Työpolitiikan vaikutus työllisyysasteeseen on toivottua vähäisempää, todetaan Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etlan, Työterveyslaitoksen ja Pellervon taloustutkimuksen (PTT) tänään keskiviikkona julkaisemassa tutkimuksessa.
Pääministeri Sanna Marinin (sd.) hallitus tavoittelee 75 prosentin työllisyyttä aktiivisella työvoimapolitiikalla ja palvelujen tehokkaammalla kohdentamisella.
Tutkimuksen mukaan työpolitiikan toimenpiteet lisäävät työttömän todennäköisyyttä työllistyä melko vähän. Lisäksi toimenpiteillä on sivuvaikutuksia, jotka heikentävät toimien vaikutusta työllisyysasteeseen.
– Keskeinen ongelma on se, että aktiivinen työvoimapolitiikka voi heikentää niiden henkilöiden työllistymismahdollisuuksia, jotka eivät osallistu toimenpiteisiin. Aktiivinen työvoimapolitiikka voi siis vaikuttaa lähinnä siihen, kuka työllistyy, eikä niinkään itse työllisyysasteeseen, Etlan tutkimusjohtaja Antti Kauhanen sanoo tiedotteessa.
Työnhaun tuen työllisyysvaikutuksia voitaisiin parantaa, jos työvoimatoimistojen virkailijoiden työkuormaa kevennettäisiin ja tapaamiset aloitettaisiin mahdollisimman pian heti työttömyysjakson alettua.
Keston lyhentäminen ja tason laskeminen vaikuttavat
Työttömyysturvan enimmäiskeston lyhentäminen ja etuuksien tason laskeminen lyhentävät kummatkin etuuksien saajien työttömyysjaksojen pituuksia.
Työttömyysturvan enimmäiskeston lyhennys ja etuuksien tason laskeminen vaikuttaisivat vähentävän työttömyyttä myös kokonais- ja sivuvaikutukset huomioon ottaen. Erityisesti työttömyysturvan lisäpäivien eli niin sanotun työttömyyseläkeputken alaikärajojen nostot ovat lisänneet iäkkäiden työllisyyttä ja siten pidentäneet työuria.
Työskentely työttömyyden ohella näyttäisi edistävän erityisesti huonossa työmarkkina-asemassa olevien työllistymistä. Soviteltua työttömyysturvaa voisi yrittää kohdentaa enemmän heikossa työmarkkina-asemassa oleville esimerkiksi välittämällä osa-aikaisia avoimia työpaikkoja ensisijaisesti heille.
Veronkevennykset kallis tapa parantaa työllisyyttä
Työllisyyden parantaminen on matalasuhdanteessa todennäköisesti tehokkaampaa työvoimakustannuksia alentamalla kuin työn verotusta keventämällä.
Työnantajamaksujen alennuksen siirtyminen palkkoihin on vähäisempää taantumassa. Lisäksi työnantajamaksujen alentamisella voidaan korvata palkkojen jäykkyyttä alaspäin. Jotta maksujen alennusta voitaisiin käyttää taantumassa, niitä on nostettava noususuhdanteessa.
Myöskään ansiotuloveron tai arvonlisäveron alentaminen eivät ole tutkijoiden mukaan paras tapa parantaa työllisyyttä. Sen sijaan tulonsiirtojen ehtoja muuttamalla voidaan saada sekä korkeampi työllisyysaste että enemmän verotuloja.
– Verotuksen ja tulonsiirtojen yhteisvaikutus heikentää merkittävästi esimerkiksi pienten lasten äitien ja ikääntyneiden kannusteita työntekoon. Saadut tulonsiirrot vähentävät työtulojen tarpeellisuutta ja verotus puolestaan pienentää nettopalkkaa, Kauhanen selvittää.
Osasairauspäiväraha uudistettava pohjoismaiseksi
Sairauspäivärahan ja työkyvyttömyyseläkkeen myöntämiskriteereitä tiukentamalla ja korvaustasoa madaltamalla on mahdollista vähentää näiden etuuksien käyttöä. Ei kuitenkaan ole selvää, missä määrin tiukennukset lisäisivät työhön osallistumista ja työllisenä olemista, jos vaihtoehtona on muiden etuuksien saanti. Tutkijat korostavat, että muutokset etuusjärjestelmiin tulisi suunnitella kokonaisuutena.
Tutkijat suosittavat, että Suomen nykyistä osasairauspoissaolojärjestelmää muokattaisiin muiden Pohjoismaiden mukaiseksi, missä sairauspoissaoloa määrätessä osasairauspäiväraha on ensisijainen tai ainakin tasavertainen vaihtoehto täydelle sairauspäivärahalle, osasairauspäivärahan aste voi vaihdella työkyvyn aleneman mukaan ja työnantajien oletetaan järjestävän osa-aikaista työtä osasairauspäivärahan käytön yhteydessä. Osasairauspäivärahan yleisemmällä käytöllä säästettäisiin myös sosiaaliturvakustannuksissa.
Tutkimuksen johtopäätöksiä:
– Työeläkekuntoutuksella ja työvoimapoliittisella koulutuksella on merkittäviä ”lukitusvaikutuksia” eli niihin osallistumisen aikana työllistytään heikommin.
– Yksityisen sektorin palkkatuki on vaikuttavimpia aktiivisen työvoimapolitiikan välineitä, ja parantaa siihen osallistuneiden työllisyyttä. Julkisen sektorin palkkatuki taas ei.
– Työttömyysturvan enimmäiskeston lyhentäminen ja etuuksien tason laskeminen molemmat lyhentävät työttömyysjaksojen pituuksia sekä vaikuttaisivat vähentävän myös työttömyyttä.
– Työttömyyseläkeputken alaikärajan nosto on lisännyt iäkkäiden työllisyyttä.
– Myöntämiskriteerejä tiukentamalla ja korvaustasoa madaltamalla on mahdollista vähentää työkyvyttömyysetuuksien käyttöä. Ei ole kuitenkaan selvää, lisääkö se työhön osallistumista.
– Osasairauspäivärahan käyttöä lisäämällä voidaan lisätä työhön osallistumista ja säästää sosiaaliturvakustannuksia.
– Ansiotuloveron kevennykset, alv:n alentaminen tai työnantajamaksujen alentaminen ovat kalliita tapoja parantaa työllisyyttä ja kannustaa työntekoon.
