Ukrainan 95. maahanlaskuprikaatin apulaiskomentaja, Ukrainan sankarin arvon saanut everstiluutnantti Kostjantyn Revutskyi sanoo Ukrainan kansallisen uutistoimiston Ukrinformin haastattelussa, että Venäjän armeijan perusyksiköiden komentajat turvautuvat ”tykinruokahyökkäyksiinsä” piilotellakseen ongelmia ylemmiltä tahoilta ja ratkaistakseen ne itse.
– Vihollista ei tule aliarvioida. Se on vahva ja kehittyvä. Kun [venäläiset] käynnistävät ”tykinruokahyökkäyksiään” se johtuu siitä, että joku alemman tason päällikkö ei kerro ongelmistaan esimiehilleen, vaan yrittää ratkaista ne itse. Kun hän ei pysty enää tekemään mitään enempää, ja kaikki kuolevat, sitten yritetään raportoida ylemmälle sodan johdolle, mutta silloin on jo liian myöhäistä, kertoo Revutskyi.
Tällainen tilanne oli hiljattain esimerkiksi Pokrovskin lähellä Hryshynessä, jossa venäläiset päättivät hyökätä päätä pahkaa suoraan edestä asutuskeskukseen itselleen tuhoisin seurauksin. Venäläisten aiemmat yritykset edetä ukrainalaisten laskuvarjojääkärien hallussa pitämän kylän sivustoilta eivät olleet onnistuneet.
”Kurskissa oli paljon korealaisia”
Revutskyi osallistui Ukrainan Kurskin-hyökkäykseen erillisen laskuvarjojääkäripataljoonan komentajana. Hän johti hyökkäystä Malaja Loknjan kylään Kurskin alueella.
– Malaja Loknjassa tuhosimme vihollispataljoonan yhdessä komentajansa ja apulaiskomentajansa kanssa sekä otimme 35 sotilasta vangiksi. Yksikkö piilotteli naisvankilan takana, mutta emme tienneet oliko siellä vankeja. Siten emme voineet tuhota sitä, jos siellä olisi asukkaita. Vihollinen vetäytyi vankilaan, mutta se ei sitä pelastanut. Myöhemmin selvisi, ettei vankilassa ollut enää vankeja, muistelee Revutskyi.
Sotasaaliina Revutskyillä on tuhoamansa venäläispataljoonan komentajan Sergei Tšebnevin hihamerkki, jonka hän aikoo lahjoittaa museoon.
– En ollut lainkaan yllättynyt siitä, mitä näin Venäjän federaation puolella. Siellä olevat kylät ovat vain muutaman metrin päässä valtakunnanrajastamme. Niissä oli enää muutamia asukkaita, mutta moni heistä osasi ukrainaa. Monet ihmiset pyysivät, että heidät vietäisiin sukulaistensa luo Ukrainaan. Otimme yhteyttä asianmukaisiin palveluihin ja järjestimme heidän kuljetuksensa, kertoo Revutskyi.
Ukrainalaiset huomasivat Kurskin alueella olevan paljon pohjoiskorealaisia sotilaita. Revutskyin mukaan korealaisilla oli varsin hyvä taktinen koulutus verrattuna venäläisiin. He eivät vain osanneet tehdä mitään, kun droonit iskivät.
– Korealaiset eivät pelänneet mitään ja juoksivat aina. Pataljoonani vangitsi korealaisen, joka oli ainoana jäänyt henkiin 60 miehen rynnäkköosastosta. Hän oli 25-vuotias ja palvellut 16-vuotiaasta lähtien. Hän oli valmistautunut hyvin yhdeksän vuoden ajan. Korealaisella oli tehtävä ja hän toteutti sen keinoja kaihtamatta ja hengestään välittämättä.
”Rauha vaatii vihollisen tuhoamista”
Revutskyillä on myös selvä vastaus niille, jotka kysyvät, milloin sota loppuu.
– Kun jokainen – myös itse kysyjä – liittyy Ukrainan asevoimiin. Kun me olemme hävittäneet vihollista niin paljon kuin mahdollista, sitten ehkä jotakin loppuu. Mutta jos vain istumme paikallamme ja kysymme siitä, mikään ei muutu, sanoo hän ja jatkaa:
– Meidän tulee yksinkertaisesti toimi mahdollisimman voimakkaasti yhdessä, jotta voimme tuhota vihollista tehokkaammin.
Revutskyi myös kertoo unelmoivansa rauhasta, ”kuten kaikki”.
– Mutta vain normaalista rauhasta, ei sellaisesta, joka kestää vaan tietyn aikaa ja sitten kaikki alkaa uudelleen. Rauhasta, jossa lapsemme ja lapsenlapsemme saisivat elää.