Robert ”Madyar” Brovdi juo teetä. 50-vuotias Ukrainan droonijoukkojen komentaja on entinen viljanvälittäjä Länsi-Ukrainan unkarilaisalueelta.
Nyt hän juo teetään maanalaisessa bunkkerissa jossa on kuntosali, pari japanilaistyylistä makuukapselia ja noin sata näyttöä. Bunkkeri sijaitsee tuntemattomassa paikassa, johon brittilehti The Economistin toimittaja on tuotu autolla jonka ikkunat oli pimennetty.
Neljä vuotta sodan Venäjän täysimittaisen hyökkäyssodan alkamisen jälkeen Ukrainan keskeiseksi haasteeksi ei ole tullut niinkään maa-alueidensa säilyttäminen kuin venäläisten poistaminen nopeammin kuin Kreml ehtii värvätä heitä.
The Economist arvioi, että suurelta osin juuri Brovdin ponnistelujen ansioista nyt ollaan ensimmäistä kertaa lähellä tuon tavoitteen toteutumista. Venäläisten tappiot ovat kasvaneet huomattavasti sen jälkeen, kun Brovdi aloitti komentajana viime kesänä.
Käännekohta tuli joulukuussa. Silloin Venäjän todennetut tappiot ukrainalaisille drooneille ylittivät rekrytointien määrän. Talven alusta lähtien ukrainalaiset droonit ovat tappaneet tai tehneet toimintakyvyttömiksi lähes 9000 sotilasta enemmän kuin Venäjä on rekrytoimalla korvannut.
Venäjä ei myöskään edelleenkään saavuta juurikaan maa-alueita vastineeksi tappioistaan. Jopa menestyneimmällä akselillaan, lähellä Kostiantynivkan kaupunkia Donbasissa, Venäjä on vallannut vain runsaan viidenneksen siitä alueesta, joka talvihyökkäyssuunnitelmissa oli määrätty vallattavaksi.
Brovdin johtama lennokkiprikaati, Madyar Birds, väittää olevansa vastuussa noin kuudesosasta Venäjän tappioista. Hänen nyt hallitsemansa laajempi miehittämättömien joukkojen ryhmittymä muodostavat noin kaksi prosenttia Ukrainan armeijan koko henkilöstöstä. Joulukuun huipulla vihollisen tappiot päivätasolla vastasivat suunnilleen kokonaisen pataljoonan hyökkäyskomponentin määrää.
– Jos pataljoonalla ei ole enää jalkaväkeä jäljellä, venäläiset eivät hajota pataljoonaa, vaan heittävät toimistoupseereita eturintamaan, Brovdi sanoo.
– He ovat helpoimpia kohteita, koska eivät osaa taistella.
Brodvin joukoilla on määräys kohdistaa iskuja panssarin tai muun varusteen sijaan henkilöstöön ainakin 30 prosenttia ajasta. Venäjä voi nimittäin kouluttaa ja varustaa vain tietyn määrän rekrytoituja. Brovdi vertaa tilannetta lehmään ja hänen yksiköitään maanviljelijöihin.
– Meidän on lypsettävä tätä lehmää, Venäjän armeijaa, kaikella mahdollisella tavalla, uuvutettava sitä yli sen maksimikapasiteetin.
Länsirajalta kotoisin oleva unkarilainen Brovdi liittyi sotaan vapaaehtoisena siviilinä. Hänen nousunsa oli epätodennäköinen, mutta ei sattumaa. Soveltamalla liiketoimintavaistoaan taistelukentän ongelmiin hän auttoi kehittämään Ukrainan varhaisimpia droonikyvykkyyksiä.
Ensimmäinen läpimurto tapahtui kesällä 2022, kun hän taisteli Hersonin rintamalla. Ukrainalaisilla oli heikompi aseistus, ja mikä pahinta, heillä ei ollut aavistustakaan, mistä venäläiset ampuivat. Brovdi, vielä kokematon sotilas, muisti droonin, jonka hän oli ostanut pojalleen Aasian-työmatkalla, ja tilasi niitä rintamalle. Ne olivat alkeellisia, mutta riittävän hyviä havaitsemaan piilossa olevia venäläisiä panssarivaunuja. Brovdi ryhtyi välittämään koordinaatteja läheiselle tykistöprikaatille Discord-palvelun kautta. Näin hän oli tullut luoneeksi Ukrainan ensimmäisen drone-tappoketjun.
