelmässä on sähköoptiset ja infrapunavideokamerat, laserpistejäljitin ja designaattori. Se kykenee laatimaan kohteen koordinaatit GPS-ohjatuille ammuksille.
Sniper ATP-järjestelmää voidaan käyttää yleiseen ilmasta maahan suuntutuvaan tarkkailuun ja tiedustelutehtäviin, mutta myös ilmamaalien havainnoimisen ja tunnistamiseen. Hävittäjän tutkaa ja kypäränäyttöjä voidaan käyttää merkkien antamiseen järjestelmälle.
TWZ huomauttaa, että Ukrainan ilmapuolustus on kärsinyt Yhdysvaltojen nykyhallinnon poukkoilevasta suhtautumisesta maan puolustustaisteluun. Tuki on välillä keskeytetty tai toimitukset katkenneet. Nyt amerikkalaisjärjestelmiä saadaan Ukrainaan PURL-järjestelmällä, jossa liittolaiset ostavat Ukrainan puolesta asejärjestelmiä Yhdysvalloilta.
Julkaisun arvion mukaan APKWS II-rakettien lähettäminen voisi vähentää painetta toimittaa Ukrainalle lisää USA:n ja Naton varastoista tavanomaisia ilmataistelu- ja ilmasta maahan-ohjuksia.
