Keskuskauppakamari esittää valtakunnallisia työvoimapula-aloja koskevaa asetusta muutettavaksi siten, että kriteerit työvoimapula-alasta ovat yhtenevämpiä alueellisten, arkitodellisuuteen nojautuvien linjausten kanssa. Lista työvoimapula-aloista on nyt liian kapea eikä vastaa yritysten kokemaa todellisuutta.
Asetus liittyy hallituksen lakihankkeeseen, jossa pyrkimyksenä on, että Suomessa työskentelevät ulkomaalaiset voisivat vaihtaa alalta toiselle nykyistä joustavammin ilman uuden työluvan hakemista.
Oikeus alanvaihtoon koskisi valtakunnallisesti määriteltyjä työvoimapula-aloja. Käytännössä esitetyt kriteerit työvoimapula-alalle ovat Keskuskauppakamarin mukaan kuitenkin niin kireät, että listalle ovat kelvanneet lähinnä joukko sote-alan säänneltyjä ammatteja ja haudankaivajat.
– On tehotonta ja epäreilua, että ihmisiä, jotka jo asuvat Suomessa ja haluaisivat tehdä työtä, estetään tekemästä työtä. Työnteko-oikeuden pitää seurata työmarkkinoiden tarpeita, ei hallinnon rajoitteita, sanoo Keskuskauppakamarin johtava osaamisasiantuntija Suvi Pulkkinen.
Hän muistuttaa, että työvoiman tarve vaihtelee merkittävästi alueittain. Valtakunnallisen listan muodostamisen kriteeri – 90 prosentin alueellinen kattavuus – sulkee ulos aloja, joilla on todistetusti pulaa tekijöistä useilla alueilla.
– Yritykset eivät rekrytoi valtakunnallisesti, vaan paikallisesti. On tärkeää, että alueellisten työlupalinjausten asiantuntemus ohjaa myös valtakunnallisia linjauksia, Pulkkinen sanoo tiedotteessa.
Keskuskauppakamari suosittelee, että valtakunnallisen listan muodostamisen raja-arvo lasketaan esimerkiksi 50 prosenttiin, jolloin ammattiala määriteltäisiin työvoimapula-alaksi sillä perusteella, että suurimmassa osassa maata tekijöistä on pulaa.
Voimassa olevien, alueellisten työlupalinjausten perusteella todellista ja jatkuvaa työvoimapulaa on esimerkiksi siivous-, logistiikka-, ravintola-, varhaiskasvatus- ja puutarha-aloilla suurimmassa osassa Suomea.
– Työnteko-oikeuden laajentaminen on järkevää, inhimillistä ja taloudellisesti välttämätöntä. Suomessa jo asuvien ja työhön kykenevien ihmisten pitää voida osallistua työelämään ilman tarpeetonta byrokratiaa. Ylipäänsä tarvetta saavauusharkinnan kaltaiselle järjestelmälle kannattaisi vakavasti pohtia ajassa, jossa väestömme ikääntyy, kilpailu osaajista kovenee ja työikäisten määrä pienenee, Pulkkinen toteaa.
