Vuorotyötä tekevien sairauspoissaoloja voidaan vähentää yhteisöllisen työvuorosuunnittelun keinoin, ilmenee Jarno Turusen väitöskirjatutkimuksesta.
Vuorotyö on välttämätön paha erityisesti turvallisuuskriittisillä aloilla, kuten terveydenhuollossa.
Työterveyslaitoksessa vanhempana asiantuntijana työskentelevä Turunen tutki Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulussa tekemässään väitöskirjassa vuorotyön piirteiden vaikutuksia vuorotyöntekijöiden sairauspoissaoloihin.
Tutkimuksessa vuorotyön piirteitä käsitellään sairauspoissaolojen taloustieteen näkökulmasta: sairauspoissaolo on yksilön valinta, johon työnantaja ja yhteiskunta voivat vaikuttaa. Valintaan vaikuttavat työn ja vapaa-ajan yhteensovittaminen, mutta yhtä lailla myös terveys ja sen mukanaan tuomat rajoitteet.
– Sairauspoissaolot ovat valtava ongelma hyvinvointialueilla. Niiden vähentäminen on tarpeen niin palveluiden turvaamisen kuin kustannustenkin kannalta. Pidemmällä aikavälillä siintävää työvoimapulaa voidaan ratkaista puuttumalla sairauspoissaoloihin. Vuorotyön piirteet ovat yksi johtamisen keino, jolla voidaan vaikuttaa sairauspoissaoloihin, Turunen sanoo Jyväskylän yliopiston tiedotteessa.
Väitöskirjan empiiriset tutkimukset osoittavat, että työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksia lisäävä, niin kutsuttu yhteisöllinen vuorosuunnittelu johtaa väheneviin sairauspoissaoloihin tiimitasolla.
Yksilöt saattavat kuitenkin suunnitella epäergonomisia työvuoroja, jotka lisäävät sairastelua viiveellä.
– Työvuorojen suunnittelussa on järkevää pyrkiä edistämään vaikutusmahdollisuuksia. Lisääntyneet vaikutusmahdollisuudet johtivat 7 prosentin laskuun lyhyissä sairauspoissaoloissa verrattuna johtajavetoista suunnittelua jatkaneisiin työyksiköihin. Lisäksi aiempi tutkimus on osoittanut, että vaikutusmahdollisuudet lisäävät työn veto- ja pitovoimaa.
– Työntekijän ja hänen työvuoroistaan vastaavan esihenkilön kannattaa kuitenkin huomioida vuorotyön terveysvaikutuksia. Nykyaikaiset vuorosuunnitteluohjelmistot mahdollistavat vuoroyhdistelmien terveysvaikutusten huomioinnin, kertoo Turunen.
Turusen tutkimuksen mukaan vuoden 2020 alussa voimaan tullut työaikalain muutos hidasti sairauspoissaolojen kasvua työntekijöillä, joiden työaikoihin muutos vaikutti.
Lakimuutos takasi epäsäännöllistä vuorotyötä tekeville työntekijöille jokaisen työvuoron alkamista seuraavan 24 tunnin aikana vähintään 11 tunnin keskeytymättömän lepoajan.
– Vuorotyötä ei voida lopettaa, mutta sen haitallisia piirteitä ja niiden vaikutuksia on mahdollista rajata. Sairauspoissaolot ovat kasvaneet viime vuosina terveydenhuollossa, mutta lakimuutoksen myötä muutoksia työaikoihin saaneissa yksiköissä sairauspoissaolot vähenivät 13 % verrattuna työyksiköihin, joissa työaikajärjestelyt pysyivät ennallaan.
Tutkimuksen aineistona toimii kymmenientuhansien sairaanhoitopiireissä työskennelleiden vuorotyöntekijöiden työaikakirjaukset vuosilta 2014–2021.
