Venäjän uudet sotataktiikat ovat pakottaneet Ukrainan muuttamaan tapaa, jolla linnoitteita rakennetaan. Asiasta kertoo Politico.
Sodan alussa Venäjä hyökkäsi usein massaa käyttäen, hyödyntäen suuria määriä jalkaväkeä ja panssareita. Nykyään hyökkäykset kuitenkin toteutetaan pienempiä yksiköitä käyttäen sekä drooneja hyödyntäen.
Tämä on pakottanut ukrainalaiset rakentamaan entistä lyhyempiä ja matalampia linnoitteita, jotka eivät näy vihollisen tiedusteludrooneille. Kun sodan alussa linnoitteita rakennettiin komppanian tai pataljoonan kokoisille yksiköille, eli noin 100-500 sotilaalle, tätä nykyä linnoitteita tarvitaan 20-50 hengen joukkueille.
– Nämä ovat pääasiassa juoksuhautoja, jopa poteroita, joihin vihollinen ei voi iskeä drooneilla, tiivistää Ukrainan maavoimien komentaja, kenraalieversti Oleksandr Syrskyi.
Aiemmin linnoitteisiin rakennettiin jopa 2-5 kilometrin pituisia juoksuhautaverkostoja. Nyt juoksuhaudat ovat vain noin 60-70 metriä pitkiä, ja niihin asennetaan myös droonisuojia.
– Niitä on vaikeampi havaita ja niitä voidaan käyttää tehokkaasti puolustukseen, pelotteen luomiseen, tulivoiman tuottamiseen ja droonien torjumiseen, sanoo puolustusministeri Rustem Umerov.
Takalinjassa Ukraina taas rakentaa kahta erillistä puolustuslinjaa, jotka koostuvat panssariesteistä, miinakentistä, puu- ja betonibunkkereista sekä droonisuojista.
Umerov painottaa, että linnoittaminen ei perustu pelkästään betoniin ja juoksuhautoihin. Sen sijaan pohjana on mukautuvuus sekä vihollisen taktiikan huomioon ottaminen ja siihen sopeutuminen.
Muutos näkyy myös linnoitteiden sijainnissa. Kun aiemmin linnoitteet rakennettiin avarille pelloille Venäjän panssarihyökkäyksiä pysäyttämään, nykyään linnoitteet piilotetaan puiden joukkoon.
Ongelmiakin tosin on.
Itä-Ukrainassa asevoimat, viranomaiset ja paikallishallinto ovat tehneet hyvää yhteistyötä linnoittamisen suhteen. Pohjois-Ukrainassa Harkovassa ja Sumyssa tilanne on sekavampi.
– Se, mitä Sumyn ja Harkovan alueilla tapahtuu, on sotku. Kukaan ei tiedä kuka on vastuussa mistäkin, ja kenen on tarkoitus hallita prosessia, harmittelee DeepState-tiedusteluryhmän Roman Pohorilyi.
Pohorilyin mukaan viranomaiset jättävät usein linnoitustyöt viime tinkaan. Esimerkiksi Sumyn alueella iso määrä panssariesteitä vain jätettiin lojumaan. Linnoitteissa on myös isoja aukkoja.
– Läpsäisisin heitä, jotka ovat vastuussa tästä, hän jyrähtää.
Eipä linnoitteiden rakentaminen ole myöskään helppoa. Syrskyi muistuttaa, että etulinjan linnoitteiden rakentaminen on taistelujoukkojen vastuulla. He joutuvat kaivamaan poteroita lapioillaan keskellä tulitaistelua.
Haasteena on myös pula sotilaista. Hyväkin linnoite on hyödytön, jos sitä puolustaa vain 2-3 sotilasta.
Erään sotilaan mukaan venäläiset ovat oppineet tunnustelemaan, missä kohtaa rintamaa puolustukset ovat vahvoja ja missä eivät.
– Heti kun he löytävät nämä [heikot kohdat], he keskittävät heti resurssinsa ja joukkonsa sinne ja hyökkäävät. Silloin puolustuksemme alkavat valitettavasti romahtaa, Pohorilyi selittää.