Vuotta myöhemmin Robert Brovdi ja hänen oppilaansa oli siirretty Bahmutiin, joka oli silloista sodan pääasiallista tuhoaluetta. Yhdellä Brovdin kollegoista, entisellä taekwondomestarilla nimeltä Klym, oli ystävä, joka oli kilpaillut FPV- eli first person view -droneilla. Klymin kaveri ehdotti, että nopeat ja ketterät droonit voisivat kuljettaa pieniä ammuksia. Tiimi alkoi ripustaa vedellä täytettyjä kondomeja puihin ja yritti osua niihin lennokeilla. Pian he teippasivat droonien runkoihin myös amerikkalaisia Mk-19-kranaatteja. Tästä tuli droonilinjan tiedustelu- ja iskutoimintaan perustuvan konseptin kulmakivi.
Bunkkerissa lukuisat tietokonenäytöt osoittavat, kuinka pitkälle käynnissä olevat operaatiot ovat edenneet. Jokainen tehtävä kirjataan ja vahvistetaan videolla, ja tiedot syötetään sitten liiketoimintatiedusteluohjelmistoon. Ohjelmisto on sama, jota komentaja Brovdi käytti viljakauppiaana toimiessaan.
– Periaatteet ovat samat. Pyysin kavereitani vaihtamaan viljan tyypin, painon ja kuorma-autojen numerot aseisiin, vuoroihin ja ammuksiin.
Tappamista johdetaan lähempänä rintamaa. Tiimit toimivat 3–5 kilometriä linjan takana, ja niitä valvovat vain taistelukapteenit päämajassa. Brovdin mukaan yksiköllä on viidentoista toisiinsa kytkeytyvän toiminnon ekosysteemi, häirinnästä valvontaan, miinanraivaukseen ja räjähteiden tuotantoon. Tämä ekosysteemi on käsite, jota Naton kenraalit eivät ole vielä ymmärtäneet, sanoo Brovdi.
– Kun amerikkalaiset tulevat – ja he tulevat luoksemme kuin mehiläiset hunajaan – he kysyvät: mikä lennokki on paras? Sanon heille, että paras lennokki on ekosysteemi. Jotta yksi lentäjä voi tehdä teon, koko koneiston on työskenneltävä hänen taustallaan.
Brovdin kriitikot sanovat, että hänen menestyksensä riippuu hänen saamastaan tuesta sekä rahoituksesta, jota hän on saanut droonikomentajan tehtävän vastaanottamisen jälkeen. Ukrainan asevoimat toimivat yleensä jatkuvan pulan alla. Brovdin edeltäjä ei nauttinut samanlaisista resursseista, eikä ollut yhtä läheinen asevoimien komentajan Oleksandr Syrskyin kanssa. Brovdi vastaa, että ukrainalaisten sotilaiden ei pitäisi odottaa drooneja, vaan että droonien pitäisi olla valmiina ja odottaa sotilaita.
Brovdi vaatii, että jokaiselle varusteelle on oltava varavarustus. Tämä on opittu useista läheltä piti -tilanteista. Brovdin mukaan turvallisuusprotokollan vetäminen äärimmäisen kireälle pitää yksikön kumulatiivisen tappioprosentin vaivaisessa yhdessä prosentissa. Miehittämättömät järjestelmät ovat johtaneet nyt siihen, että yksi ukrainalainen vastaa noin 400 venäläistä.
Brovdin mukaan yhden venäläissotilaan kaatumiseen johtavat materiaalikustannukset ovat 878 dollaria.
– Meidän pitäisi vaihtaa muovi ja metalli kuolleisiin venäläisiin. Se on paras vaihtokurssi.
Brovdin ja hänen yksikkönsä taistelukentältä tekemät tappovideot herättävät myös kritiikkiä. Joidenkin mielestä nämä klipit rikkovat sodan oikeussääntöjä. Brovdi tyrmää kritiikin.
– Minulla ei ole mitään moraalisia epäilyksiä. Ei yhtään, hän sanoo.
– Mies, jolla on kivääri kädessään, tulee tappamaan minun maallani. Minä tapan hänet tai hän tappaa minut. Miljoonat ukrainalaiset, äitini mukaan lukien, ammentavat voimaa siitä, mitä me teemme.
Tällainen yksiulotteinen keskittyminen antaa Ukrainalle toivoa. Toinen kysymys, riittääkö se pakottamaan Vladimir Putinia lopettamaan hullua hyökkäyssotaa. Joulukuu 2025 oli kuitenkin vasta ensimmäinen kerta, kun Brovdin luvut kääntyivät Ukrainan eduksi. Vuotta aiemmin Venäjän joukot olivat kasvaneet yli 100 000 miehellä, eikä Venäjällä näytä olevan minkäänlaista exit-strategiaa.
– Katsotaan ensin, pystymmekö pitämään vauhdin yllä tulevana vuonna, Brovdi sanoo.
– Minulla ei ole mitään ruusunpunaisia kuvitelmia siitä, että tämä sota olisi päättymässä.
