Menneen viikon aikana Petteri Orpon hallituksen keskeiset työmarkkinauudistukset etenivät merkittävästi. Työrauhaa koskeva esitys ja työttömyysturvauudistuksen toinen vaihe hyväksyttiin valtioneuvostossa ja ne ovat alkavalla viikolla eduskunnassa lähetekeskustelussa. Paikallista sopimista koskeva hallituksen esitys lähetettiin lausuntokierrokselle ja etenee eduskuntaan vielä tämän kevään aikana.
Nämä kaikki kolme uudistusta ovat merkittäviä. Työrauhalain myötä Suomeen tulee pelisäännöt poliittisille lakoille ja myötätuntolakoille. Kun poliittiset lakot rajataan 24 tuntiin ja myötätuntolakot kytketään työriitaan, niin Suomen asema houkuttelevana investointikohteena vahvistuu. Jatkossa ei enää minkä tahansa työriidan vuoksi voi sulkea koko satamaa, mikä parantaa toimitusvarmuutta.
Voittajia ovat myös kansalaiset, joiden arkielämää ei voi enää vaikeuttaa kuinka pitkään tahansa tai useasti toistuvilla poliittisilla lakoilla. Lakko-oikeuden ydin säilyy silti. Omien työehtojen puolesta saa jatkossakin lakkoilla vapaasti. Myös poliittiset lakot ja myötätuntolakot ovat laillisia jatkossakin, mutta rajoitettuna, kuten monissa muissakin maissa.
Työttömyysturvaa uudistamalla puretaan kannustinloukkuja ja vahvistetaan julkista taloutta. Tämä tapahtuu erityisesti ansiosidonnaista työttömyysturvaa porrastamalla työttömyyden keston mukaan. Kun työ kannattaa paremmin suhteessa sosiaaliturvaan ja kokoaikatyö paremmin suhteessa osa-aikatyöhön, niin avoinna olevat työpaikat täyttyvät nopeammin. Työttömyysturvassa on huomioitu työllistymisen edellytykset. Poikkeussäännöksiä on osatyökykyisille ja yli 60-vuotiaille, joiden työllistyminen on vaikeampaa. Toimeentulotuki vaimentaa uudistuksen vaikutuksia pienituloisille.
Paikallinen sopiminen on keskeinen keino lisätä työn tuottavuutta. Työpaikoilla tiedetään parhaiten, miten työt kannattaa organisoida. Onnistunut paikallinen sopiminen lisää työllisyyttä ja parantaa yritysten tuloksia, sekä nostaa palkkoja. Jatkossa paikalliseen sopimiseen pääsevät mukaan järjestäytyneiden yritysten lisäksi myös kymmenet tuhannet järjestäytymättömät yritykset. Sopijaosapuolina voivat olla luottamusmies, luottamusvaltuutettu tai koko henkilöstö yhdessä. Olennaista on, että työntekijöiden puolelta neuvottelee henkilö, jolla on siihen aito mandaatti toisilta työntekijöiltä, olivat ne sitten liiton jäseniä tai eivät.
Pitkin kevättä on ollut lakkoja ja on vaadittu neuvotteluita. Hallituksen puolelta neuvotteluita on tarjottu vientivetoisesta työmarkkinamallista, jossa kaksikantaisesti voisi syntyä parempi ratkaisu kuin hallitusohjelman kirjauksen pohjalta. Toivottavasti tämä vielä tapahtuu, mutta se edellyttää SAK:n paluuta neuvottelupöytään.
Työrauhasta ja paikallisesta sopimisesta on mahdoton löytää neuvotteluratkaisua työmarkkinaosapuolten kesken. Molempia on yritetty vuosikausia ilman tuloksia. Nämä uudistukset ovat Suomen kilpailukyvyn kannalta tärkeitä ja siksi hallitus vie niitä eteenpäin normaaleina lakiuudistuksina, toki valmistelussa työmarkkinaosapuolten osaamista hyödyntäen.
