Venäjän hyökkäyssota Ukrainaa vastaan ei ole Naton johtavissa virkamiestehtävissä yli 20 vuotta toimineen saksalaistohtori Stefanie Babstin mukaan olennaisesti muuttanut Saksan poliittisten päättäjien ajattelua. Berliinissä ei hänen mukaansa edelleenkään ymmärretä, että Euroopan turvallisuus määräytyy suhteessa aggressiiviseen Venäjään ja että myös Saksan olisi panostettava merkittävästi oman puolustuskykynsä vahvistamiseen.
Vaikka liittokansleri Olaf Scholzin koalitiohallitus puhuu mielellään turvallisuuspoliittisesta käänteestä ja esittelee Saksan Ukrainalle antamaa tukea, viestit vaikuttavat strategisena neuvonantajana nykyisin työskentelevän Babstin mielestä enemmän velvollisuuksien täyttämiseltä kuin uudelta strategiselta alulta. Vain harva liittopäiväedustaja on puhunut aktiivisesti esimerkiksi taistelupanssarivaunujen ja ilmapuolustusjärjestelmien lähettämisen puolesta.
– Valtaosa liittopäivien jäsenistä vaikenee julkisessa keskustelussa siitä, miten Euroopan pitäisi suhtautua ekspansiiviseen Venäjään, joka kiristää naapureitaan ydinaseilla ja tekee sotarikoksia vailla estoja, Babst sanoo Carnegie Europe -ajatushautomon julkaisemassa artikkelissa.
Se, että Saksalla ei vieläkään ole selkeää Venäjä-strategiaa, johtuu hänen mukaansa ensisijaisesti Scholzista ja hänen johtamistaan sosiaalidemokraateista.
– Sodan alettua he eivät ole koskaan väsyneet puhumaan sotilaallisen eskalaation pelosta. He sanovat, että on pidettävä eskalaatio hallinnassa ja Saksa ulkona sodasta. Mutta mikä eskalaation hallinta? Aivan kuin Saksan hallitus voisi edes hetkeksi estää Kremliä tulvittamasta Kahovkan patoa, ohjaamasta tappavia lennokkejaan puolustuskyvyttömiä ukrainalaisia vastaan tai sulkemasta siviililaivaliikennettä Mustallamerellä, Babst toteaa.
Vain patoaminen tehoaa
Saksan toiminta ei Babstin mukaan todellisuudessa estä Vladimir Putinin hallintoa jatkamasta julmaa
tuhoamissotaansa, sijoittamasta ydinaseita Valko-Venäjälle eikä laajentamasta myrkyllistä vaikutusvaltaansa Moldovaan, Georgiaan ja Balkanille.
– Asia on päinvastoin. Se, että Saksan sosiaalidemokraattisen puolueen johto puoltaa edelleen rauhanneuvotteluja ja että Putinilla on ideologisia kumppaneita äärioikeistolaisessa Vaihtoehto Saksalle (AfD) -puolueessa, joka välittää venäläistä propagandaa suodattamattomana saksalaiselle yleisölle, vain palvelee Kremlin tavoitteita, Babst sanoo.
– Scholz ei halua olla se, joka antaa Ukrainan kaatua, mutta ei myöskään se, joka pakottaa Venäjän polvilleen. Selvää asemointia suhteessa Moskovaan ei lyhyesti sanottuna ole. Ja mikä tärkeintä, hän ei tarjoa vastausta tärkeimpään kysymykseen: miten aggressiivinen ja ydinaseilla kiristävä Venäjä saadaan pysyvästi aisoihin ja kuinka Ukraina voidaan vapauttaa tästä painajaisesta, hän toteaa.
– Länsi voi rajoittaa Venäjän laajenevaa toimintasädettä vain lujan ja pitkäkestoisen patoamisstrategian avulla, hän painottaa.
– Saksassa voitaisiin ottaa vaatimaton ensi askel, jos vihreät ja liberaalit sanoisivat kristillisdemokraattien tukemina selvästi, että Saksalla ei enää ole ympärillään vain ystäviä, vaan Venäjässä sillä on todellinen vastustaja.