Hallitusneuvotteluissa haetaan ratkaisuja julkisen talouden tasapainottamiseen. Työeläkevakuuttajat Telan toimitusjohtaja Suvi-Anne Siimeksen mukaan niiden etsimisessä on hyvä muistaa, että julkinen talous ei ole yhtenäinen sammio vaan kolmiosainen lokerikko.
– Lokeroita ovat valtiontalous, kuntatalous ja sosiaaliturvarahastot. Jokaisella niistä on oma tehtävänsä. Siksi myös keinoja kunkin niistä tasapainottamiseen on perinteisesti etsitty niiden omista tarpeista käsin. Tätä periaatetta on kunnioitettu myös työeläkkeiden kohdalla, Siimes kirjoittaa blogissaan.
Hän toteaa periaatteen olevan tärkeä, koska lakisääteistä työeläkevakuutusta hoitavat työeläkevakuuttajat kuuluvat kansantalouden tilinpidossa julkisyhteisöihin ja ovat siten osa julkista taloutta. Siksi ne luetaan kansantalouden tilinpidossa sosiaaliturvarahastoiksi.
Siimes kuitenkin muistuttaa, että työeläkevarat eivät ole valtion varoja eikä niiden käytöstä päätetä valtion budjetissa.
– Työeläkkeitä ei rahoiteta muutoinkaan veroilla vaan työnantajilta ja työntekijöiltä perittävillä lakisääteisillä maksuilla. Eläkevarat ovatkin Suomessa saaneet olla rauhassa poliittisilta väliintuloilta.
Siimes huomauttaa, että työeläkemaksun alentamista on kuitenkin huudeltu tänä keväänä toistuvasti hätiin muun julkisen talouden pelastamisessa.
– Kutsuhuuto on tullut valtiovarainministeriöstä. Sen virkakunta on myös tehnyt erilaisia ehdotuksia siitä, miten asiassa pitäisi edetä. VM on ehdottanut työeläkkeen indeksien leikkaamista koko vaalikauden ajaksi. Sen ajatuksena on luoda näin tilaa muille julkisen talouden menoille ja veronkorotuksille valtion tai kuntien budjeteissa.
Siimeksen mielestä tämä suunta on uusi ja huolestuttava, sillä käytännössä Suomen työeläkejärjestelmän toimeenpano ja rahoitus on järjestetty erillään muusta julkisesta taloudesta, eikä työeläkejärjestelmän varoja ole käytetty muun julkisen talouden rahoittamiseen.
– Eläkeuudistuksilla on toki parannettu julkisen talouden kestävyyttä aiemmillakin vuosikymmenillä. Uudistukset on kuitenkin tehty työeläkejärjestelmän omien tarpeiden ja rahoituksen näkökulmista. Julkisen talouden kestävyyden parantaminen on toiminut haettujen ratkaisujen reunaehtona, ei itsetarkoituksena, Siimes toteaa.
Siimes sanoo ajatuksen siitä, että julkista taloutta tasapainotettaisiin vapaasti sen eri sektoreiden yli, ei ole kannatettava.
– Se tekisi lakisääteisen työeläkkeen riippuvaiseksi politiikan ja talouden suhdanteista. Mielestäni Suomessa töitä tekevien ja muualta tänne töihin tulevien ihmisten täytyy voida luottaa siihen, että täällä tehdystä työstä kertynyt eläke kulkee mukana ja että se säilyttää arvonsa myös tulevaisuudessa.
Siimeksen mielestä hallitusneuvotteluissa on hyvä muistaa, että työeläkkeiden rahoituksessa tarvitaan samoja asioita kuin muunkin julkisen talouden kuntoon saamisessa.
– Työvoiman riittävyydestä ja työkyvystä pitää huolehtia. Työllisyyttä tulee parantaa ja työhön osallistumista lisätä. Myös keskimääräisen koulutustason nousua, tuottavuuden parantamista ja kestävää talouskasvua on tavoiteltava ja työuria pidennettävä.
Työeläkejärjestelmän ja muun julkisen talouden tavoitteet eivät ole näiltä osin vastakkaisia. Siksi julkisen talouden eri osia ei pidä peluuttaa toisiaan vastaan myöskään hallitusneuvotteluissa, Siimes toteaa.
