Ainoastaan Venäjän täysi vetäytyminen Ukrainassa miehittämiltään alueilta voi johtaa sodan loppumiseen, arvioi London School of Economicsissa vaikuttava ukrainalainen tutkija Mariia Zolkina. Venäjä on tehnyt selväksi, ettei se ole valmis luopumaan vapaaehtoisesti miehittämistään alueista, minkä takia myös Ukrainan on pyrittävä tavoitteisiinsa sotilaallisin keinoin. LSE:n sivuilla julkaistussa artikkelissaan Zolkina esittelee Ukrainan strategian kannalta nyt ratkaisevimmat neljä tekijää.
Ensimmäiseksi Ukrainan on pyrittävä valtaamaan takaisiin Venäjän laittomasti miehittämät alueet, mukaan lukien Krimin niemimaa. Tästä vallitsee tutkijan mukaan myös laaja yhteisymmärrys ukrainalaisessa yhteiskunnassa. Rauha, jonka ehtona on alueluovutusten hyväksyminen, ei nauttisi kansan tukea. Myöskään Krim ei ole poikkeus, vaikka tietyt ulkomaiset tahot näin vaikuttavat uskovankin.
Syitä on Zolkinan mukaan kaksi.
– Ensimmäinen on se, että alueellinen koskemattomuus ei ole neuvoteltavissa. Toiseksi, jos Krimiä ei vapauteta, tulee se pysymään Ukrainaa uhkaavana valtavana sotilastukikohtana, milloin tahansa maalta ja ilmasta aloitettavan tulevan hyökkäyksen lähtöpisteenä.
Krimin vapauttaminen ja liittäminen takaisin Ukrainan yhteyteen on siten yksi alueen kestävän rauhan kulmakivistä, Zolkina toteaa.
Ukrainan on myös pyrittävä sodan nopeaan päättämiseen. Pitkittynyt sota uhkaa vain jäähdyttää nykyiset rintamalinjat, tosiasialliseen miehitykseen osassa maata sekä kansainvälisen tuen vähittäiseen heikentymiseen. Zolkina vertaa tilannetta Krimin miehityksestä vuonna 2014 alkaneeseen kahdeksan vuotta kestäneeseen jaksoon, jossa Ukrainan konflikti jämähti paikoilleen ja kansainvälinen yhteisö käytännössä sopeutui tilanteeseen.
Tämän tilanteen välttämiseksi Ukrainan on pystyttävä myös laajempiin sotilaallisiin operaatioihin, Zolkina kirjoittaa.
– Kiova ymmärtää nämä riskit varsin hyvin, ja juuri siksi se pyytää asetoimitusten tehostamista vuonna 2023, sen sijaan että se tyytyisi vuoden 2022 rajoitetuimpiin toimituksiin.
Ukrainan on myös pyrittävä torjumaan Venäjän väestönsiirtoja ja muita räikeitä ihmisoikeuksia rikkovia toimia, tutkija kehottaa.
– Miehitettyjen alueiden takaisinvaltaaminen ei ole pelkästään taistelua maa-alueista,vaan kyse on myös humanitaarisesta asiasta, sotarikosten ja alueilla elävien ihmisten sorron estämisestä.
Neljäs ja viimeinen Ukrainan kannalta strateginen välttämättömyys on maan integroiminen kansainväliseen turvallisuusarkkitehtuuriin. Ilman Ukrainan turvallisuuden takaamista maa tulee jatkossakin olemaan Venäjän jatkuvan uhittelun kohteena, Zolkina korostaa. Ukraina ei voi pysyä liittoutumien ulkopuolella, vaan Nato-jäsenyys tulee olemaan maan korkein prioriteetti.
Vuoden 2014 virheistä on otettava opiksi, Zolkina kirjoittaa, eikä hauras tulitauko pysty turvaamaan kestävämpää rauhaa alueella.
– Vaikka tästä ei keskustella yhtä paljon kuin jatkuvasta sodasta ja Ukrainan sotilaallisista tarpeista, ei Venäjän aggression loppuminen näytä todennäköiseltä ilman selkeää käsitystä siitä, miten Ukraina suojataan poliittisesti ja sotilaallisesti hyökkäyksiltä tulevaisuudessa.
My piece for @LSEEuroppblog.
Should Ukraine accept 🇷🇺occupation of some of its territory in exchange for an end to the war? Identifying 4 key strategic interests for #Ukraine I argue that only the full de-occupation can bring a lasting peace. https://t.co/a504LIKUF7 @LSEIRDept— Mariia Zolkina (@Mariia_Zolkina) March 3, 2023